keskiviikko 16. marraskuuta 2016
Ilo
"Ilo on tässä ja tuolla,
eilen, tänään ja huomenna.
Se herää aamulla tai illalla,
kukkii kesät ja talvet.
Se on vanha tai uusi,
maistuu suolaiselta ja makealta.
Ilo on sinun ja minun,
köyhän ja rikkaan.
Ei se katso kasvoja
eikä mammonan määrää.
Se tulee ja menee,
syttyy ja sammuu,
ei kysy lupaa
eikä kolkuttele oville.
Ilo pujahtaa odottamatta piiloon
ja hyppää taas esiin
yllättävistä paikoista
kummallisina hetkinä.
Se voi näyttää aivan toisenlaiselta
kuin olet odottanut
ja lipua ohi niin
ettet huomaakaan.
Kulje siis avoimin silmin
tuntosarvet herkkinä
ja kun se osuu kohdalle
tartu siihen kaksin käsin
äläkä päästä irti."
Kirjasta "Ajattelen sinua" Sinikka Svärd ja Julia Prusi
Iloitsen juuri nyt, tällä hetkellä siitä, että saan istua omineni täällä mökillä ja aivan kohta on sinisen hetken aika - nautin suunnattomasti tästä rauhasta ja luonnosta joka näyttäytyy niin monin kasvoin minulle.
Iloitsen siitä että omilla rakkailla on asiat hyvin ja kukin saa elellä juuri omanlaistaan elämää ja kiitollisuus täyttää joka solun minussa.
Kiitän ja laulan kiitosta kaiken Luojalle, universumille ja maailmankaikkeudelle.
Eilen halusin keskittyä joulun muistamisiin, aloittelen joulun valmistelut ajoissa.
Lähetän paljon perinteisiä joulukortteja tai jaan ne samalla kun annan joulumuistamiset, läheisilleni, ystäville.
Olen varma, että hyvät ajatukset lentävät juuri sille ihmiselle jolle kirjoitan korttia tai pakkailen hänen lahjaansa. Haluan tehdä tämän kaikessa rauhassa.
Eilen laitoin "Rajattomat" yhtyeen joululevyn soimaan taustalle ja kynttilöitä paloi kymmenittäin ympäri mökkiä.
Hoitohuoneeseen ripustin lämpimän keltaiset jouluvalot.
Joulun odotus ja siihen valmistautuminen rauhassa on jotain hyvin tärkeää itselleni.
Kuorossa olemme nyt alkaneet harjoitella joululauluja tai viimeistelemään sillä seuraava esiintyminen on Soinilansalmella 5.12. jolloin siellä on kyläläisille joululaulajaiset. Sinne vaan porukalla hakemaan hyvää joulumieltä:) Itse joulu kun tuppaa menemään aina niin vauhdilla ohi. Suurimmalla osalla ihmisistä. Toivoisin kuitenkin ihmisten pysähtyvän sen ihan oleellisimman äärelle ja antavan joulun sanomalle tilaa. Pyhän koskettaa. Se onnistuu hiljentymällä.
Tänä jouluna saan tänne mökille seuraksi siskontyttöni Lenin ja Villen ja Gillionin Puffy-koiran. He itse lentävät jenkkeihin sillä nyt on vuoro käydä siellä jouluna.
Me hoidamme Lenin kanssa Puffyn täällä ja uskon että selviydymme ihan hyvin. Saas nähdä pelästyykö supisuomalaista joulupukkia jos sellainen vastaan tulee?
Tähän loppuun " Joulun tähden" sanat, jonka mm. esitämme tulevissa joululauleloissa......
Kerran öisellä taivaalla hohti tähti suuri ja tuntematon.
Ja se miehet luo lapsen sen johti, joka taivaasta saapunut on.
Vaikka päivittäin virheitä teemme, tähden valolta piiloutuen
yhä loistaa se pimeyteemme, meille viestiä julistaen.
Koko maailma kuulla nyt saa poika Jumalan syntynyt on,
rauhaa toivoo hän tähdille taivaan rauhaa julistaa hän päälle maan.
Koko maailma kuulla nyt saa viha ei ole voittamaton.
Ihminen veljeänsä nyt voi armahtaa pelko hukkuu valoon valtavaan.
Huolet maan ylle varjoja heittää, valot sammuvat yksitellen.
Tähden loistetta ei voida peittää, vaan se tulvahtaa luo jokaisen.
Ketään jätä se ei puolitiehen valo ehtii luo eksyneiden.
Ja se johtaa luo hiljaisen miehen, joka viestiä tuo rakkauden.
Koko maailma kuulla nyt saa......
Ole pisara vain, joka lähti vettä elävää vuodattamaan.
Ole öisellä taivaalla tähti, joka tuhlaten luo valoaan.
Ole viemässä valoa tuota, joka sytyttää voi sydämen.
Rauhan ruhtinaan hiljaisen luota ilo kumpuaa luo jokaisen.
Koko maailma kuulla nyt saa.....
Olemme kaikki valon eteenpäin viejiä, jos niin haluamme. Minä haluan,
sillä pisaroista kasvaa joki, ja se löytää tiensä mereen.....
Rakkauden täyttämää loppu vuotta, Anne
eilen, tänään ja huomenna.
Se herää aamulla tai illalla,
kukkii kesät ja talvet.
Se on vanha tai uusi,
maistuu suolaiselta ja makealta.
Ilo on sinun ja minun,
köyhän ja rikkaan.
Ei se katso kasvoja
eikä mammonan määrää.
Se tulee ja menee,
syttyy ja sammuu,
ei kysy lupaa
eikä kolkuttele oville.
Ilo pujahtaa odottamatta piiloon
ja hyppää taas esiin
yllättävistä paikoista
kummallisina hetkinä.
Se voi näyttää aivan toisenlaiselta
kuin olet odottanut
ja lipua ohi niin
ettet huomaakaan.
Kulje siis avoimin silmin
tuntosarvet herkkinä
ja kun se osuu kohdalle
tartu siihen kaksin käsin
äläkä päästä irti."
Kirjasta "Ajattelen sinua" Sinikka Svärd ja Julia Prusi
Iloitsen juuri nyt, tällä hetkellä siitä, että saan istua omineni täällä mökillä ja aivan kohta on sinisen hetken aika - nautin suunnattomasti tästä rauhasta ja luonnosta joka näyttäytyy niin monin kasvoin minulle.
Iloitsen siitä että omilla rakkailla on asiat hyvin ja kukin saa elellä juuri omanlaistaan elämää ja kiitollisuus täyttää joka solun minussa.
Kiitän ja laulan kiitosta kaiken Luojalle, universumille ja maailmankaikkeudelle.
Eilen halusin keskittyä joulun muistamisiin, aloittelen joulun valmistelut ajoissa.
Lähetän paljon perinteisiä joulukortteja tai jaan ne samalla kun annan joulumuistamiset, läheisilleni, ystäville.
Olen varma, että hyvät ajatukset lentävät juuri sille ihmiselle jolle kirjoitan korttia tai pakkailen hänen lahjaansa. Haluan tehdä tämän kaikessa rauhassa.
Eilen laitoin "Rajattomat" yhtyeen joululevyn soimaan taustalle ja kynttilöitä paloi kymmenittäin ympäri mökkiä.
Hoitohuoneeseen ripustin lämpimän keltaiset jouluvalot.
Joulun odotus ja siihen valmistautuminen rauhassa on jotain hyvin tärkeää itselleni.
Kuorossa olemme nyt alkaneet harjoitella joululauluja tai viimeistelemään sillä seuraava esiintyminen on Soinilansalmella 5.12. jolloin siellä on kyläläisille joululaulajaiset. Sinne vaan porukalla hakemaan hyvää joulumieltä:) Itse joulu kun tuppaa menemään aina niin vauhdilla ohi. Suurimmalla osalla ihmisistä. Toivoisin kuitenkin ihmisten pysähtyvän sen ihan oleellisimman äärelle ja antavan joulun sanomalle tilaa. Pyhän koskettaa. Se onnistuu hiljentymällä.
Tänä jouluna saan tänne mökille seuraksi siskontyttöni Lenin ja Villen ja Gillionin Puffy-koiran. He itse lentävät jenkkeihin sillä nyt on vuoro käydä siellä jouluna.
Me hoidamme Lenin kanssa Puffyn täällä ja uskon että selviydymme ihan hyvin. Saas nähdä pelästyykö supisuomalaista joulupukkia jos sellainen vastaan tulee?
Tähän loppuun " Joulun tähden" sanat, jonka mm. esitämme tulevissa joululauleloissa......
Kerran öisellä taivaalla hohti tähti suuri ja tuntematon.
Ja se miehet luo lapsen sen johti, joka taivaasta saapunut on.
Vaikka päivittäin virheitä teemme, tähden valolta piiloutuen
yhä loistaa se pimeyteemme, meille viestiä julistaen.
Koko maailma kuulla nyt saa poika Jumalan syntynyt on,
rauhaa toivoo hän tähdille taivaan rauhaa julistaa hän päälle maan.
Koko maailma kuulla nyt saa viha ei ole voittamaton.
Ihminen veljeänsä nyt voi armahtaa pelko hukkuu valoon valtavaan.
Huolet maan ylle varjoja heittää, valot sammuvat yksitellen.
Tähden loistetta ei voida peittää, vaan se tulvahtaa luo jokaisen.
Ketään jätä se ei puolitiehen valo ehtii luo eksyneiden.
Ja se johtaa luo hiljaisen miehen, joka viestiä tuo rakkauden.
Koko maailma kuulla nyt saa......
Ole pisara vain, joka lähti vettä elävää vuodattamaan.
Ole öisellä taivaalla tähti, joka tuhlaten luo valoaan.
Ole viemässä valoa tuota, joka sytyttää voi sydämen.
Rauhan ruhtinaan hiljaisen luota ilo kumpuaa luo jokaisen.
Koko maailma kuulla nyt saa.....
Olemme kaikki valon eteenpäin viejiä, jos niin haluamme. Minä haluan,
sillä pisaroista kasvaa joki, ja se löytää tiensä mereen.....
Rakkauden täyttämää loppu vuotta, Anne
keskiviikko 2. marraskuuta 2016
Hyvä kiertämään
Istun keittiössä ja olen sellaisen tuoksun ympäröimänä, joka vie minut miltei viidenkymmenen vuoden taakse. Vastaleivotun ruisleivän tuoksu.
Mikä kokemus hajuaistille ja kuinka pitkään olen tätä hetkeä oikeastaan odotellut. Nyt viimein sain ystäväni Tiinan avustuksella ohjeen ruisleipäsiin, ja tämä oman taikinajuuren tekeminen ja sen kanssa "pelaaminen" vei kutakuinkin viikon verran. Kyllä kannatti!
Täällä mökillä kun minulla on myös leivinuuni, niin tottahan se on ollut mielessä jo pitkään että onnistuisinkohan?
Nyt voin jo kehaista myös makuaistin liittyessä hajuaistin joukkoon, että kylläpä oli makoisia leipäsiä!
Uunista leijuu vielä viimeisten leipien tuoksu ja tämä kuljettaa minua sinne kauas kotisaarelleni Tiutiseen, jossa isän äiti, minulle Meeri mummo, teki ruisleipää ja antoi minulle ja siskolleni juuri uunista tulleita pieniä, pulleita reikäleipiä. Otimme niitä mukaan ja lähdimme toiseen päähän saarta, missä asustimme perheemme kanssa. Ikää meillä oli varmaan 6-7 vuotta.
Muistan kuinka revimme käsin halki leipäset juostessamme hiekkatietä, ja leikimme että on sota ja meillä ei ole muuta syötävää. Muistan vaarin kertoneen sodassa olleena, kuinka joutuivat kiertämään ja kerjäämään taloista mitä milloinkin irtosi ja leivästä oli puhetta ollut.
Tänä päivänä ei lasten kuule sodasta leikkivän ja mikä kauheinta, he joutuvat itse sodan keskellä, sodan viattomiksi uhreiksi.
Aikuisten julmuuden ja raakuuden tähden. Se on jotain niin pahaa ja kammottavaa että tilanne menee yli käsityskyvyn.
Kuvat lapsiuhreista sekä raakalaisista jotka tappavat kuin robotit - pahuus on pahasti valloillaan.
Tällaisessa maailmassa, pienet ja suuremmat ihmiset joutuvat selviytymään ja toimimaan. Miettien kauhuissaan mihin ihminen vielä pystyy?
On pakko uskoa ja toivoa että hyvän ja pahan taistelussa vielä kerran hyvä pääsee niskan päälle ja voitolle.
Ajattelen itse niin, että asioiden ollessa maailmanlaajuisesti näin huonolla mallilla, jokaisen pitäisi yrittää omalla kohdalla tehdä hyviä töitä, lähettää hyviä ajatuksia, toivoa ja rukoilla heidän puolesta jotka ovat jo toivonsa menettäneet ja niin pahassa tilanteessa, että vain ihme auttaa.
Hyviä ajatuksia ja toiveita siis ilmoille, ja jos mahdollista, niin myös konkreettisia tekoja. Hyvän siemeniä, jotka kantaa.
Tulevana sunnuntaina 6.11.2016 klo 16 alkaen on konsertti "Laulu kannattaa" Heinäveden yläkoulun liikuntasalissa.
Sekakuoro Ajattomat ja Itäisten kylien kuoro esittää noin kaksikymmentä kuorolaulua ja vaikka konserttiin on vapaa pääsy, niin konsertin ohjelman ostamalla 10e hintaan voit tukea Syyrian Alepon lapsiuhreja.
Tilaisuudessa laulamme myös yhteislauluja muutaman yleisön kanssa ja toivon sydämeni pohjasta ihmisten osallistuvan, konserttiin ja lauluihin ja näin tuovan apua sitä tarvitseville.
Laulu on hyvin voimaannuttava tapa ja terapeuttinen, se tuo yhteisöllisyyttä ja avaa tunteita.
Laulu kannattaa, todellakin.
Lämpimästi tervetuloa kaikkien kuorolaisten ja johtajamme Jyrki Immosen sekä säestäjämme Tiina Tirkkosen puolesta, toivoo Anne :)
Mikä kokemus hajuaistille ja kuinka pitkään olen tätä hetkeä oikeastaan odotellut. Nyt viimein sain ystäväni Tiinan avustuksella ohjeen ruisleipäsiin, ja tämä oman taikinajuuren tekeminen ja sen kanssa "pelaaminen" vei kutakuinkin viikon verran. Kyllä kannatti!
Täällä mökillä kun minulla on myös leivinuuni, niin tottahan se on ollut mielessä jo pitkään että onnistuisinkohan?
Nyt voin jo kehaista myös makuaistin liittyessä hajuaistin joukkoon, että kylläpä oli makoisia leipäsiä!
Uunista leijuu vielä viimeisten leipien tuoksu ja tämä kuljettaa minua sinne kauas kotisaarelleni Tiutiseen, jossa isän äiti, minulle Meeri mummo, teki ruisleipää ja antoi minulle ja siskolleni juuri uunista tulleita pieniä, pulleita reikäleipiä. Otimme niitä mukaan ja lähdimme toiseen päähän saarta, missä asustimme perheemme kanssa. Ikää meillä oli varmaan 6-7 vuotta.
Muistan kuinka revimme käsin halki leipäset juostessamme hiekkatietä, ja leikimme että on sota ja meillä ei ole muuta syötävää. Muistan vaarin kertoneen sodassa olleena, kuinka joutuivat kiertämään ja kerjäämään taloista mitä milloinkin irtosi ja leivästä oli puhetta ollut.
Tänä päivänä ei lasten kuule sodasta leikkivän ja mikä kauheinta, he joutuvat itse sodan keskellä, sodan viattomiksi uhreiksi.
Aikuisten julmuuden ja raakuuden tähden. Se on jotain niin pahaa ja kammottavaa että tilanne menee yli käsityskyvyn.
Kuvat lapsiuhreista sekä raakalaisista jotka tappavat kuin robotit - pahuus on pahasti valloillaan.
Tällaisessa maailmassa, pienet ja suuremmat ihmiset joutuvat selviytymään ja toimimaan. Miettien kauhuissaan mihin ihminen vielä pystyy?
On pakko uskoa ja toivoa että hyvän ja pahan taistelussa vielä kerran hyvä pääsee niskan päälle ja voitolle.
Ajattelen itse niin, että asioiden ollessa maailmanlaajuisesti näin huonolla mallilla, jokaisen pitäisi yrittää omalla kohdalla tehdä hyviä töitä, lähettää hyviä ajatuksia, toivoa ja rukoilla heidän puolesta jotka ovat jo toivonsa menettäneet ja niin pahassa tilanteessa, että vain ihme auttaa.
Hyviä ajatuksia ja toiveita siis ilmoille, ja jos mahdollista, niin myös konkreettisia tekoja. Hyvän siemeniä, jotka kantaa.
Tulevana sunnuntaina 6.11.2016 klo 16 alkaen on konsertti "Laulu kannattaa" Heinäveden yläkoulun liikuntasalissa.
Sekakuoro Ajattomat ja Itäisten kylien kuoro esittää noin kaksikymmentä kuorolaulua ja vaikka konserttiin on vapaa pääsy, niin konsertin ohjelman ostamalla 10e hintaan voit tukea Syyrian Alepon lapsiuhreja.
Tilaisuudessa laulamme myös yhteislauluja muutaman yleisön kanssa ja toivon sydämeni pohjasta ihmisten osallistuvan, konserttiin ja lauluihin ja näin tuovan apua sitä tarvitseville.
Laulu on hyvin voimaannuttava tapa ja terapeuttinen, se tuo yhteisöllisyyttä ja avaa tunteita.
Laulu kannattaa, todellakin.
Lämpimästi tervetuloa kaikkien kuorolaisten ja johtajamme Jyrki Immosen sekä säestäjämme Tiina Tirkkosen puolesta, toivoo Anne :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)