Jouluisin terveisin

Talven pimeään loistaa valot. Parvekkeella kuin tähtinen taivas.

 Sitä ihailen istuessani isäni vanhassa kiikkutuolissa, joka onneksi päätyi minulle.

 Tässä tuolissa olen lapsenlapseni Seljan kanssa kiikutellut lähes kolme vuotta ja edelleen Selja haluaa maman syliin kuuntelemaan unilauluja vaikka tuskin kunnolla mahdumme kiikuttelemaan tytön kasvettua "isoksi tytöksi". Näin me luomme muistoja yhdessä, kuten itsekin muistan isovanhempieni kanssa vietetyistä hetkistä lapsena.

Tänä jouluna Selja ymmärtää taas paljon enemmän joulustakin kuin vuosi sitten. Saan Seljan ja omiani tänne joulupäivänä ja yhdessäolon juhlaa ja tärkeyttä haluankin opettaa.

 Jouluaattona olemme siskontyttöni kanssa yhdessä ja käymme haudoilla joka on muodostunut meille yhteiseksi tärkeäksi asiaksi, siellä mieli rauhoittuu. Aina, ei ainoastaan jouluna. Jouluna kuitenkin tuo valtavan kaunis valomeri pimeässä tuo erityisen hyvän mielen.

Illalla sitten joulusaunaan. Onnen hetkiä.

" Mitä ihminen

oikeastaan antaa toiselle

ihmiselle? Hän antaa osan

itseään, jotakin siitä mikä

on hänelle arvokkainta,

osan ominta elämäänsä.

...Hän ei anna, jotta hän

saisi jotakin vastalahjaksi,

antaminen on itsessään

korkeinta iloa."

                              - Erich Fromm -

Haluan tähän loppuun jakaa ystäväni Lauran ja hänen perheensä minulle antamasta lahjasta ja kortista saamani kauniin tekstin....tämän myötä toivon jokaisen pääsevän rauhoittumaan tulevaan aattoon ja jouluun....se on aivan pian käsillä....

"Himmenee aattoilta, tähtien hopeasilta kimaltaa yllä maan.

Hiljenee ihmistalot, lämpöiset jouluvalot syttyvät ikkunaan.

Kaikuvat kirkkojen kellot, lumiset tiet ja pellot ääneti odottaa.

Jälleen ihminen siellä, lapsuuden juhlamiellä jouluhun taivaltaa."

Rauhaisaa joulun aikaa, kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää tulevaa vuotta 2021

                                  toivotellen Anne 

Seinäkirjoituksia

Pitkällä syksyä jo mennään. Myrskyää ja sataa.

Olen ollut näemmä miltei kaksi kuukautta kirjoittamatta blogia mutta siihen on kyllä syynsä.

Aloitin lokakuun 16 päivä pitkään miettineenä olohuoneen rempan. Siitä on yli 18 vuotta kun viimeeksi olen tässä huoneessa tehnyt jotain ja silloin kyseessä oli tapetin laitto. Nyt tilanteeni oli se, että minun oli tarkoitus selvitä itsekseni tästä tämänkertaisesta urakasta joten käärin hihat ja aloitin hommat!

Tapetteja irrottaessa ja päästyäni huoneen ainoaan lastulevyseinään alkoi tapettien alta näkyä lyijykynällä kirjoitettua tekstiä ja innoissani revin vanhaa tapettia jotta sain kaiken näkyviin. Sillä hetkellä menin vuosia taaksepäin....seinässä luki " Antti und Anne und Nikke 17.3.2002 " ja tämän yläpuolella vuosiluku 2020! Mitä ihmettä!?! Palasin miltei 20 vuoden taakse ja aikaan jolloin ensimmäinen koiramme Nikke seikkaili vielä kanssamme<3 Tuolloin elin merellä enempi kuin koskaan. Kalastelimme ystäväni kanssa pitkin poikin ja Nikke oli laivakoirana luonnollisesti mukana, aina. Mysteeriksi jää tuo vuosiluku 2020 mikä on nyt? Miten Antti on sen raapustanut vuonna 2002? Sen tarinaa en saanut mieleeni, mitä on miettinyt?

Kun katsoin seinää ja Antin kirjoitusta siinä niin en voinut välttyä liikutukselta. Kaikki yhdessä kokemamme vilisti silmissäni ja mielessäni. Kiitin kaikesta kokemastamme ja annoin seinän ja kirjoituksen olla näkyvillä pitkään. Kunnes tulin remontissani siihen pisteeseen että sekin seinä oli maalattava. Se tapahtui Isänpäivänä 8.11.2020 videoinnin jälkeen. Kuvasin seinäkirjoituksen ja kerroin videolla missä mennään. Tämän jälkeen maalasin seinän "merisumu" nimisellä sävyllä. Nyt olin siihen valmis <3 Koko olohuoneen remontti tuli valmiiksi 11 päivä marraskuuta ja juuri sopivasti sillä ystäväni Minna tuli luokseni yökylään. Vietimme vähän kuin pikku joulua, saunottiin ja nautittiin toistemme seurasta. Ystävät ovat tärkeitä <3

Olen maalannut heinävedellä asuessani ison taulun joka on yö kuvaus meren rannalla. Aihe tähän tauluun löytyi poikkeuksellisesti yhdestä lehdestä. Kuvan alla luki "Kesäyö Porkkalanniemellä. Täysikuu mollottaa kilpaa kiiltomatojen kanssa ja sileä rantakallio hehkuu päivän aikana imeytynyttä lämpöä." Jokin tuossa kuvassa silloin kosketti minua ja nyt ymmärrän että ollessani tuolloin järvimaisemissa tein kuitenkin suurikokoisen maalauksen mereltä.

Se oli kaipuuta merelle. Ikävää johonkin, mikä on niin sisällä itsessäni, että se halusi tulla esille ja tein sen näin. Jotkut asiat ymmärtää vasta vuosien päästä. Hyvä niin.

Tämän taulun paikkakin selvisi vasta nyt, remonttini jälkeen - se on luonnollisesti juuri tämä lastulevyseinä. Siinä on taululleni itseoikeutettu paikka. Kaikkien meriretkiemme kunniaksi.

Kiitos niistä, Antti ja Nikke <3

                                           "Pieni vedenpisara"

                                            Vain pieni vedenpisara

                                            elämäni on,

                                            vaan sinä olet valtameri

                                            suuri, kahleeton.

                                            Kuin haihtuu vedenpisara,

                                            jää meri elämään,

                                            ja pisarakin painautuu

                                           sen syliin lepäämään.

                                                                             Anna-Mari Kaskinen

                                                                             kirjasta Myötätuulta matkallesi

Tämän sadannen blogi-kirjoitukseni myötä toivotan lukijoilleni valoa pimeyteen ja toivoa toivottomuuteen....kyllä kesä ja lämpö meidät vielä löytää.....

                              Terveisin ikuinen saarelainen

                                 

  

Kaikki loput ovat uusia alkuja

 

Syksyinen kuulaus. Ulkona ihastuttavan raikasta. Myös aurinkoista ja kirkasta tänä aamuna.

Eilen pääsimme merelle ystäväni kanssa ja kävin sytyttämässä lyhdyt Hietakarilla koiraystäviemme muistoksi. Heille pystytetyllä muistomerkillä. Oli hieno ilma eilenkin ja onnistunut retki.

Reilut kaksi viikkoa taakse päin päätimme myös kuntoutuksen kolmannen ja viimeisen jakson.

 Tästä kuntoutuksesta ja porukasta siellä jäi todella paljon mukavia ja hauskoja muistoja. On aina haikeaa jättää taaksensa aikoja jotka ovat antaneet jotain erityistä sinulle.

 Yritän kuitenkin opetella ja opettaa ajatusta että eihän mikään pääty lopullisesti. Asiat vaan muuttuu ja alkaa uudelleen jollain toisella muotoa.

Kaikille meille tässä kuntoutus porukassa jossa sain olla mukana toivon kaikkea hyvää ja rohkeutta pysyä niissä päätöksissä joita olemme yhdessä nähneet. Ja muistaa että ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa, ainoastaan oman itsensä. Pysyä niissä päätöksissä joita on havainnut itselleen sopiviksi ja muistaa armollisuus itseään kohtaan ja huumori.

 Minua hymyilyttää ja suorastaan nauran ääneen itsekseni täällä monia hassuja juttuja joita tämän menneen kuntoutusajan myötä olen saanut kokea. Aivan mainioita tyyppejä, kiitos kaikille.

 Viimeisellä tunnilla teimme toisillemme toivotukset eli jokainen sai eteensä 8 lappua joihin jokainen osallistuja oli kirjoittanut tälle kyseiselle kuntoutustoverille jotain mitä toivottaa.

 Sanoin siellä että luen nämä vasta kotona rauhassa. Halusin selviytyä noista haikeista tunnelmista ja hyvästeistä niin, että jää parempi mieli kaikille.

 Kun sitten kotona lueskelin minulle kirjoitetut toivotukset niin ihanaa on huomata, kuinka hyvin ihmiset ovat suhtautuneet minuun ja siihen mitä olen omalla persoonallani antanut ryhmään. Meri ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet näkyivät monissa ajatuksissa, ja keskusteluissa tulikin ilmi että useampi haluaa tavata merellisissä tunnelmissa, ja se jos mikä lämmittää sydäntä hyvin paljon. 

Lupasin heille laittaa infoa heti kun saan markkinointimateriaalia valmiiksi, eli minulle löytyi myös näin kuntoutuksen kautta ihmisiä, jotka omalla panoksellaan voivat auttaa minua saavuttamaan unelmani joka liittyy uuteen työhöni matkaoppaana, ja tässä kohtaa nimenomaan luontoon suuntautuneena erityisoppaana. Odotan innolla sitä hetkeä että pääsen markkinoimaan tuotettani ja palvelujani.

Viimeisellä kuntoutusjaksolla kävimme terveydenhoitaja Liisa Lagerstedtin opastuksella keskustelua aiheena sairauksien ehkäisy työiässä. Ja tämän aiheen tiimoilta Liisa näytti meille suomen mielenterveysseuran julkaisun kyllin hyvästä työyhteisöstä. Kirjoitan tämän nyt tähän kohtaan ja pohtikoon sitä kukin tahollaan onko omassa työyhteisössä tilanne kohdillaan....

Kyllin hyvä työyhteisö

Sovittaa yhteen yksilön kyvyt ja työn vaatimukset.

Iloitsee kun työssä onnistutaan.

Kunnioittaa erillaista osaamista ja erilaisia vahvuuksia.

Antaa kaksisuuntaista ja rehellistä palautetta joka perustuu tosiasioihin.

Antaa mahdollisuuden tehdä työn niin hyvin kuin osaa ja kehittyä siinä.

Pystyy käsittelemään ristiriitoja, ei halvaannu pienistä kahakoista.

Antaa tilaa yhdessä olemiselle ja jakamiselle työn lomassa.

Tunnustaa ihmisen rajallisuuden - hyväksyy, ettei kukaan ole aina hyvässä terässä.

On turvallinen.

Kiitos Liisalle tärkeistä asioista, tulee tarpeeseen. Kuntoutuksessa muutenkin ovat muuttuneet arvot pehmeämmiksi ja on huomattu rauhoittumisen merkitys. Se on hieno asia. Ensimmäinen aslak-kuntoutukseni 90-luvun alussa ja tämä viimeinen - ero on suuri ja parempaan suuntaan ollaan menossa.

Kiitos koko porukalle, niin ammattilaisille kuin meille kuntoutujille, kaikille yhdessä ja erikseen loistavaa syksyä ja pidetään itsestämme hyvää huolta.

                                            " Ilo palaa luokse

                                             takaisin sen,

                                             joka aloitti

                                             päivänsä

                                             hymyillen."

                     

                         Hymyillään kun tavataan, Anne

 

Pikku lauluristeily ja huhut

HIIII O HOI!

Saimme kuin saimmekin kasaan pikku lauluristeilyn ajatuksella että kokeilemme miten tällaiset 2 tunnin Kotkan ympäri seilaavat meriretket onnistuisivat. Ja kuten nyt on tullut selväksi olen  tässä ollut suorittamassa matkaoppaan ammattitutkintoa ja kuvitellut että joskus se vielä pääsee maaliin.

Viime sunnuntaina illalla, tehdessäni kirjallisia töitä liittyen tähän tulevaan pikkuristeilyyn, puhelin soi ja yksityinen numero? Jostain syystä vastasin. Puhelimessa kuulen vanhemman naisen äänen, esittelee itsensä etunimeltä, ja kertoo kuulleensa huhuja kuinka olemme tekemässä risteilyä ja alus jolla lähdemme ei ole siihen tarkoitukseen rekisteröity! Huhujen mukaan merivartiosto on tulossa pysäyttämään meidät ja tarkistamaan asian. Yritin ystävällisesti valaista huolestunutta huhujen kuulijaa että emme ole todellakaan lähdössä sillä veneellä joka esitteessä näkyy ( netissä ) ja kerroin myös että kysymyksessä ei ole risteily jossa tulee olemaan maksavia asiakkaita, vaan tämä liittyy minun opiskeluihini ja meitä ei ole risteilemässä kuin kolme. Huhujen kuuntelija olisi mielellään kuullut myös aluksesta jolla lähdemme, mutta siitä en kertonut sen tarkempaa....totuus on että kyselijä oli varsin tietoinen monesta asiasta liittyen asioihin joita on nyt ollut tapetilla elämässäni, lähinnä juuri näiden retkien suhteen joita opiskelut ovat tuoneet. Myös epäonnistuneet retket jotka eivät ole voineet toteutua opettajien tai koulun määräysten takia.

Seuraavana aamuna aikaisin heräsin ja totesin että sataa ja ukostaa. Eli samaisena aamuna kun pikku risteilymme oli tarkoitus lähteä tiiliruukista, kotisatamasta. Tein kuitenkin valmistelut kuten olin ajatellut ja keittelin pannukahvit sähköhellalla termariin mukaan toivoen kovasti että jollain tavalla onnistumme toteuttamaan suunnitelmamme.

Kuinka ollakkaan aurinko ja vanha taivas tulikin näkyviin, vaikkakin tuuli oli melkoinen. Porukalla jolla olimme lähdössä on kuitenkin kokemusta riittäväst merenkäynnistä ja alus on turvallinen, joten saatoin jatkaa ajatusta eteenpäin. Tämän retken kohdalla en tehnyt edes säävarausta vaan ajattelin että se tehdään, mutta Kukouriin rantautuminen voi olla epävarmaa. Kotkaa ympäri seilatessa rannat ovat koko aika lähellä ja kaikki varusteet veneessä olivat kunnossa ja sääntöjen mukaiset.

Pääsimme matkaan kuten oli suunniteltu klo 12.00 " I m sailing, I m sailing home again gross the sea,

I m sailing, stormy waters to be near you, to be free"......pääsimme matkaan ja raikas loppu kesän sää siivitti alustamme kohti Kotkansaarta. Näemme Kotkan meren puolelta. 

Videoimme retken ja käytimme englantia kielenä, koska kielinäytöstä puuttui vielä tunti, palvelujen tuottamisesta tunti. Nyt oli tarkoitus esittää tämä videoinnin keinoin muutamasta syystä.

 Minulle selvisi tämän opiskelun aikana, että opettajat eivät välttämättä koe kovin turvalliseksi merellä tapahtuvia retkiä ja kuten olen jo aiemmin tuonnut esille turvallisuussuunnitelmissani , jos pelkää merta niin silloin ei kannata nousta veneeseen.

 Itse rakastan merta ja myös kunnioitan sitä, ja sen voimaa.

 Minulle on joskus vuosia sitten eräs mies sanonut, kun tiesi millaisella avomeriläisellä liikun, että tuo sinun ja veneesi suhde, kuvastaa myös suhdettasi elämään - luotat tuohon vanhaan puuveneeseen samalla tavalla kuin luotat elämään - se kantaa. Hän kertoi että jotkut tarvitsevat isot rautapaatit ja silti epäröivät. Siinä oli hienoa ajatusta ja se todella on niin, "kaikenvaran vene ei pääse koskaan irti rannasta". 

Kysymys on luottamisesta siihen että elämä kannattelee.

Risteilymme meni hienosti ja suunnitelmien mukaan,nautimme suolaisista pärskeistä ja auringosta. Kuten käsikirjoitukseen olin laittanut "we are in safe hands" olemme turvallisissa käsissä, kapteenimme hoiti hommansa ammattitaidolla ja tilanteet halliten. Tuulta oli 10m/s lounaasta ja Tiutisen ja Kotka Millssin välistä ajaessamme kohti Ruotsinsalmea, laineet olivat jo melkoisia. Kotisaareni kohdalla lauloimme siskontyttöni kanssa " ääretön aava"....

....lapsena kauneimmat lauluni kuulin,

mulle kun tuuli soi saariston

unhoittuneen tuon kaiken jo luulin,

mutta se sielussain sittenkin on

rinnassain läikähtää tunne kuin ennen,

kun mä käyn synnyinseutua päin.

Muuttuneeni vaikka uskoin vuosien mennen,

estää en voi kyyneltäin.

Siitä Ruotsinsalmeen laineiden loiskiessa, ja kuinka ollakkaan juuri tänä päivänä 24.8 tuli kuluneeksi 231 vuotta Ruotsinsalmen ensimmäisestä meritaistelusta. 

Äsken mainittu Tiutinen, kotisaareni, oli ennen sotia euroopan tiheimmin asuttu saari.

Tästä jatkoimme kohti Kukouria ja kävin tiedustelemassa kapteenilta voimmeko mennä Kukouriin, koska tuuli myllersi vahvana? Kyllä menemme ainakin läheltä Kukourin linnaketta....ja niin siinä kävi että Kukourin edessä oli tyyntä ja saimme aluksen kiinni laituriin. Nautimme pannukahvit, omenapiirakat ja lehtikaalipizzat ja saimme myös filmattua matskua kukourin linnakkeesta. Upeaa!

Linnakkeen sisältä katsoin Ruotsinsalmen taistelun alueelle ja jollain erikoisella tavalla historia kosketti minua. Liikuttavia tunteita.

Nyt aikaa oli kulunut lähdöstä tunti ja meidän oli jatkettava eteenpäin koska aikataulutus näillä retkillä on tärkeä. Siispä astuimme alukseen ja jatkoimme kohti pikku Liisaa Sapokan edustalla. Nyt saimme veneessä kovimmat kyydit koskaan, sillä merenkäynnin takia kapteeni ajoi täysillä ja todella tuntui että nyt mennään eikä meinata!

Pikku Liisan jälkeen Kotkan vanhin linnoitussaari Varissaari jäi vasemmalle ja kohta oikealla näimme Katariinanniemen ja siellä kahdella kukkulalla seisovat tammisotilaat, kunnianosoitus meritaisteluissa menehtyneille sotilaille. Heikki Laaksosen suunnittelema monumentti. Tässä kohtaa lauloimme "Tähti ja meripoika" sotilaiden muistoksi....

."Kotirannat rakkahat on siellä, mistä suunnan otin läntehen,

vaarat väijyy aina mua tiellä, on monen hauta meri viimeinen."

Matkamme jatkui näin, laulaen ja opastaen reitin varrella olleita nähtävyyksiä.

Palasimme suunnitellusti takaisin kotisatamaan klo 14.00 Kapteenimme seurasi matkan aikana kelloa sovitusti ja siskontyttöni sai materiaalit videoitua.

Voimaantunein tunnelmin pääsimme rantaan, monet kiitokset avusta, Anne  

Kaikkien aikojen arviointi!!!!!

Olen opiskeluissani tullut nyt siihen vaiheeseen että sain alkaa järjestämään lopputyötä, viimeistä näyttötyötä ja siihen kuului kohdallani erityisoppaan näyttö, kielinäyttö, sekä opastuspalvelujen tuottaminen ja toteuttaminen. Näin olin siis ymmärtänyt.

No minäpä tein melkoisen paljon töitä asioiden eteen ja näin korona aikaan voi sanoa että asioita piti miettiä vielä tarkemmin. Sain pienen mutta erittäin hyvän tiimin itselleni ja teimme harjoituksia etukäteen ja tsemppasimme toinen toistamme - yhdessä tehtyjen järjestelyjen jälkeen viimein olimme innoissamme virolahden rannalla ja sovittuun aikaan saapui arvioiva opettaja ekamista paikalle. Vasta siinä kuulin että arviointi ei tapahdukkaan siellä näytön jälkeen kuten olin ymmärtänyt. Toinen opettaaja jota en ole aiemmin tavannut en kuullut edes nimeä, ei siis saavukkaan tänne?

 No paikalle tullut opettaja kuitenkin ilmoitti että sovitaan arviointikeskustelu tämän jälkeen milloin se tehdään.

Meidän tekijöiden mielestä tämä näyttömme tunnelma oli hyvä ja saimme kutakuinkin tehtyä ne asiat niin kuten pitikin. Itse ihmettelin ainoastaan sitä että englannin kielinäytössä opettaja alkoikin puhua suomella joten en tajunnut tuota kuoppaa, meidän olisi pitänyt pysyä englannissa.

Tarkkailin kuitenkin itse myös arvioivan opettajan fiiliksiä ja täytyy sanoa että tämä oli ensimmäinen kerta kun näin hänet näin rentoutuneena ja hymyilevänä. No kyseessä olikin musiikillinen rentoutusretki meren rannalla.

Arviointiaikaa en saanut siinä kuitenkaan näytön loputtua vaan opettaja sanoi että ilmoittaa tiistaina. Ei tullut ilmoitusta joten minä kirjoitin heidän tiimipäällikölleen sähköpostia seuraavana maanantaina. Pian tuli sitten aika arviointiin ja se oli 12.8.2020 klo 9.00

Siihen tilaisuuteen minun tuli kuulemma varautua selvittämään Eskolle ( never heard ) miten suoritin erikoisoppaan näytön. Itse hieman kyllä nyt kyseenalaistan asiaa. Jos minä olen tehnyt kovan duunin sen eteen että suoriudun näytöstä, lataudun tuomaan esiin omat erikoisosaamiseni ynnä tsemppaan oman tiimini ja me kaikki olimme niin kybällä mukana ja teimme sen mitä olimme halunneet näyttää, niin nyt minun täytyy selvittää vielä Eskolle asia joka mielestäni esitettiin jo arvioivalle opettajalle. Kysymys kuuluu: Mikä on arvioivan opettajan tehtävä suhteessa näyttöön?

Tuli nimittäin ilmi että tässä arvioinnissa arvioiva opettaja tuskin sanoi juuri mitään! Ja tämä Esko "eräJorma" ilmoitti alkuun että hän näki videon. Tarkoitti etukäteen annettuja materiaaleja opettajalle koska koronan takia jouduin tekemään keväällä poikkeuksellisella tavalla monta asiaa.

 Kielinäytöstä sen verran että olin tuottanut kahdesta eri retkestä eli palvelun tuotteistamisesta sekä suomella että englannilla kaikki , tuotekortit, esitteet, turvallisuussuunnitelmat. Miksi kahdesta?Siksi että ensimmäinen retki Virluotoon ei sopinut opettajalle eikä koululle koska se olisi viennyt 5 tuntia opettajan ajasta.Myöhemmin sitten kuulin että ei olisi tarvinnut tehdä englannilla. Olin sen kuitenkin itselleni opettajan puheista kirjoittanut paperille että "myös englannilla". Keväällä nimittäin olin jo jättää tämän tutkinnon suorittamisen kesken mutta minut sai jatkamaan hommia te-palvelun Pia Muurinen. Kiitos Pialle siitä.

Eli ristiriitoja opettajan kanssa on ollut ja nyt todellakin olin siinä uskossa että teen lopputyöni tuossa näytössä. Vasta siellä kuulin että tässä ei vielä toteudu opastuspalvelun tuotteistaminen ja toteuttaminen? Häh. Ja myös kielinäyttö meni vain osittain läpi.

Samoin vasta tuon näytön jälkeen opettaja alleviivasi papereita asioita mm."tietää ja noudattaa alan lainsäädäntöä sekä lakia matkapalveluyhdistelmistä". Jep jep! "Esittelee Suomen matkailustrategian, aluejakoon ja hallintaviranomaisiin liittyvää tietoa tarkoituksenmukaisesti." joopa.

Eli viimeisessä loppunäytössä selviää tällaista toivetta mikä toki oli papereissa mutta nyt onkin mielenkiintoinen asia edessä kun nykyään opiskelu on itseopiskelua ja ne ainoat tunnit mitkä opettaja pitää ovat tapahtuneet niin että luokka on täynnä peruskoulusta tulleita nuoria ja sitten esim.venäjän kielisiä opiskelijoita ja sitten meitä vanhoja opiskelijoita. On käynyt niin että hulina on sitä luokkaa että meistä vanhoista joutuu joku puuttumaan nuorten mökään jos haluamme kuulla esim. jonkun luennoitsijan esityksestä kaiken. Nykyään opettajat opettaa niin että katso googlesta.

Tästä syystä, tämä vanhanajan kasvatti ei ole nyt tajunnut että google onkin se minun opettaja, anteeksi tyhmyyteni.

Palataanpa arviointitilaisuuteen.

Menin sinne aamulla hyvillä fiiliksillä, aurinkoisena keltaisessa kesämekossani ja vein mukanani universaalin rakkauden rummun joka on oleellinen osa erikoisoppaan työssäni, myös Haltija Metsätähden varusteet ja käsikirjoituksen retkeen. Tarkoitukseni oli siis kaikesta huolimatta näyttää Eskolle miltä kaikki kuulosti. Ennen opettajien saapumista tilaan sytytin heinäveden luostarin kaksi tuohusta ja toivoin niiden tuovan jotain pyhää tähän hetkeen. Opettajani ilmoitti että sammuta. Jos tulee jotain savua alkaa hällärit soimaan. Se siitä aloituksesta.

Arvioijani asettui tietokoneen taakse ja hiljeni ja tämä Esko "eräJorma" aloitti tykityksensä. Kestin sitä miltei tunnin ja en usko että oikeudessa syytettynäkään olisi vaikeampi puolustaa itseään.

 Loppu metreillä annoinitselleni luvan pettyä koko touhuun ja kun minä alan itsemään niin se ei sammu katkaisijasta.Eikä puhaltamalla.

Anteeksi vaan Esko etten sanonut viimeiseen  kiitokseesi mitään, toivottavasti kyyneleet vaikutti edes jotenkin.

 Nyt kuitenkin tämän arvioinnin jälkeen ymmärrän opettajaani ja miksi hän on ollut sellainen minua kohtaan vuosina 2018-2020. Tässä oppilaitoksessa ja opiskeluyhteisössä harrastetaan työpaikkakiusaamista! Ja kiusaajasta eli kiusatusta tulee kiusaaja.

Kiusaaminen on tässä tapauksessa ollut mitätöintiä ja vähättelyä siitä mitä osaan ja mitä on jo olemassa, Mikä mielestäni olisi ollut hyvä hyödyntää tämänkin opiskeluni osalta.

Tulen esittämään kaikki aiemmat opiskelutodistukseni oikeista kouluista, oikeilta opettajilta.

Kaikki edelliset opiskeluni ja työni ovat tukemassa tätä tulevaa tutkintoa.

Tuon karmivimman arviointikeskustelun päätteeksi kuitenkin ymmärsin että opettajani onkin uhri.

 Ja nyt lupaan hänelle että se " muutos" mikä tuli hänelle esiin näytössä virolahdella rentoutusretkellä, se muutos on parempaan suuntaan. Usko minua.

Esko taas onnistui tunnin aikana ylimielisyydellään lyttäämään 40 vuoden aikana saavutettu elämän kokemus eri aloilta, lähihoitajan koulutus suuntautuen lapsiin ja nuoriin, nuoriso-ja vapaa-ajankoulutus ja ohjaajan taidot,kriisityön mukanaan tuoma tunne osaaminen. Puhumattakaan 26 vuoden päivähoitokokemuksesta josta hänellekin voisi tarttua hieman lapsen avoimuutta ja iloa elämään ja muihin ihmisiin. Sitä toivon.

Itse haluan kehittää omaa työtäni niin että saan kannustettua ihmisiä omien voimavarojensa mukaan ensin pienin askelin mutta kohti unelmaa, sillä muuten täällä on toivotonta rämpiä eteen päin.

Haluan tarjota yhtenä keinona esimerkiksi nuorille, mutta nämä rentoutushetket sopivat kenelle tahansa, räätälöitynä aina kunkin kohderyhmän mukaan.  Tänä aikana, mitä olemme joutuneet kokemaan, ihmisille on jäänyt paljon käsittelemättömiä asioita sisään ja ne olisi syytä saada purettua, tavalla tai toisella pois itsestään.

