Vuoden viimeinen päivä on lähtenyt tunneilleen.
Tämä vuosi 2017 on tuonut elämään aikamoista myllerrystä, sekä hyvää että pahaa.
Elämä on kulkenut taas kerran kuin vuoristoradalla. Tilanteet ovat muuttuneet ja on pitänyt korjata käsityksiä asioista ja ihmisistä.
On tullut yllätyksiä ihmisten muodossa, joistakin luuli aivan muuta mitä todellisuus toi esiin. Se kuva, minkä ihminen itsestään antaa ei todellakaan ole aina sama mitä ihminen on. On työroolia ja ties mitä!
Eikä se oma itse saa välttämättä edes omassa kotonaan olla oma itsensä. Se jos mikä, on surullista. Ja se taas vaikuttaa tämän henkilön suhteisiin ulkopuolella kodinkin.
Omassa elämässäni olen nyt joutunut möyhimään elämääni tässä hetkessä, viimeisimmät katastrofit Heinävedellä sekä historiaani myös täällä Kotkassa.
Voisin sanoa että nyt on sydän verellä taas kerran. Eipä silti, pettymyksiin olen tottunut mutta joskus sitä toivoo ettei ne jaksaisi seurata niin tiiviisti kulkuani. Pettymykset ihmisiin on kuitenkin pahimpia koska se on niin elävää elämää.
Puhdistan nyt kaikkea ympärilläni. En pelkästään yritä selvitä tämän viimeisimmän muuton tavarapaljoudesta, vaan ennenkaikkea käyn tässä samalla lävitse asioita. Samalla kun ympyrä sulkeutui ja palasin lähtöpisteeseen.
Matka kuitenkin kannatti.Sain etäisyyttä ja näin kauempaa asiat erilailla. Sain oman tilani, jossa pääsin tarkastelemaan asioita, nostamaan niitä esille yksi toisensa jälkeen kun olin valmis.
Paljon tunteita, paljon kyyneleitä, mutta myös erityisen paljon onnistumisia ja uusia ihania ihmisiä joihin tutustuin harrastusteni kautta. Olen heistä kaikista niin kiitollinen ja minulla tulee heitä kovasti ikävä. Sovimme kuitenkin että tulen käymään ja niin tottavie teen.....ensi kesänä minulla on muutama paikka varattuna.
Näin uuden vuoden kynnyksellä toivon onnistuneeni omassa puhdistuksessani ja niin, että en kanna tämän vuoden taakkoja tulevaan vuoteen 2018.
Toivon kaikille lukijoilleni ja seuraajilleni uskallusta ja rohkeutta olla oma itsensä siitä huolimatta että kaikki ei siitä tykkää.
Tähän loppuun Järvenpään seurakuntaopiston opettajien minulle antama teksti lähtiäispäivänä 20.12.2007....
Annelle
" Luovuus
on nautintoa ja naurua.
Naura, kunnes naurat pelkästä
ilosta olla olemassa.
Sen jälkeen itke ja hyräile.
Naura niille, jotka haluavat
tehdä sinut lyhyeksi:
Ottaa pääsi pois pilvistä
ja kiskoa jalkasi irti maasta.
Mitään ne eivät niin pelkää
kuin naurua.
Sinun iloinen naurusi
on peili
johon kukaan
iloton ei haluaisi katsoa.
Juuri siksi sinun on naurettava,
ja jotta voisit rauhassa
itkeä ja hyräillä."
Kiitos nuva lehtorit.Tämä teksti kannustaa minua jatkamaan ja nousemaan aina vaan uudestaan. Onnea tulevaan vuoteen 2018, Anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti