Kiitollisuutta ja anteeksiantoa

Ympyrä sulkeutuu.
Sellainen tunne on tullut itselleni. Seikkailut Heinävedellä olivat jotakin mikä oli tehtävä. Tilanne josta silloin lähdin liikkeelle oli päästä irti ylivoimaiselta tuntuvalta surulta koska läheisiäni oli mennyt muutaman vuoden sisään monia. Halusin myös aikaa itselleni ja nollata tilanteen.
Tuolloin sain kuulla sekä kommentteja rohkeudesta että ihmettelyjä.
Joskus vaan on aika kääntää aivan puhdas lehti elämässä. Uskaltaa tehdä se. Tuolloin vuonna 2014 kevät talvella se tuli minulle todeksi.

Nyt elokuun ensimmäisenä päivänä sain toteutettua myös yhden tärkeän tehtävän joka on odottanut oikeaa hetkeä. Leo koirani tuhkat vietiin Hietakarille, jonne myös perheemme ensimmäisen koiran Niken tuhkat on aikanaan viety.

Leon tuhkan vienti matkalle menimme yhdessä ystäväni kanssa ja kahdestaan tällä kertaa. Ilma oli erinomaisen kaunis ja menimme kahdella veneellä koska iso vene ei voinnut rantautua Hietakarille. Heitimme ankkurin ja MeriAnnella rantaan.
Ensin Niken muistolle kasatulle kivikummulle ja siitä lähti Leon tuhkien sirottelu, samoin kuin Niken tuhkien aikanaan. Kuljimme Hietakarin läpi levitellen Leon tuhkaa joka paikkaan. Kerroin missä oli mitäkin tapahtunut, muistelimme Leon seikkailuja. Kiipesin myös majakalle ja heitin tuhkaa neljään pääilmansuuntaan. Hyvää matkaa Leo <3

Palailimme taas majakalta nuotiopaikalle ja paistoimme makkarat ja muistimme kuinka ahnaasti Leo veti aina makkarat - tuskin purra malttoi! Joimme kahvit ystävämme muistolle.

Leon kuolemasta tuli siis 11.3 neljä vuotta eli tuhkat ovat odottaneet täällä kotkan kodissa sitä, että pääsen ne viemään sinne missä olemme seikkailleet yhdessä, siellä missä olemme kokeneet monia hienoja hetkiä ja retkiä.
Nyt Leo on siellä missä pitääkin.

Heinäveden ensimmäisen mökin pihalta kaadetusta omenapuusta tulee Hietakarille yhteinen risti Leolle ja Nikelle. Kivikummulle tulemme sen sijoittamaan.
 Ensimmäinen risti aikanaan löytyi Hietsulta. Poikani Ville teki sen meren siloittelemista puista ja sitä aina ihmeteltiin miten se kesti monet vuodet.
 Tälläkin hetkellä kivikummulla on joku pieni risti jonka jotkut ovat siihen laittaneet.
Kumpu on kasvanut vuosien saatossa.Ihmiset laittavat siihen muutaman kiven tuolla käydessään. Ystäväni Päivi ja hänen miehensä Esa aloittivat tuon että Hietsulla vieraillessaan laitetaan yksi kivi Niken hautakummulle.
Kumpu on kasvanut<3

Eilen sain tehtyä myös toisen pitkään suunnitelluista asioista.
Olen tehnyt Saamelais / Lapinrummun aikanaan Hollolassa vuonna 2012 mutta emme tuolloin ehtineet vihkiä rumpua kurssilaisten kesken yhdessä. Rummun teon oli meille opettamaasa lapinnoita Elli Maaret ja hän antoi meille mukaan myös ohjeet rummun vihkimiselle.
Nyt eilen Virluodossa pääsin viimein itse vihkimään oman rumpuni käyttöön. Olen kolvilla polttamalla kirjoittanut rummun sisäpuolelle puuosaan rummun tarkoituksen : kiitollisuuden ja anteeksiannon rumpu, Ellin kurssi 2012.

Eilen ulkosaaristossa, upeassa säässä, saimme yhdessä ystäväni kanssa toimitettua rituaalin, jota rummun vihkiminen edellyttää.

Ensimmäiseksi otetaan neljä elementtiä rumpuun.
MAA: Ota palanen maata käteesi ja hiero sillä rumpuasi, laita maapalanen samaan paikkaan mistä otitkin.
VESI: Mene jonnekin veden äärelle ja pirskottele vettä rummun kalvolle kädelläsi. (pieniä pisaroita)
ILMA: Nosta rumpu aurinkoon päin, anna tuulen ja ilman tulla rumpuusi.
TULI: Lämmitä rumpua tulen äärellä.

Näin kaikki neljä elementtiä on rummussani.
Vihkimisseremoniaan kuului määrätyt kuviot mitkä liittyivät myös neljään pääilmansuuntaan ja tein kaiken ohjeiden mukaisesti. Nyt rumpuni on valmiina auttamaan, minua ja kaikkia jotka apua tarvitsevat<3

Kiitollisuus nousee ylös korkeuksiin.