 Musiikin olen kokenut aurttavan erityisen hyvin ja siksi jatkan edelleen omalla tyylilläni, pidetiin siitä tai ei. Palautteen kautta on hyvä jatkaa ja niiden hyvien kokemusten, joita myös on tullut matkan varrella.

Unelmista ja luovuudesta on minulla tallessa aina ja varsin lähellä, seurakuntaopiston opettajien minulle kirjoittama ajatus lähtiessäni heidän opistoltaan elämään...

Annelle  20.12.2007

Luovuus on nautintoa ja naurua.

Naura, kunnes naurat pelkästä

ilosta olla olemassa.

Sen jälkeen itke ja hyräile.

Naura niille, jotka haluavat

tehdä sinut lyhyeksi:

Ottaa pääsi pois pilvistä

ja kiskoa jalkasi irti maasta. 

Mitään ne eivät niin pelkää

kuin naurua.

Sinun iloinen naurusi

on peili

johon kukaan

iloton ei haluaisi katsoa.

Juuri siksi sinun on naurettava,

ja jotta voisit rauhassa

itkeä ja hyräillä.

Olen ikuisesti kiitollinen nuoriso- ja vapaa-ajankoulutuksen opettajille seurakuntaopistolla ja toivon että heidän kaltaisiaan näkijöitä ja tekijöitä syntyisi vielä opettajienkin koulukuntaan.

Kiitos ja rohkeutta jatkamaan opetusta, Anne 

  

Unelmien aarrekartta

Heinäkuuta mennään, raikasta keliä tälle päivälle, aurinkoakin - ainakin hetkeksi.

Aika on taas mennyt kuin siivillä, tänäkin kesänä. Paljon on kuitenkin saatu tehtyä niitä asioita jotka nyt on "tapetilla". Myös keskeneräisiä projekteja jäljellä ja niihin tässä toivoo tsemppiä itselleen ja muille. Luotan kuitenkin edelleen siihen totuuteen että pala palalta koko kuva selviää kun malttaa tehdä hyvin joka osion. Asia kerrallaan ja ei saa antaa ympäristön paineiden hermostuttaa, muistaa vaan päämäärän ja näkee onnistuneen lopputuloksen.

Sain pienen breikin normaalikuvioihin taas tuossa juhannuksen jälkeen. Pääsimme kuntoutusporukan kanssa kakkosjaksolle Imatran kylpylään ajalla 22.-26.6.2020 Koronan takia jaksoa siirrettiin, mutta täytyy todeta että kylläpä sattui komiat kelit meille, helleviikko!
 Ja hellimisviikko kaikin tavoin.Valmiille aterioille, hyvää seuraa, järvi ja laituri aivan ikkunan alla - sinne siis saimaaseen luonnonvesiin pulikoimaan. Kiitos nousi monet kerrat taivasta kohti<3

Viimeisenä päivänä teimme vielä keskusteluryhmässä Marika Vaheen ohjaamana jokainen  "unelmien aarrekartan". Lehdistä leikaten kukin omien toiveidensa mukaisen.
 Olen aiemmin kotona tehnyt omanlaisen  Vapautuminen- aarrekartan, ja se auttoi minua tiputtamaan "kahleet" joita tahtomattani minuun on tarttunut.
 Se on isona tauluna seinälläni ja muistuttaa minua siitä.
 Nyt kuitenkin tämän Marikan ohjeistaman aarrekartan fiilis oli itselleni toinen.
 Yhtälailla toiveikas, mutta nyt se ero että halusin siihen jotain konkreettista, mutta nimenomaan minun arvojeni mukaista.
 Aiemmilla tunneilla tämän kuntoutuksen aikana olimme keskustelleet omista arvoistamme.

Minulle arvot ovat selkeät . Perhe / lapset / nuoret, Luonto, vapaus valita, terveys, kiireettömyys / stressittömyys. Luonnon kautta tulee toimeentulo jatkossa eli ammatti / työ ja harrastuksetkin liittyvät luontoon.
 Tästä syystä myös unelmieni aarrekartta muotoutui varsin helposti ja selkeästi ja yksinkertaiseksi.
 Haluan simppelin väritykseltään punamulta vanhan mökkisysteemin, saa olla siis hyvin pelkistetty koska aion sen tehdä itselleni ja omilleni sopivaksi vapaa-ajanvietto paikaksi.

Kuvassa siis punapunamulta rakennukset maalaismaisemassa ja kaiken takana valtava vaahtera kevään pienissä vihreissä lehdissä, orvokkeja, halkopino, lipputanko. Siinä se.

Ja kun tavoite pitää olla arvojen mukainen niin minusta tässä kaikki natsaa.

Heti kuntoutuksen jälkeen lähdimme keskimmäiseni kanssa tekemään retken, kävimme hakemassa Heinävedeltä jotain sinne jäännyttä ja samoin veimme jotain mikä ei minulle kuulunut.
 Tällä retkellä takaisin tullessa kävimme rentoutumassa vanhimman poikani ja minjäni farmilla mäntyharjulla ja kuinka ollakkaan, filmasin yhden punamullan värisen pihapiirin ja mietimme liekö tuo hylätty plantaasi, ehkä joku perikunta sitä pitelee koska ruohot oli ajettu. Selvitykset jatkuvat....

Ja unelmien aarrekartta on nyt teipattuna makuuhuoneeni kaapin oveen josta sen näen nukkumaan käydessäni ja aamulla heti herätessäni. Näin on ohjeistettu ja uskon kyllä siihen että mihin suuntaa ajatukset sillä on valtava merkitys<3


Toivon kaikille lukijoilleni ihastuttavaa kesän jatkoa ja antakaa ihmeessä unelmillenne siivet näin elämästä tulee kepeämpää, iloisin ajatuksin Anne

Meil on metsässä nuotiopiiri...

Kolea toukokuun puoli väli. Juuri äsken satoi räntää.

Miten erilainen olikaan ilma viikko sitten. Aurinkoa ja paljon lämpimämpi.
Onneksi niin , koska olimme lähdössä siskontyttöni Lenin kanssa vuokramökille viettämään äitienpäivä viikonloppua.
 Tulossa sinne oli myös pojistani nuorimmainen ja minjä sekä keskimmäinen perheensä kanssa. Vanhin poikani ja hänen valittunsa olivat omalla farmillaan tällä kertaa. Taivaankannen ukko soi siis meille erinomaisen kelin ja siitä suuri kiitos yläkertaan <3

Asettauduimme mökkiin taloksi ja ulkona aloitimme touhuilut. Mikäpä oli ollessa, vieressä meri ja ympärillä luonnon äänet, rauhoittavaa.

Olimme suunnitelleet tälle viikonlopulle Lenin kanssa videointisessiot ja niitäpä sitten aloittelimme touhuamaan. Minulla oli mukana kaikki rekvisiitta mitä tarvittiin ja niimpä Metsätähti ilmestyi maisemaan.

Olin jo aiemmalla retkelläni täällä samaisella mökillä miettinyt mahdollisuutta kuvata markkinointi video nimenomaan näissä maisemissa. Olin hahmotellut käsikirjoitusta Metsätähden retkeä varten.

Samoin edellisen retkeni jälkeen jouduin selvityksen antamaan te-palveluihin sekä opettajalle miten opinnot ovat edenneet ja miten voin suorittaa opastuspalvelun ammattitutkinnon loppuun näinä aikoina jolloin korona pandemia tuo haasteita?

Monien tuskaisten selvitysten ja pähkäilyjen jälkeen nyt kuitenkin olen siinä tilanteessa, että voin alkaa kasaamaan palasia yhteen. Tarkoituksena saada visuaalisesti houkutteleva ja asiasisällöltään kattava markkinointimateriaali. Toivotaan että onnistun.

Minua suuresti auttaa tässä projektissa omat ihmiseni. Kuvaajana ja ohjaajana toimi nyt Leni, ja erinomaisesti suoriutuikin!
 Meillä oli todella hauskaa tuolla sammaleisessa metsässä pyöriessä ja koska sää oli mitä mainioin, niin materiaalia tuli hyvällä valolla ja reilusti.
 Perjantain kuvausten loppu osuus alkoi olla haastava, kun Metsätähdeltä sanat unohtuivat ja varsinkin englanninkieliset. Loppuun kuitenkin päästiin perjantain osuuden osalta ja juuri sopivasti koska kuulimme nuorimmaiseni saapuvan autolla plantaasille.

Tästä jatkoimmekin sitten viikonlopun viettoa mukavissa merkeissä: Sain äitienpäivä kukan syliini ja ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa Juusoa ja Tittaa <3 Koronan takia olemme olleet eristyksissä koska itse kuulun riskiryhmään sairauksieni takia ja olemme olleet varovaisia asian suhteen. Nyt kuitenkin ajattelimme että tämän viikonlopun voimme pyhittää yhdessäololle koska tilaa on olla ulkonakin.

Juuso pistikin heti tulet rantaan ja saunakin lämpeni, mikäpä meillä on ollessa!

Illan hämärtyessä, nuotiolla tulistellessa, näimme kaikki rantaa pitkin vilhakkaasti liikkuvan ketun suussaan jokin saalistamansa eläin, hiiri tms. Kutsuin kettua ja se pysähtyi, tuijotti minua hetken mutta jatkoi sitten matkaansa. Tuumimme että omalla reviirillään paineli menemään ja varmasti pesä on siinä jossain lähellä. Olipa mukava hetki hämärtyvässä illassa.

"Meil on metsässä nuotiopiiri jossa kuusten kuiske soi.

Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähi puutkin punervoi.

Ja me muistamme sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa.

Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähi puutkin punervoi."

Jostain kouluaikain laulukirjasta tuli mieleen tämä laulu, joitain sanoja on siitä jäänyt mieleeni mutta sopi kyllä tähän meidän tulistelu tunnelmaan...

"Tuli leiskuen nuolevi puuta, hämy verhoo metsän, maan.

jutut kuulemme huudot, ei muuta, sydän syttyy tuntemaan..."


Lauantaina joukkoon liittyivät keskimmäisen poikani perhe ja niinikään oli ihanaa nähdä heitäkin koska eristyksissä olo on koskenut meitä kaikkia. Vaikka oireita ei olekkaan niin onhan tuo nyt kuultu niin moneen kertaan että oireettomatkin saattavat olla taudin kantajia.
 Lapsenlapseni Selja toi mamalle itse valitsemansa äitienpäiväkortin <3 Oi tätä liikutusta - kaksi nallea vierekkäin istumassa kevään heleän vihreässä metsässä toisiinsa nojautuneena. Pieni ja suurempi. Siinähän me olemme, Selja ja mama <3 Kiitos kultainen.


Minä kiitän sydämestäni omiani kaikesta avusta tämän viikonlopun kohdalla, mutta myös muutenkin kaikesta siitä tuesta joka tulee ajatuksin minulle. Sen tuntee.

Nyt viikonlopun saalis videoinnista on vanhimman poikani editoitavana ja saan apuja myös muilta nuoriltani mikäli tarvitsen tarkistuksia määrättyihin osioihin. Olen onnekas.

Sydämellinen kiitos <3 Äiti, mama , bonus mum

MeriBuffet

MeriAnne, vanha uskollinen avomeriläiseni on jälleen kunnostettu.

Tämän kevään työt veneeni parissa alkoivat 22.4 veneen partaista. Siitä sitten etenin päivä päivältä ja kävin läpi koko veneen, keskittyen siihen mikä oli nyt ajankohtainen kunnostuksen kannalta.
Puuveneen kunnostuksessa määrätyt asiat tehdään joka kevät mikäli haluat veneen pysyvän pitkään ystävänäsi. Minä haluan. Puuveneeseen pitää sitoutua.Se on sen sortin suhde että sitä ei jätetä, ei vaihdeta. Tässä suhteessa hengitetään samaa tervan tuoksuista ilmaa ja nautitaan siitä, yhdessä.
Minä ja MeriAnne. Forever. <3

Tänä vuonna venefarmilla sikosaaressa oli enempi paatteja kuin koskaan!
Ja tämän poikkeustilan johdosta koin aivan uudenlaisen kokemuksen yhteisöllisyydestä. Ei meitä suinkaan liikaa ollut siellä kunnostajia, ihan sopivasti,ja kukin sai keskittyä omiin puuhiinsa mutta myös apua tarjottiin ja siitä olen kiitollinen.
 Yhteisiä kahvittelu ja jutusteluhetkiä. Näillä asioilla on suuri merkitys. Toivoisin että ihmiset löytävät juurikin jostakin itselleen rakkaasta tekemisestä ja harrastuksesta lohdutuksen näinä vaikeina aikoina. Kenelle se sitten on mitäkin. Sen kyllä jokainen itse tietää.

MeriAnnen kunnostus vei nyt aikaa 22.4-5.5. ja tunteja meni 40,5h. Yhtenä päivänä pidin vaparin ja sekin johtui ilmasta.
 Toissapäivänä  5.5 Paatti laskettiin mereen tiiliruukkiin kuten aiempinakin vuosina. Kiitos Markulle ja muille avusta.

Ensimmäisenä yönä en nukkunut niin hyvin, johtuiko se siitä että tiesin veneen vuotavan vai täysikuusta, mutta eilen aamusta lähdin rantaan mukanani MeriBuffet Annen malliin.
Olihan sitä vettä tullut, mutta olimme laittaneet köydet kölin  alta ja keulan tiukalle, joten ongelmia ei syntynyt. Hihat vaan heilumaan ja vettä lappaamaan!

Sen jälkeen sain asettua perään ja avata reppuni ja nauttia uskomattoman hienosta tyynestä aamusta, lintujen esittäessä keväistä merellistä tunnelmaa. Tämä on pala taivasta minulle<3

Pian pääsen aalloille......


Täynnä lupausta


Rakastan aamusumua

ja meren hiljaisuutta.

En näe eilispäivän taa.

En kuulostele uutta.



Aavistus on maisema.

Ei valkoinen, ei musta.

On kaikki aivan alussa

ja täynnä lupausta.


Kirjasta Myötätuulta matkallesi, Anna-Mari Kaskinen - Ari Laitinen



Myötätuulta lukijani, aurinkoa kesään ja mieleen, Anne

Voimaannuttava luonto

Heräsin tähän aamuun ennen kuutta. Kellot käännettiin viikonloppuna joten oikeastaan siis jo viideltä
talviaikaa. Kurkistin makuuhuoneen ikkunasta ja uskomattoman kaunis oranssi valo hohti puiden takaa. Aamutakki päälle ja puhelin eli kamera mukaan ja rannalle.

Ihanan kirpeä, raikas pakkasaamu otti minut vastaan ja jostain kauempaa kuului vesilintujen aamuinen tervehdys. Tämä on elämää.

Hetki oli niin seesteinen ja harmoninen kuin olla voi. Tyyni merenpinta, riitteessä vielä, näytti niin rauhoittavalta että levollisuus suorastaan peitti kaiken, joka solun minussa.

Olen valtavan onnellinen tästä mahdollisuudesta jakaa luonnon kanssa kaksin näitä voimaannuttavia kokemuksia. Luonto todella pitää meidät kurssissa näinä aikoina. <3


Aloitan aamuni täällä usein kiitollisuus hartaudella, se voi olla milloin minkäkinlainen. Luen ääneen Anna-Mari Kaskisen ihastuttavia kirjoja joita otin muutaman tänne mukaan. Rummutan universaalilla rakkauden rummullani ja saatan laulaakin samalla. Olen rukoillut päivittäin ja teen sitä askareiden ohessa jatkuvasti.Maailman tuskan voi aistia ja siksi on tärkeää ajatella toiveikkaita ajatuksia ja näin lisätä hyvää tähän maailmaan vaikka synkkyys on nyt vallalla.

Olen niin läsnä kuin olla voin jokaisessa  askareessa. Teen sitten ruokaa tulilla tai kuuntelen luonnon sinfoniaa. Keskityn tarkemmin kuin koskaan, olemassa olevaan hetkeen.

Kiitän saunomisen mahdollisuudesta ja merestä, missä käyn kolme kertaa päivässä.
Suorastaan imen tätä kaikkea rauhaa mikä täällä ympäröi ja suljen sen syvälle sieluuni, voin jatkossa palata tänne mielikuvissani milloin vain <3 Ja päästä tähän tilaan. Levollisuuteen.

Tunnen tuoksut, raikkauden ja savun mitä olen saanut kokea päivittäin koska tulistelen rannalla.

Tämä on meditaatiota luonnossa ja en voi kyllin kiittää.



" Kukaan ei ehjänä säily

kolhuissa elämän.

Jokaisen aika on käydä

lävitse pimeän.

Valuneet eivät hukkaan

kipu ja kyyneleet,

kun tulee aikasi nousta,

vahvempana sen teet."

Anna-Mari Kaskinen kirjasta Lempeää valoa

Tänään Uskon päivänä läsnä USKO TOIVO ja RAKKAUS, vahvin niistä on rakkaus.


Ja uljaat valkeat joutsenet lipuvat merenpintaa kuin merkkinä että kaikki selviää, kaikki tulee vielä paremmaksi, pitää vain uskoa toivoa ja rakastaa.

Voimia, Anne

Evakko syntymäpäivät

Tänään on meidän oman kullan Seljan 2-vuotis syntymäpäivä <3

Laitoin aamulla tänne mökin pöydälle kaikki nätisti. Enkelikelloon kynttilät, 2 tuikkukynttilää lyhtyyn ja toin terassin pöydältä narsissiruukun sisälle ja vieläpä söpö tipukortti mukaan tähän onnitteluvideoon mikä lähti kullalle puhelimen välityksellä<3

Enkelikello soitti herkkää helinää ja Taivaskin on mukana tässä hetkessä, tänä päivänä kun meidän ihana prinsessa täyttää 2 vuotta. Sydämellinen onnentoivotus rakkaalle pienelle kullalle<3

Tämä syntymäpäivä on nyt erilainen tämän vakavan korona epidemian takia ja minäkin joudun olemaan evakossa, vuokramökillä.

Sitäkin isommasti lähetän kaikkea hyvää ja parasta Seljalle ja vanhemmille ja läheisille ja luotan siihen että nämäkin juhlat juhlimme sitten kun tästä vakavasta uhasta on selvitty kunnialla lävitse.

Ostin Seljalle lahjoja jo etukäteen Livohkan reissulta ja ne odottavat siellä maman kotona ja Selja saa lahjat sitten myöhemmin.

Tämä evakko tuli myös asunnossani tehtävän sukitus putkiurakan takia ja minä ja kissani Nikita muutimme viime sunnuntaina tänne meren rannalle. Parempaa paikkaa saa hakea.

Mökki on ihan simppeli mutta silti kaikilla "herkuilla". Minulle yksi suurimmista on tuo eteen avautuva merenselkä ja en kyllästy koskaan ihastelemaan tuota näkyä. Se vaihtuu kaiken aikaa.

Kahtena ensimmäisenä päivänä tein töitä tuolla rannassa jäiden kanssa. Lähettelin niitä menemään
että sain itselleni tilaa kylmävesi uintiin ja nyt on parempi kuin hyvä.

Toinen "herkku" täällä on puilla lämmitettävä sauna ja se on lämmennyt miltei joka päivä.

Erakko minussa oikein kehrää kuin kissa tästä tyytyväisyydestä. Saan olla ja ypöillä nyt kunnolla.

Silti pikkuista tyttöä on kovasti ikävä ja toivon että korona ongelmat ratkeaisi mahdollisimman nopeasti vaikkei se siltä vaikuta. Surullista.

Nyt lähtee Seljalle SIG yhtyeen biisin myötä hyvää syntymäpäivää vähän muunnelluilla sanoilla...

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain hyvää syntymäpäivää toivotan, hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain ja paljon onnea vaan. Sillä sinulla on syntymäpäivä mutta luokses tulla voi en, suukko poskellesi olkoon lahja sellainen <3

Seljalle raikkaita terveisiä ja ONNEA toivoo mama ja Nikita kissa

Kevättä ilmassa

Talven keskeltä kevääseen. Siltä tuntuu kun maanantaina ajeltiin 800  kilometrin päästä takaisin tänne harmaaseen etelään. Keli Livohkasta lähtiessä oli mitä parhain ja asteita miinus 18,5. Kovimmat pakkaset sattui nyt lomalle - 24 astetta. Sielläpä se vaan ei tunnu ollenkaan näin kalsealta ja kylmältä kuin täällä kotikonnuilla. Muutenkin tuo valtava kirkkaus siellä hangilla ja se hiljaisuus järvellä hiihdellessä on kyllä mannaa sielulle. Puhumattakaan joka iltaisista saunomisista ja avannossa ravaamisesta. Todella lomaa arjesta!

Sunnuntain pitkästä ajomatkastakin selvittiin ja siinä juuri näki sen ihmeen miten pikkuinen Suomi voi tarjota vaihtelevia kelejä. Kieli keskellä suuta piti ajella, millon tuli tiskirätin kokoista loskaa taivaalta, millon sakea lumipyry haittasi menoa, vesisadetta, liukasta jäistä ajorataa ja ihan kunnon talvikeliäkin. Nyt turvallisesti kotona ja kevään syntymäpäivä sankareille sytyttelen tuohuksia.
Onnea esikoiselleni Villelle joka eilen täytti 38 vuotta ja tänään vanhimmalle ystävistäni Lauralle joka täyttää 95 vuotta. Sydämelliset onnittelut<3

Minulle tämä kevät tuo tullessaan paljon touhua ja työtä mutta toivottavasti niistä kaikista selvitään mallikkaasti. Opintojen pitäisi valmistua huhtikuun loppuun mutta terveyspuolella on ollut nyt niin paljon tutkittavia asioita että se on sekoittanut suunnitelmia. Uskon kuitenkin että saan tutkinnon kasaan ja sitä kautta aukeaa taas uusia mahdollisuuksia elämässäni.

Kuin vastaukseksi pohdintoihini tänä aamuna sain enkelikorteista numero 1, uusi alku:

"Jätän taakseni menneet ja aloitan puhtaalta pöydältä.

Jokainen päivä on mahdollisuus aloittaa alusta. Elämässäsi on

paljon nähtyä ja koettua, mutta älä jää niihin vanhoihin energioihin.

Kun oppiläksyt on ymmärretty ja hyväksytty, ei niihin enää

tarvitse palata. Anna itsellesi mahdollisuus uuteen alkuun,

jossa tiedät että sinua tuetaan ja voit olla rohkeasti juuri oma itsesi.

Enkelisi iloitsevat tästä itsevarmuudesta ja valosta, joka loistaa ympärilläsi,

kun innostut, rakastat ja luotat.

Tämä kortti voi kertoa, että saat jonkin tarjouksen tai ehdotuksen,

johon voit luottavaisin mielin vastata myönteisesti.

Se voi myös viestiä, että sinun on aika astua eteenpäin

ja tehdä myönteisiä muutoksia elämääsi."



Näillä fiiliksillä jatketaan eteenpäin ja mielenkiinnolla odotan mitä tupsahtaa eteeni.

Hyvää kevään odotusta lukijoille, Anne

Ystävänpäivänä 2020

Sytytin kaksi tuohusta tähän pöydälle.
 Ostin myös eilen uuden tuoreen tulppaanikimpun tälle päivälle.
 Kukat ympäröivät minua muutenkin, rakastan kasveja ja niitä minulla on koti täynnä.
 Kutsunkin niitä ystävikseni koska kasvithan elävät ja niistä on huolehdittava.
 Tällä hetkellä kukassa on perhosorkidea tässä pöydällä ja toinen aivan valkea orkidea on pitänyt yhtä ainoaa kukkaan jo pitkään. Se on ensimmäinen orkidea jonka sain uudestaan kukkimaan.
Niinikään keltainen kevätesikko tuo piristystä.

Eilen sytyttelin useaan otteeseen tuohuksia lapsen lapseni Seljan kanssa täällä keittiössä.
 Kun kävimme syömään niin sytytimme kynttilät ja Seljasta oli kivaa puhaltaa ne kun ruoka oli syöty. Yhdessä maman kanssa puhalsimme tuohukset sammuksiin.Pieni savuvana nousi kohti kattoa tytön katseen seuratessa sitä. Oli mahdottoman mukavaa taas viettää aikaa tämän pikku kullan kanssa ja nähdä tuo kirkkaus lapsen silmissä. Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä.
 Saan katsella tätä maailmaa yhdessä alle 2 vuotiaan Seljan silmin ja olen valtavan kiitollinen tästä pienelle kullalle<3

Eilen löytyi myös vanhojen postikorttien seasta ystäväni Merjan kortti vuodelta 2011 ja näiden ajatusten myötä toivottelen seuraajilleni ja lukijoille onnea ja iloa tänään ystävänpäivänä....



" Olkoon tämä yksi niistä päivistä.....

....jolloin teemme uusia oivalluksia,

....jolloin silmämme aukeavat,

....jolloin puhkeamme ylistykseen,

....olkoon tämä yksi niistä päivistä

jolloin aloitamme alusta,

ja tunnemme näkevämme

universumin ääriin. "

Valo elvyttää

Tänään tuo harvinainen vieras tervehtii myös täällä kotini nurkilla iloisesti välkkyen, avatessani verhot aamulla. Hyvin nukuttu yö ja vastassa aurinko! Voinko parempaa toivoa.

Tämä talvi on ollut monen mielestä harvinaisen synkkä, harmaa,märkä ja tylsä. Aiheuttaa kovasti väsymystä ja mielipahaa, masennusta. Siksi ilolla toivottaa vastaan tämän aamun ja päivän loistavan kaverin, auringon. Tervetuloa!

Minulla on ollut viime vuoden loppu sekä tämän vuoden ensimmäinen kuukausi varsin vauhdikasta. Viime vuoden lopulla pääsin tules-kuntoutukseen Imatralle ja siitä alkoi taas hyvin mukava ja vaihtelua tuova jakso elämääni.
 Ensimmäinen kartoittava jakso jo näytti suuntaa mihin ollaan matkalla ja meillä oli oikein loistava porukka ja ryhmähenki sen sisällä, joten mikäpä on tehdessä suunnitelmia ja jakaa kokemuksia yhdessä.
 Jokainen tietenkin itse vastaa omasta toiminnastaan ja kuinka mihinkin tavioitteeseen sitoutuu, mutta näytti vahvasti siltä että porukka oli tosissaan ja päätti tehdä kuka minkäkin kokoisen remontin elämäntavoissaan. Hienoa!

Alku vuodesta taas sain syntymäpäivieni kunniaksi parikin erikoista lahjaa ja hemmottelua joten suuret kiitokset niistä. Kannattaa vanheta näköjään jos se tuo tullessaan lomaa ja aurinkoa:)

Nyt auringosta kyllästettynä ja piristyneenä sitten aloitin tämän oman remontin itseni kanssa.
 Siihen liittyy paljon asioita ja prosessi on ollut käynnissä jo useamman kuukauden.
 Nyt on tullut sellainen ajatus  että nyt teen kaiken voitavani itseni eteen.
 Olen päässyt monenmoisiin tutkimuksiin ja vielä on joitakin jäljellä ja tuloksia odotellaan.
Tärkein asia on tapahtunut sisällä. Muutama aamu sitten herätessäni huomasin jonkin painavan siirtyneen pois minusta ja päätin että nyt otan oman itseni käsittelyyn.
 En voi tehdä asioita muiden puolesta , voin vain toivoa että asiat loksahtelee paikoilleen hyvällä tavalla myös muilla.
 Takana on ollut paljon vaikeita juttuja, mutta niitä raahaamalla mukana en etene. Joten nyt keskityn minuun.
 Muutamia keskeneräisiä asioita on vielä tälle keväälle ja ne aion selättää. Saattaa erinäisiä projekteja loppuun....

Tähän sopii Kaija Koon uusin sinkku....

Onnellinen loppu

Minä olen vuosia harhaillut
irti yksin tuulissa leijunut
Luulin, tää tunne ei oo mulle kuuluvaa
Kohtaloita monta oon kohdannut
Mut rikottu on ja mä oon rikkonut
Mut niitäkään en enää lähtis
muuttamaan


Ei huono onni kai oo päättymätön tie
Se johtaa aina jonnekin

Vasta kun sä tulit minun tarinaan
On jokaisella sivullani tarkoitus
Sä saat mut luottamaan
Että luet mut loppuun
Mun koko sydän sinut tähän haluaa
Olet minun peloilleni karkoitus
Sä saat mut uskomaan
Onnelliseen loppuun


Sä oot minun kartta ja kompassi
Eksyn jos et jää siihen viereeni
En uskonut et enää näin tarvita voi
Mä en aio virheitä piilottaa
Kun sä niistä teet jotain suurempaa
Ei kipu hukkaan mee, se minut tähän
toi


Ei huono onni kai oo päättymätön tie
Se johtaa aina jonnekin


Illuusiotako?

Selvinnee elämällä.  Aurinkoisia päiviä, hyvää mieltä toivotellen Anne:)