Tulin viikko sitten Kotkaan. Lähdimme taas kerran kissani Nikitan kanssa reissuun koska meistä alkoi tuntua siltä. Tai mistäpä minä Nikitan intuitiota tiedän varmasti saatika osaisin tulkita, mutta omaani olen kyllä osannut kuunnella jo pitkään. Niimpä sellaiset ihmiset jotka minut tuntevat hyvin, tietävät että jos lähden liikkeelle esimerkiksi tässä tapauksessa ennen Juhannusta, keskikesän juhlaa, kohti Kotkaa - siinä on jokin juttu.
Niinhän siinä on.
Toki minulle saattoi tulla olo että haluan tulla merelliseen ilmapiiriin, varmaan sitäkin, mutta tällä retkelläni selvittelin mielessäni yhtä unelmaa, joka on elänyt jo pitkään minussa. Unelmaa, jota varten olen opiskellut kohtalaisesti eri paikoissa. Olen rakennellut palasia, kasaillut niitä ja taas purkanut. Eikä suinkaan vaan opiskelupaikat vaan enempikin elämänkoulu on koulinut minusta juuri tällaisen kuin nyt olen. Ja viimein alkaa näyttää siltä että pääsisin toteuttamaan yhtä suurta unelmaa joka liittyy ihmisen kasvuun omaksi itsekseen.
Olen löytänyt paikan josta voisin rakentaa energia parantolan. Paikka on tarpeeksi syrjässä ja silti hyvien kulkuyhteyksien päässä niille ihmisille jotka todellakin hakevat jotain muuta kuin hulinaa, dataa ja menoa.
Paikka on kaikkea muuta. Minua on kannustettu tähän työhön kun sopiva paikka löytyy. Pysäkki, edes pysähdyspaikka kiireisille, stressaantuneille ihmisille.
Haluan rakentaa pienen miljöön jo olemassa olevalle tontille ja vanhalle rakennukselle joka on rakennettu 1800-luvun loppu puolella. Paikka ei ole ongelmaton, mutta aion yrittää.
Nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajana opiskellessani vuonna 2005-2007 tein luontevasti luonnossa-hankkeen. Tuolloin yritin löytää paikkaa täältä Kotkan nurkilta. Asia ei edennyt vielä tuohon aikaan mutta se ei todellakaan ole vanhentunut, oikeastaan päinvastoin.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja ennaltaehkäisevä mielenterveystyö on tänä päivänä noussut entistä kuumemmaksi aiheeksi. Siihen myös satsataan varoja eri tavalla. Se on oikein. Nyky elämänmeno stressaa lapsista lähtien.
Tulen selvittelemään onko minulla mahdollisuutta saada tukea projektiini jota aloittelen.
Kohderyhminä paikassa tulee olemaan eri-ikaiset ihmiset/ ryhmät.
Räätälöitynä kunkin kohderyhmän tarpeista lähtien. Yksi yhteinen tekijä on pienet ryhmäkoot jotta pääsemme toivottuun tulokseen- yksilöllisyyteen.
Hyödynnän oman ammattiosaamiseni ja siksi voin tehdä varsin monipuolisen tarjonnan tuleville asiakkailleni.
Terapioista haluan alkaa kehitellä luovaa puolta ja esimerkiksi kirjoittaminen tulee olemaan yksi mielenkiintoinen tapa päästä käsiksi asioihin, hahmottaa asioita ja elämää. Se on ollut itselläni läpi elämän kulkeva "työkalu" ja voin suositella lämpimästi.
Olin ajalla 16.5.-20.5.2016 selkärankareumakuntoutuksessa Siilinjärvellä Kunnonpaikassa. Meillä oli ensimmäinen, ns. kartoittava jakso. Tuon viiden päivän aikana minulle vain vahvistui ajatus siitä kuinka henkinen puoli ohitetaan kokonaan erilaisten sairauksien hoidossa. Lääkehoito korostuu räikeällä tavalla! Ja vaikka asiantuntijat antavat minulle itselleni hyvää palautetta oman itseni hoitamisesta ja kunnossa pysymisestä, niin kuitenkin menevät saman kaavan mukaan, ikäänkuin jokin hoito olisi niin kiveen hakattu ettei sitä voi kyseenalaistaa.
Tuolla jaksolla päätin, että alan myös luennoimaan vaihtoehtohoidoista tässä tapauksessa esim. selkärankareuman kohdalla joka itselleni on aikalailla tuttua kauraa.
Ryhmässämme oli meitä "konkareita" joilla diagnoosi on jo useamman kymmenen vuoden takaa, että vasta sairastuneita.
Varsinkin sairauden alku vaiheessa kun koko asia pelottaa, miten selkärankareuma tulee vaikuttaa elämääni, tulisi henkinen puoli nostaa ihan ykkössijalle ja saada apua sitä kautta. Eikä pelotella kuinka reuma ilman lääkkeitä syövyttää luuston, näin karkeasti sanoen.
Toki eri tapauksissa mennään yksilön mukaan, mikä onkin oikein, mutta ei pidä unohtaa myöskään mielen vaikutusta sairauksien hoidossa ja siksi haluan tulevaisuudessa alkaa vetämään myös luentotyyppisiä ohjelmia tulevassa energia parantolassani.
Aikanaan musiikkiteatterilinjalla ollessani muistan kuulleeni musiikkimies Ari Ismälän kommentoineen että" jos töitä ei ole niin niitä pitää vaan ruveta itse tekemään". Näin juuri. Koska en ole saanut mitään itselleni ja terveydelleni sopivaa työtä niin päätin alkaa räätälöimään juuri itseni näköistä ohjelmaa. Siltä pohjalta että saan mahdollisimman monipuolisesti hyödynnettyä omaa osaamistani ja tarjottua myös mahdollisimman monelle ihmiselle hyvää mieltä, uusia kokemuksia, luontoelämyksiä ja luonnon parantavaa, rauhoittavaa vaikutusta.
Tavoitteena tuoda edes pientä helpotusta jaksamiseen tässä kiireisessä rytmissä mikä ei taukoa jos ei itse löydä taukopaikkaa.
" Iloitse suurista
mahdollisuuksistasi
sillä ne
jo odottavat sinua.
Ole rohkea,
usko itseesi
ja ryhdy
toimeen."
Erinomaisen ihanaa kesää lukijoilleni, Anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti