Metsän vihreys ja vehreys. Mikä suuremmoinen onni asua luonnossa. Elämme taas sitä aikaa kesästä kun yölläkin on valoisaa.
Juhannus lähestyy ja jännityksellä odotamme kuinka kylmä keskikesän juhlasta tätä vuonna tulee?
Minun veneeni on hallissa odottamassa H-hetkeä jolloin nostamme paatin trailerin päälle ja siirrämme sen tänne mökille, kotisatamaan. Kylmät kelit ovat tehneet sen, että esim. kyllästysaineet ovat vielä tuoreena. Tänään annan auringon lämmittää "MeriAnnea" ja toiveissa on että ihan näinä päivinä näen veneeni omassa rannassa, järvessä.
Meren aalloilla kyntäneenä "MeriAnne" sopeutuu kyllä järvellekin aivan kuten kapteeninsakin on sopeutunut uusiin maisemiin ja uuteen heimoon. Vaikkakin jotkut tavat ihmetyttävät suunnattomasti. Täytyy vaan oppia luovimaan ja välttämään pahimmat karikot - sitähän se on, samaa elämää yhtä kaikki. Viisautta siihen pyydän itselleni ja muille.
"Perhoset, kukat ja kesäiset niityt,
sä kaukana jossain mun aatoksiin liityt.
Hentonen tuuli ja liplatus veen,
niistä aiheen mä uuteen huomiseen teen."
- Lea Tuurala-
Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen, Anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti