Merellä

Viimeinen lokakuuta.

Tein myös tämän vuoden viimeisen matkan veneelläni MeriAnnella, sattuneesta syystä hinattuna mutta kuitenkin.
Pääsin sinne minne halusin, kiitos ystäväni.

Minun oli suorastaan pakko lähteä yksin tekemään retki Hietakarille.
Tunsin sen sunnuntaina aamulla ja aloitin pikaiset valmistelut.

Jo tottuneena reissaajana siinä ei kauan nokka tuhissut kun kamat oli kasassa!
 Autossa on oikeastaan jo valmiina määrätyt tarvikkeet ettei niitä aina tarvitse raahailla ylös ja alas. Siitä pakettiauto on viisas valinta.

Keli oli jo kylmä.
 Puhutaan samasta päivästä jolloin käännyttiin talviaikaan.

Rekvisiittaa piti siis ottaa mukaan aika tavalla, koska tarkoitus oli yöpyä vielä Hietsulla. Lämmintä vaatetta ja kerrospukeutumisen ihme.
 Pressu laavua varten. Kirves, saha, vesuri. Kaikki edellisiltä reissuilta autossa olleet puut. Hietsulla olisi kyllä meren sinne kuljettamia puita mutta ne ei välttämättä ole aivan kuivia.

Pääsimme perille ja jäin rannalle yksin.

 Kiskoin MeriAnnen hiekalle niin pitkälle kuin suinkin jaksoin ja raahasin pari isoa kiveä joihin köytin paatin.
Sitten tarkistin paikan mihin kannattaa pystyttää laavu ja vaihtoehtoja ei tällä kertaa ollut kuin tasan yksi: Johtuen navakasta pohjoistuulesta minun oli syytä olla nopea ja kantaa varustukset pika pikaa toiselle puolelle.

 Sain pressun kiinnitettyä "mustekaloilla" männyn oksien väliin ja se oli kuin tehty tähän tarkoitukseen. Maahan riitti myös oma osansa pressusta ja olin oikein tyytyväinen loppu tulokseen.
 Tämän jälkeen aloin tekemään puita, nakuttelin retkikirveellä mukanani tuomat puut pieniksi ja varustauduin näin tulevaan pimeyteen.
 Hain pitkin rantoja kaikenlaista lautaa ja puuta ja sahailin niitä sopiviksi, lämpimikseni.
 Tulet sytytin jo klo 13.30 koska kylmä pohjoinen tuuli voi olla varsin hyytävää. Sitä se oli tälläkin kertaa. Muuten ilma oli kirkas ja aurinkoinen ja siksi päivällä vielä selvisi hyvin.

Sain kuvattua hyvää matskua ajatellen tulevaa retkioppaan markkinointia, kunhan vaan saadaan videot yhdistettyä sopivaksi paketiksi. Hienoja kuvia pimenevästä illasta ja talven saapumisesta.

Yöllä todellakin tunsin laavussani kun pakkanen nousi, kylmyys iski päälle vaikka olin kuinka varautunut monin kerroksin.
Yön tunnit olivat pitkiä mutta halusin kokeilla miten selvitään ja kuuden tunnin jälkeen oli pakko nousta ylös kellon ollessa 02.00 yöllä.
 Olin  nukahdellut pieniksi hetkiksi mutta nyt oli vaan alettava sytyttelemään nuotiota koska kylmä alkoi jo vaikuttaa jäseniin.
Taas sahasin puita kuun loisteessa, upean tähtitaivaan alla. Keli oli kirkas, yölläkin. Hyvin tuo kuu valaisee vaikkei ihan täysikuu ollutkaan.

Pimeässä liikuin otsalamppuni varassa ja kävin muutamaan otteeseen Leon ja Niken hautakummulla tuulisella puolella tarkistamassa että lyhty paloi. Öljykynttilä toimii pitkään ja se näytti kivalta pimeässä yössä.
 Halusin vielä kerran sytyttää koirieni muistoksi tulet kummulle. Seuraavan kerran tänne tullaan vasta talven jälkeen, heti kun vedet ovat vapaina ja paatti saatu kunnostettua. Sellaista se on merimiehen elämä :)

Kun aamu viimein valkeni, näin että vesi oli laskenut ja reilusti - MeriAnne oli kuivilla! Sillä lailla. Myös pakkanen oli jäädyttänyt Hietsun keskellä olevan lätäkön ja hiekalla oli hienoinen lumikerros. Talvi todellakin tekee tuloaan.
Veneen penkit, konekoppa, kaikki valkoisena. Ja Hietsun kivet vaarallisen liukkaita.

Mutta olin tyytyväinen että tulin ja sain olla omien ajatusteni kanssa yksinäni. Se on äärimmäisen tärkeää minulle. Ja omani ymmärtävät tämän tarpeen. He tuntevat minut. Kiitos että annatte minun olla oma itseni.


Ystäväni Päivin lahjoittamasta kirjasta" Myötätuulta matkallesi" laitan tähän hetkeen sopivan runon......


Et voi vanhaan juuttua


Rohkeasti vaella

kohti uutta haastetta,

vaikket tiedä ollenkaan,

milloin saavut satamaan.



Vaihtuu tuttu maisema.

Köydet hiljaa irrota.

Et voi vanhaan juuttua,

kun on aika muuttua.


-Anna-Mari Kaskinen   - Ari Laitinen