Arvokisa

Kotkan uuden kaupunkistrategian mukaiset arvot ovat reiluus, rohkeus ja rakkaus. Näin sain lukea oikeastaan hieman yllättyneenä kaupunkilehti Ankkurista keskiviikkona 22.8.2018.

Miksi yllätyin? Jotenkin minulla ei ole aivan tuo kuva ollut Kotkasta.
Ei varmaan monella muullakaan. Nyt kuitenkin jostain syystä aihe herätti
mielenkiintoni pohtimaan asiaa.

Palasin joulukuussa 2017 takaisin Kotkaan, lyhyeltä mutta varsin seikkaperäiseltä matkaltani Savoon.
Oleskelin pienessä Heinäveden kunnassa 3,5 vuotta ja tutustuin erilaiseen malliin selviytyä elämässä.

Voin sanoa että saarelaisena tuo savolaisuuden kohtaaminen ja opettelu ei välttämättä ollut aina kovin helppoa. Jotain kuitenkin on mitä haluaisin  tuoda sieltä tänne rannikolle.

Liittyessäni siellä mihin tahansa porukkaan, harrastusryhmään, tai ylipäätään kuljin ihmisten parissa, niin se tapa ottaa uusi, täysin vieras ihminen vastaan ja toivottaa tervetulleeksi on jotain sellaista, mitä täällä rannikolla kannattaisi myös ottaa käyttöön. Hyväntahtoinen lupsakkuus.

Se tuo hyvälle tuulelle ja minun ei tarvinnut kuin kuunnella savolaisten tarinoita, niin väkisinkin hymy nousee kasvoille. "Jos tiiät missä mieluummin
oesit ni mää hyvä immeenen sinne."

No minähän menin. Rannikolta Savon syrämmeen tietämättä mitä eteen tulee. Jouduin selittelemään miten Kotkasta ja mereltä tulee aivan toisenlaiseen maailmaan ja järven rannalle.
 Eniten ehkä minua se mietityttikin. Miten selviän ilman merta?
Veneenikin vein mukanani koska ajattelin että kyllähän "MeriAnne" seilaa järvelläkin. Ja "voe tokkiisa" - seilasi.

Aika kulki eteenpäin. Reissasin Heinäveden ja Kotkan väliä, kunnes tuli se hetki että opin kantapään kautta savolaisen luonteen syvimpiä puolia.

Enkä suinkaan väitä että kaikki savolaiset ovat kieroja, mutta olkaapa tarkkoja, jos joudutte pitemmäksi aikaa savolaisuuden kanssa tekemisiin, hyvänytahtoisuuden taakse voi kätkeytyä yllättäviä asioita.

Vaan "leoka pystyyn ku tulloo paha paekka pyssypähän aenae suu kiinni."

Niimpä monta kokemusta rikkaampana palasin kotikonnuille ja saan kiittää varmasti saarelaista sitkeyttä monesta asiasta.

Minulle Kotkalaisuus nousee ennenkaikkea meren kautta rakkaaksi.
Olen kotoisin Tiutisen saaresta ja tuossa pienessä yhteisössä kasvaneena, väittäisin olevan sisuni siemen.
Valitettavasti sitä eivät kuitenkaan päättäjät ymmärrä. Eivät ole ymmärtäneet ennen eivätkä näemmä ymmärrä vieläkään. Koulun ovat lakkauttaneet.
Satuin eilen autolla ajaessa kuulemaan haastattelua Tiutisesta. Sielläpä jotkut minulle vieraat ihmiset kertoilivat kuulumisia Tiutisesta tänä päivänä.
Itse muutin saaresta jo lähes 20 vuotta sitten mutta koen Tiutisen kuitenkin vahvasti vaikuttajana oman itseni kasvamiseksi juuri tällaiseksi mitä nyt olen.
Pienistä yhteisöistä nousee persoonia.

Arvomaailmaa nyt pohtien koen luontoarvot hyvin voimakkaana ja tärkeänä ihmisille. Kotkalainen luonto on tullut huomatuksi myös muualla ja siitä voi olla ylpeä hyvällä tavalla.
 Se ei tarkoita kuitenkaan että luonnon hyväksi ei tarvitsisi tehdä jatkuvasti työtä. Tarvitsee.
 Kuulen kuitenkin matkoillani paljon kiitosta matkailijoilta jotka kotkassa ovat käyneet että kaupunki on siisti ja kaunis, puistojensa ansiosta.
 Meren ympäröimä Kotka aiheuttaa myös suurta ihastusta.
 Meidän Kotkalaisten pitää myös huomata se. Usein käy niin että sitä sokeutuu omalle asuinpaikkakunnalleen.

Meren läsnäoloa voisimme hyödyntää vielä paljon enemmin matkailussa ja tarjota  erilaisia palveluja liittyen mereen ja historiaamme.
Tiutinen oli euroopan tiheimmin asuttu saari ennen sotia.

Kotkan päättäjille toivoisin nimenomaan rohkeutta ilmaista mielipiteitään kun puhutaan ihmisten hyvinvoinnista. Olemmepa sitten lasten, nuorten, vanhusten, työttömien asialla.
 Oikea laatuajattelu lähtee siitä, että kohdataan aidosti ihmiset ja auttamisen tulee näkyä myös teoissa, ei pelkästään puheissa.

Uskon ja toivon että tämä ajatus arvokisan taustalla on hyvä. Jollain tapaa tämä uusi aika lähtee kenties uuden Kotkan keulahahmon myötä liikkeelle. Näin toivon.

Pääsin opiskelemaan myös "matkailun osaajaksi- opastuspalveluihin" ja opinnot ovat käynnistyneet hyvin. Siitäpä seuraa varmastikin monta hyvää asiaa ajatellen myös tulevaisuudessa tehtäviäni, mm.Kotkan tuomista matkailijoiden tietoisuuteen. Innolla odotan uusia haasteita.

Ja loppuun savolainen sutkautus " Misteepä sen tietää, mihin pystyy ennen ku kokkeiloo."

                       Meren hengessä, Anne Sandberg