Syksyn satoa

Kesä mennyt on, syksy saapuu.... Täällä rannikolla kylläkin vielä aika lämpimänä vaikkakin kosteaa sateen tihkua tulee taivaan täydeltä, ilma harmaa ja tuulinen. Sytytin parvekkeelle kynttilän.

On aika katsoa taaksepäin, mitä jäi kesästä käteen mitä mieleen?
Varmastikin jotain ihan jokaiselle, toivottavasti myös hyviä muistoja, jaettuja hetkiä itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Sillä muistot juurikin on niitä, mitkä kantaa myös läpi pimeiden aikojen. Hyvät muistot ja kokemukset.
Tänä kesänä sain niitä koppaani kerättyä. Muuta satoa sen sijaan vähemmin.

Kesä ei ollut kasvien kannalta paras ja suotuisin mutta toki kukkien väriloistoa pääsin nauttimaan ja vähän temppuilemalla sain ne myös kukoistamaan. Paitsi pelargoniat! Hyvästä lähtötilanteesta huolimatta ne eivät tykänneet tästä kesästä: Liian vähän lämpöä ja liikaa vettä. Vaihtelin paikkoja ja tein kaiken mitä pystyin niiden suhteen vaan lopulta täytyi luovuttaa - aina ei voi onnistua.

Niinhän se menee, elämässä yleensäkin, pettymyksiä tulee, väistämättä eteen halusimme tai emme. Ja olisihan se outoa jos kaikki sujuisi kuin tanssi vaan, se ei olisi normaalia. Muuttuvia tekijöitä löytyy kaikenaikaa jos yleensä elää. Ja uskaltaa ottaa riskejä. Ei elämää voi kontrolloida ja komentaa menemään kuten haluaa, sehän söisi tästä matkasta kaiken mielenkiinnon. Muutokset ja sattumuksethan tätä polkua värittää.

Omalla kohdallani tämä syyskuu tuo uutta haastetta. Maanantaina tulen tekemään työsopimuksen Heinäveden kunnalla jos kaikki näyttää hyvältä. Se tarkottaisi sitä, että jäisin ainakin toistaiseksi Heinävedelle, mutta haluan nyt ensin tarkistaa mitä sopimus pitää sisällään.
 Heinävesi saa nimittäin ensimmäiset pakolaiset asumaan kylään. Meille on tulossa neljä Syyrialaista perhettä ja olen menossa ohjaajaksi heille, yhtenä ohjaajana tiimissä.Työtä on haettu: erilaisia ohjaajan paikkoja, mutta tuloksetta, siksi tämä vaikuttaa nyt jo hyvältä. Jospa saisi sen palan paikoilleen tässä omassa palapelissä.
Se jää nähtäväksi, mutta selvinnee ihan lähipäivinä.

Minun kesäni terveydellinen haaste oli järviuintia. Jo edellisenä kesänä sain omasta mielestäni ihan hyvät matkat kasaan, mutta nyt pääsin uimaan miltei joka päivä ja aloittelin veden lämmettyä uinti kelpoiseksi 29.6.
 Aluksi järvessä pystyi hädin tuskin sen 300 metriä uimaan, koska vesi oli sen verran kylmää. Toki ympäri vuoden avannossa ja kylmässä käynneenä se vaikutti helpommalta mutta silti: Joka paikkaa pakotti alussa kunnes vesi lämpeni ja parhaimmillaan oli jo +22 astetta.
 Viimeinen uinti tapahtui 22.8 ja silloin täyttyi tavoitteeni 100 kilometriä!
 Olin saavuttanut jossain vaiheessa asetetun tavoitteen, alussa en uskaltanut ajatella pääseväni näin pitkälle. Mutta nyt voin huokaista ja olla tyytyväinen suoritukseen.

Täällä Kotkan päässä olenkin saanut vaan tasoitella ja hoidella asioita kuntoon, sitä silmällä pitäen että en pääse niin usein käymään paikkakunnalla jos työt alkaa. Jo matkoihin menee se reilu neljä tuntia suuntaansa niin pitäisi olla useampi päivä että kannattaa lähteä ajoon.
Uskon asioiden kuitenkin kolahtavan paikoilleen kuten on tarkoitettu, joten uutta päin olen menossa.

" Mielin epätietoisin
joskus kuljet matkaa.

Teiden risteys hankalin:
et tiedä miten jatkaa.

Tarvitset vain hiljaisuutta.

Enkeli tulee - odottamatta."

                                             - Ulla Kauhanen-
                                             kirjasta Enkelivaloa

Kirje Presidentille

" Arvoisa Herra Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö"

Näin se alkoi, ensimmäinen kirjeeni Suomen presidentille. Aiemmin ei ole tullut edes mieleen että lähestyisin tasavaltamme presidenttiä. Ei ole ollut mielestäni sopivaa aihetta jossa kääntyisin presidentin puoleen.
Nyt kuitenkin halusin tehdä jonkin konkreettisen teon luonnon puolesta ja tämän kirjeeni aihe oli itämeri ja sen saastuminen.
 Halusin kertoa pienen ihmisen näkökulmasta ja kokemuksesta kuinka itämeren saastuttaminen vaikuttaa meihin.
 Olen kokenut presidentti Sauli Niinistön ihmisenä joka on tunneälykäs ja keskittyy myös tavallisten kansalaisten asioihin.Loppujen lopuksihan on kysymys välittämisestä, on sitten presidentti tai joku tavallisempi ammatti ihmisellä tai ei ammattia eikä työtä ollenkaan mutta silti suuri,välittävä sydän sykkii rinnassa. Tunneälyä.

Edellisessä blogitekstissänihän pohdiskelin tätä asiaa jo ja mietin kansalaisaloitetta. Nyt kuitenkin olin jo ymmärtävinäni että jopa lakiesitys aiheesta on tehty mutta se ei vaan ole edennyt sen pidemmälle. Miksi ihmeessä? Eikö ympäristöasiat ole juurikin niitä jotka kuuluisi vaikuttaa aika monen ihmisen elämään? Noin niinkuin ylipäätään elämän jatkumisen kannalta? Mielestäni kyllä.
 Ympäristön saastumiselta ei voi, eikä saa ummistaa silmiään. Se on edesvastuutonta.

Nyt uskon ja toivon että kirjeelläni on positiivisia vaikutuksia ja että presidentin mahdollisuudet vaikuttaa asioiden etenemiseen ovat oikeasti olemassa.
Tänä Suomen 100 vuotis juhlavuotena ihmisiltä kuulee kysyttävän usein esimerkiksi tv:ssä mitä toivot 100 vuotiaalle Suomelle?
 Minun toiveeni liittyy nyt näiden ympäristöasioiden ympärille ja miksi juuri meri? Ehkä se on noussut suurimmaksi huolenaiheeksi juurikin siksi, että olen lähtöisin saaresta, ja saarelaisella on erityinen huoli merestä.
 Vaikka olenkin nyt asustellut Heinävedellä ja Järvi Suomessa niin ei se saarelaisuus minnekkään häviä. Meri on jäänyt minuun ja merellä on aina oma erityinen asemansa minussa.
 Ehkä meren tilanteen on myös ymmärtänyt kauempaa paremmin ja siksi nyt haluaisin tuoda juuri tämän huolen esiin ja mahdollisimman vaikutusvaltaiselle tasolle, jotta saataisiin tuulta purjeisiin asian suhteen ja voimaan lain joka kieltäisi laivojen käymäläjätepäästöt itämereen!

Kirjeessäni presidentille kirjoitin "Nyt koen kuitenkin jo tämän kirjeen myötä tehneeni sen, mitä pieni, yksittäinen, poliittisesti sitoutumaton ihminen voi tehdä: Kertoa huolensa, toivoa että se otetaan vakavasti, meidän kaikkien tähden."

Puhtaamman ympäristön puolesta.

Tästä päivästä on tasan neljä kuukautta Suomen 100 vuotis juhlaan. Viisautta ja rohkeutta päätöksen tekoon.