Kesä mennyt on, syksy saapuu.... Täällä rannikolla kylläkin vielä aika lämpimänä vaikkakin kosteaa sateen tihkua tulee taivaan täydeltä, ilma harmaa ja tuulinen. Sytytin parvekkeelle kynttilän.
On aika katsoa taaksepäin, mitä jäi kesästä käteen mitä mieleen?
Varmastikin jotain ihan jokaiselle, toivottavasti myös hyviä muistoja, jaettuja hetkiä itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Sillä muistot juurikin on niitä, mitkä kantaa myös läpi pimeiden aikojen. Hyvät muistot ja kokemukset.
Tänä kesänä sain niitä koppaani kerättyä. Muuta satoa sen sijaan vähemmin.
Kesä ei ollut kasvien kannalta paras ja suotuisin mutta toki kukkien väriloistoa pääsin nauttimaan ja vähän temppuilemalla sain ne myös kukoistamaan. Paitsi pelargoniat! Hyvästä lähtötilanteesta huolimatta ne eivät tykänneet tästä kesästä: Liian vähän lämpöä ja liikaa vettä. Vaihtelin paikkoja ja tein kaiken mitä pystyin niiden suhteen vaan lopulta täytyi luovuttaa - aina ei voi onnistua.
Niinhän se menee, elämässä yleensäkin, pettymyksiä tulee, väistämättä eteen halusimme tai emme. Ja olisihan se outoa jos kaikki sujuisi kuin tanssi vaan, se ei olisi normaalia. Muuttuvia tekijöitä löytyy kaikenaikaa jos yleensä elää. Ja uskaltaa ottaa riskejä. Ei elämää voi kontrolloida ja komentaa menemään kuten haluaa, sehän söisi tästä matkasta kaiken mielenkiinnon. Muutokset ja sattumuksethan tätä polkua värittää.
Omalla kohdallani tämä syyskuu tuo uutta haastetta. Maanantaina tulen tekemään työsopimuksen Heinäveden kunnalla jos kaikki näyttää hyvältä. Se tarkottaisi sitä, että jäisin ainakin toistaiseksi Heinävedelle, mutta haluan nyt ensin tarkistaa mitä sopimus pitää sisällään.
Heinävesi saa nimittäin ensimmäiset pakolaiset asumaan kylään. Meille on tulossa neljä Syyrialaista perhettä ja olen menossa ohjaajaksi heille, yhtenä ohjaajana tiimissä.Työtä on haettu: erilaisia ohjaajan paikkoja, mutta tuloksetta, siksi tämä vaikuttaa nyt jo hyvältä. Jospa saisi sen palan paikoilleen tässä omassa palapelissä.
Se jää nähtäväksi, mutta selvinnee ihan lähipäivinä.
Minun kesäni terveydellinen haaste oli järviuintia. Jo edellisenä kesänä sain omasta mielestäni ihan hyvät matkat kasaan, mutta nyt pääsin uimaan miltei joka päivä ja aloittelin veden lämmettyä uinti kelpoiseksi 29.6.
Aluksi järvessä pystyi hädin tuskin sen 300 metriä uimaan, koska vesi oli sen verran kylmää. Toki ympäri vuoden avannossa ja kylmässä käynneenä se vaikutti helpommalta mutta silti: Joka paikkaa pakotti alussa kunnes vesi lämpeni ja parhaimmillaan oli jo +22 astetta.
Viimeinen uinti tapahtui 22.8 ja silloin täyttyi tavoitteeni 100 kilometriä!
Olin saavuttanut jossain vaiheessa asetetun tavoitteen, alussa en uskaltanut ajatella pääseväni näin pitkälle. Mutta nyt voin huokaista ja olla tyytyväinen suoritukseen.
Täällä Kotkan päässä olenkin saanut vaan tasoitella ja hoidella asioita kuntoon, sitä silmällä pitäen että en pääse niin usein käymään paikkakunnalla jos työt alkaa. Jo matkoihin menee se reilu neljä tuntia suuntaansa niin pitäisi olla useampi päivä että kannattaa lähteä ajoon.
Uskon asioiden kuitenkin kolahtavan paikoilleen kuten on tarkoitettu, joten uutta päin olen menossa.
" Mielin epätietoisin
joskus kuljet matkaa.
Teiden risteys hankalin:
et tiedä miten jatkaa.
Tarvitset vain hiljaisuutta.
Enkeli tulee - odottamatta."
- Ulla Kauhanen-
kirjasta Enkelivaloa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti