Istun keittiössä ja olen sellaisen tuoksun ympäröimänä, joka vie minut miltei viidenkymmenen vuoden taakse. Vastaleivotun ruisleivän tuoksu.
Mikä kokemus hajuaistille ja kuinka pitkään olen tätä hetkeä oikeastaan odotellut. Nyt viimein sain ystäväni Tiinan avustuksella ohjeen ruisleipäsiin, ja tämä oman taikinajuuren tekeminen ja sen kanssa "pelaaminen" vei kutakuinkin viikon verran. Kyllä kannatti!
Täällä mökillä kun minulla on myös leivinuuni, niin tottahan se on ollut mielessä jo pitkään että onnistuisinkohan?
Nyt voin jo kehaista myös makuaistin liittyessä hajuaistin joukkoon, että kylläpä oli makoisia leipäsiä!
Uunista leijuu vielä viimeisten leipien tuoksu ja tämä kuljettaa minua sinne kauas kotisaarelleni Tiutiseen, jossa isän äiti, minulle Meeri mummo, teki ruisleipää ja antoi minulle ja siskolleni juuri uunista tulleita pieniä, pulleita reikäleipiä. Otimme niitä mukaan ja lähdimme toiseen päähän saarta, missä asustimme perheemme kanssa. Ikää meillä oli varmaan 6-7 vuotta.
Muistan kuinka revimme käsin halki leipäset juostessamme hiekkatietä, ja leikimme että on sota ja meillä ei ole muuta syötävää. Muistan vaarin kertoneen sodassa olleena, kuinka joutuivat kiertämään ja kerjäämään taloista mitä milloinkin irtosi ja leivästä oli puhetta ollut.
Tänä päivänä ei lasten kuule sodasta leikkivän ja mikä kauheinta, he joutuvat itse sodan keskellä, sodan viattomiksi uhreiksi.
Aikuisten julmuuden ja raakuuden tähden. Se on jotain niin pahaa ja kammottavaa että tilanne menee yli käsityskyvyn.
Kuvat lapsiuhreista sekä raakalaisista jotka tappavat kuin robotit - pahuus on pahasti valloillaan.
Tällaisessa maailmassa, pienet ja suuremmat ihmiset joutuvat selviytymään ja toimimaan. Miettien kauhuissaan mihin ihminen vielä pystyy?
On pakko uskoa ja toivoa että hyvän ja pahan taistelussa vielä kerran hyvä pääsee niskan päälle ja voitolle.
Ajattelen itse niin, että asioiden ollessa maailmanlaajuisesti näin huonolla mallilla, jokaisen pitäisi yrittää omalla kohdalla tehdä hyviä töitä, lähettää hyviä ajatuksia, toivoa ja rukoilla heidän puolesta jotka ovat jo toivonsa menettäneet ja niin pahassa tilanteessa, että vain ihme auttaa.
Hyviä ajatuksia ja toiveita siis ilmoille, ja jos mahdollista, niin myös konkreettisia tekoja. Hyvän siemeniä, jotka kantaa.
Tulevana sunnuntaina 6.11.2016 klo 16 alkaen on konsertti "Laulu kannattaa" Heinäveden yläkoulun liikuntasalissa.
Sekakuoro Ajattomat ja Itäisten kylien kuoro esittää noin kaksikymmentä kuorolaulua ja vaikka konserttiin on vapaa pääsy, niin konsertin ohjelman ostamalla 10e hintaan voit tukea Syyrian Alepon lapsiuhreja.
Tilaisuudessa laulamme myös yhteislauluja muutaman yleisön kanssa ja toivon sydämeni pohjasta ihmisten osallistuvan, konserttiin ja lauluihin ja näin tuovan apua sitä tarvitseville.
Laulu on hyvin voimaannuttava tapa ja terapeuttinen, se tuo yhteisöllisyyttä ja avaa tunteita.
Laulu kannattaa, todellakin.
Lämpimästi tervetuloa kaikkien kuorolaisten ja johtajamme Jyrki Immosen sekä säestäjämme Tiina Tirkkosen puolesta, toivoo Anne :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti