Niin se vaan alkoi heinäkuukin ja oikeastaan ihan hyvällä kelillä.
Meillä oli heinäkuun ensimmäinen viikonloppu oikea kulttuuriviikonloppu!
Oikeastaan se alkoi jo kesäkuun puolella, koska 30.6 osallistuimme kuulijoina Heinäveden musiikkipäivien yhteen konserttiin.
Heinäveden kirkossa esiintyi Helsinki Sinfonietta, kapellimestarina Santtu-Matias Rouvali ja viulusolistina Pekko Pulakka. Olipa kerrassaan upea konsertti! On mahtavaa katseltavaa ja kuunneltavaa kun nuoret taiturit esiintyvät ja luovat silmiemme eteen ja korviemme kuultavaksi sellaisen musiikkimaailman että kyllä kelpaa. Huippu taitavia lahjakkuuksia. Elämys nosti jonnekkin korkeammalle ja tunnelma jatkui perjantaiseen kesäiltaan. Paljon kiitoksia!
Aivan toisenlaisiin tunnelmiin mentiin sitten seuraavana päivänä mutta yhtä kaikki miellyttäviin vaikka varsin erilaisiin.
Olimme mukana Juvarockissa ja siellähän esiintyjäkaartia riitti kovastikin. Ilma siis kesäisen lämmin kuten heinäkuun ensimmäisenä kuuluukin ja porukkaa oli riittävästi ja tunnelma rento.
Juha Tapio aloitteli pääesiintyjistä tapahtuman klo 16 ja hyvinhän porukka lämpeni mukana.
Ennen sitä olimme nauttineet hyvää ruokaa ja virvokkeita vip-aitiossa tällä kertaa, sillä UPM Metsän asiakkuuskumppaneille oli tarjottu tällainenkin mahdollisuus. Erinomaiset tarjoilut ja rapeita muikkuja paistettiin jatkuvasti lisää. Ruokatarjoilut olivat klo 14-23.00 joten varmastikaan ei nälkä päässyt yllättämään, ei liioin janokaan.
En muista koska olisin viimeeksi minkäänlaisilla festareilla ollut mutta sen huomasi että mukaan oli helppo tempautua. Juha Tapio on niin aito oma itsensä että tällaisia artisteja on ilo kuunnella ja katsella.
Muista esiintyjistä Popeda nautti tietysti ansaittua suosiota 40 vuotta kestäneen uransa ansiosta ja hyvin sai Pate jengin vauhtiin! Kova kunto näyttää äijillä vielä olevan, sen verran oli vauhdikas esiintyminen ja heidän reilu tunnin keikkansa meni myös yleisössä todella nopeasti, ääni kähisten.
Kolmanneksi mainitsen Kaija Koon joka oli myös pakko nähdä ja kuulla.Taattua Kaijaa mutta myös ihan uusia biisejä.
Puoleen yöhön jaksoimme huitoa ja heilua ja eihän sitä siinä menossa huomannut, mutta seuraavana päivänä kyllä : Käsivarret olivat saaneet kunnon kyytiä kun jokainen esiintyjä tietysti halusi nähdä käsimeren edessään huojuvana, niin näin äkkinäinen huitoi kuin heinämies ja seuraavana päivänä bussissa kohti seuraavaa kulttuuririentoa sai hieroa käsivarsiaan tosissaan.
Sunnuntaina 2.7 oli Karttulan Syväniemellä teatteri Hermannissa niin ikään UPM Metsän tarjoama kesäteatteriesitys " Käspaikka" laulunäytelmä.
Esitys kuvasi rajakarjalaisen perheen vaiheita talvisodan syttymisestä jatkosodan päättymiseen saakka.
Esityksen alusta saakka näyttelijät nuorista lapsinäyttelijöistä vanhempiin, tekivät niin koskettavan esityksen tuosta ajasta ja tunnelmista että itselläni oli liikuttunut olo läpi näytelmän. Eläydyin tuon ajan ihmisten suruun ja tuskaan ja varsinkin lasten suoritukset näytelmän alussa olivat todentuntuisia. Elimme kuin sitä aikaa ja näyttelijät osasivat samaistua rooleihinsa jolloin myös katsoja pääsi sinne jonnekkin ja pystyi myötäelämään. Tämä ei suinkaan aina onnistu näytelmien kohdalla mutta täällä teatteri Hermannin näyttelijäkaarti teki saumatonta ja hyvää kesäteatteria ja antoivat hienon, liikuttavan kokemuksen.
Minulla ei ole karjalaisia sukujuuria, mutta vieressä istuvalla miesystävällä on, ja luulenpa että olin miltei sijaisitkijä koska miehethän eivät herkästi päästä tunteita vuolaina valloilleen, toki silmäkulmat kostuvat.
Paljon oli sen ikäistä ja karjalaista väkeä että varmasti tämän näytelmän kohdalla nousi monella pala kurkkuun. Toki näytelmässä kaiken keskellä myös jaksettiin pitää yllä iloista mieltä.
Kiitos paljon koko porukalle mutta erityisesti lapsinäyttelijöille, sieltä nousi esiin muutama lahjakkuus jotka varmasti pääsevät alalle niin halutessaan.
Kultturirientojen jälkeen paluu arkeen, monta hienoa kokemusta ja elämystä rikkaampana. Totesimmekin siellä ruokailussa ennen teatteriesitystä että kovasti paljon on näin kesäisin erilaisia tilaisuuksia jonne mennä, varmasti jokaiselle jotakin. Siitä tarjonnasta itselleen sopivat ohjelmistoon sillä nämä kokemukset mitä kesällä kerätään vakkoihin auttavat pitkälle talveen saakka.
Iloista kesää ja mukavia muistoja toivoo Anne:)
maanantai 3. heinäkuuta 2017
sunnuntai 18. kesäkuuta 2017
Griminaali vai gansteripersut?
Jyväskylän perussuomalaisten puoluekokous 10-11.6. vahvisti itselleni sen, että politiikka ja minä emme kuulu yhteen.
Miksi siis löysin itseni sieltä, tapahtumien keskipisteestä?
Olin miesystäväni avecina ja alku menikin hienosti. Meitä oli pieni joukko Heinäveteläisiä. Miesystäväni oli pyydetty pitkän poliittisen uran ansiosta kantamaan Etelä-Savon piirijärjestön lippua. Hieno osoitus luottamuksesta.
Vielä perjantaina tunnelma oli innostunut ja odottava. Kättelimme Sampo Terhon kanssa joka oli jakamassa rintamerkkejä kansan keskellä. Kättelimme ja toivoimme onnea vaaleihin. Hyväntuulinen Terho vaikutti rennolta ja nautti ilmiselvästi tilanteesta.
Lauantaina paviljongissa tilanne muuttui kuin leikaten. Itse seurailen sivusta tilannetta koska en ole puolueessa mutta toki perussuomalaisten keskellä.
Olin keskustellut Tamperelaisen miehen kanssa ennen lippulinnaa, kuinka liikuttavaa on jo pelkkä osallistuminen tähän alku juhlallisuuteen: Mahtipontinen musiikki kajahtaa, suomalaiset kuvat, maisemat ja ihmiset näytetään suurilla skriineillä musiikin soidessa ja lippukulkueen kulkiessa juhlaväen ohi ja keskellä. Näin nytkin.
Kuulimme Soinin liikuttavan jäähyväispuheen ja niin minulla kuin ensimmäistä kertaa mukana olleella Tamperelaismiehellä kyyneleet valuivat poskille. En tiedä hänestä, mutta minun liikutukseni vaihtui järkytykseksi vaalituloksen selvittyä!
Nyt muutamat päivät toivuttuani ja uutisten ja taas uusien uutisten jälkeen voin vain todeta että viimeinenkin usko suomalaisiin politiikkoihin ja päättäjiin mureni. Jos emme saa muunlaisia johtohahmoja kuin valehtelevia, totuutta piiloittelevia ja rikollisia suojelevia ihmisiä niin kohta 100 vuotias Suomi hajoaa vielä ennen juhlapäivää.
Tämän hetkisen tiedon mukaan perussuomalaisten pieni joukko Halla-Ahon griminaalit eivät nauti kansalaisluottamusta ja valitsemalla johtoon huijareita annetaan kansalle kuva miten parhaiten etenet korkeille palleille. Epärehellisyydellä ja housunpunttia pitkin.
Suomi ja Suomalaiset ansaitsevat parempaa.
Pienelle vaihtoehtoliikkeelle onnea vaikeassa tilanteessa. Terho olisi takonut
maltillisesti uudistavaa politiikkaa perussuomalaisten puheenjohtajana.
Terveisin politiikkaan pettynyt Anne Sandberg
Edellä oleva teksti on lähetetty sekä Kymensanomiin että Heinäveden lehteen yleisönosastokirjoituksena. Tuon viikon takaisen Jyväskylän puoluekokouksen jäljiltä minun oli suorastaan pakko työstää kokemaani ulos kirjoittamisen keinoin. Olimme aivan tyrmistyneitä ja lähdimmekin sieltä pois jo kesken kokousta. Emmekä varmasti olleet ainoat.
Tällä hetkellä olen itse saanut tilaa ympärille ja aikaa käsitellä tuota retkeä keskelle poliittista valtapeliä ja ties mitä salaliittoja. Ehkä kaikki selviää vielä parhain päin mutta tällä hetkellä poliittisella kentällä kuohuu.
Enää viikko Juhannukseen, suomalaiseen keski-kesän juhlaan. Suomi ja Suomalaisuus on nyt tällaisen kokemuksen jälkeen noussut entistä korkeammalle ja Suomen 100 vuotis juhlavuotena todellakin toivoisi yhteen puhaltamista sillä eikö politiikan ja päättäjien kuuluisi kuitenkin ajaa yhteistä tulevaisuutta, meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi, eikä suinkaan" verissä
päin" tavoitella omaa etuaan, keinoja kaihtamatta?
"Oi maamme Suomi synnyinmaa soi sana kultainen, ei laaksoa ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien."
Rauhallista Juhannusta toivoo Anne
torstai 8. kesäkuuta 2017
Kesä on täällä!
"Katso kukkaa jonka terälehdet aamuun aukeaa, katso maata joka kimmeltävän kastepeitteen saa, katso puuta josta linnunlaulu helkkyvästi soi, katso luontoa ja huomaa että Luojan luomaa parantaa ei voi."
Tämän vanhan iskelmän sanoin aloittelen kesäkuun blogiani, olen aina pitänyt kovasti tuosta laulusta ja tälläkin hetkellä voin sanoa että kaikki on juuri kuin tuossa laulun tekstissä.
Heräsin aikaisin.Näin järven höyryävänä aamu-usvassa.Koivujen uudet ihastuttavan vaalean vihreät lehdet näyttävät niin kauniilta ja latvoihin ottaa jo aurinko kosketustaan.Kello ei ole vielä viittäkään.
Kävin eilen ajoissa nukkumaan koska olin aivan poikki kukkaprojektini jäljiltä. Kaksi päivää olen laitellut kesäkukkia, tehnyt niistä amppeleita esim.savusaunamme nurkille.Istuttanut maahan ja erilaisiin astioihin. Ilmat suosivat minua ja siksi tietysti tulikin tehtyä niin intensiivisesti ettei juuri huomaa muuta.Kukat ovat ihastuttavia ja kasvit ylipäätään. Kaksi päivää olen nauttinut ulkona tekemisen riemusta ja kaikesta väriloistosta mitä koivikko ja rannanmaisemat tuovat eteeni. Ystävälleni viestitin että ihan pakahdun tästä ilosta! Tunne on valtava ja olen etuoikeutettu saadessani toteuttaa itselleni tärkeitä asioita täällä upeissa puitteissa. Vieläpä kun kesä viimein tuli.
Ehdin käydä taas Kotkankin maisemissa ja siellähän kesä oli jo paljon pidemällä kuin täällä landella. Siellä pääsin meren rannalle, sain tavata ystäviäni ja nuorisoani ja ehdinpä tavata amerikkalaiset vieraammekin. Tällä kertaa siis Kotkan merellisessä ympäristössä. Kävimme heidän kanssaan tutustumassa Tiutisen saareen josta olemme lähtöisin, halusimme näyttää heille sen. Tiutinenkin on parhaimmillaan kesällä, vehreys vastaanotti meidät. Itse ajattelin Tiutisen kutistuneen entisistä ajoista. Kaikki näytti pienemmältä ja ahtaammalta. Sitä se teettää kun lähtee matkustelemaan maailmalle. Mutta ihan mukava siellä oli käydä katsomassa kotisaartamme.
Merellehän me olisimme halunneet vieraamme viedä mutta keli oli kovin tuulinen vaikkakin aurinkoinen ja aikaa ei tällä kertaa ollut niin paljoa joten menimme varusteinemme äijänniemen uimarannalle jossa oli mahdollisuus tehdä tulet ja paistella eväitä, nauttia yhdessä ja ihastella merta. Uskon että meille kaikille jäi tuosta tapaamisestamme muistot sydämeen.Tärkeitä hetkiä.
Seuraavan kerran he taas tulevat tänne mökille Heinävedelle koska ovat tosiaan ihastuneet Suomeen sekä meihin suomalaisiin. He kokevat meidät suomen perheenään ja kaipaavat tänne aina uudestaan. Ihana asia. He ovat aina tervetulleita vieraaksemme.
Ystävällisyys luo ystävällisyyttä.Aito kosketus ihmisiin ei voi tuoda kuin hyviä asioita. Silti valitettavasti meistä jokainen joutuu kohtaamaan myös negatiivisia ihmisiä elämässämme. Ihmisiä jotka eivät kestä että toisilla menee hyvin, että on löytänyt paikkansa, itsensä. Täytyy vaan pysyä uskossaan vahvana että heillekin suotaisiin hyviä asioita ettei katkeruus pääsisi turmelemaan kaikkea.
Siskoni Aulin jostain vanhasta vihkosta löysin ajatuksen jonka nyt laitan tähän muistutukseksi.... "älä anna kenenkään pilata päivääsi. Jos maan päällä on happea ja pystyt hengittämään, tulee päivä olemaan vallan erinomainen!"
Kaunista kesää ja hyvää mieltä. Ollaan ihmisiä toisillemme. Kiitos.
perjantai 5. toukokuuta 2017
Soi kunniaksi Luojan
Toukokuu saapui. Tarkoittaa että kevät on täällä ja kesään ei ole enää kuin pieni harppaus!
Purot juoksevat jo tien varsilla ja solisevat iloisesti, kevät tuli sittenkin! Talvi tuntui puristavan otettaan tänä vuonna oikein tosissaan mutta antoipa viimein periksi, mokoma.
Eihän tuo lämpötila nyt vielä paljoa ole ja tälläkin hetkellä tuulee, joka saa kelin hyiseväksi, mutta silti aurinko kurkistelee ja linnut kirmailevat pesäpuuhia suunnitellen, toivoa lämmöstäkin siis on.
Huomenna sunnuntaina on Leppävirran kirkossa Suvivirsi kiitoskonsertti klo 14 alkaen. Ohjelmatuotolla kerätään varoja koulutuksen kehittämiseksi Kirkon Ulkomaanavun kohdemaissa. Itäisten kylien kuoro esittää 16 laulua joiden lisäksi laulamme yhdessä yleisön kanssa suvilinnun laulukirjasta useampia lauluja, tervetuloa laulamaan ja kuuntelemaan.
Tuntemaan yhteenkuuluvaisuutta musiikin avulla ja riemuitsemaan tunteesta kuinka me olemme yhtä suurta perhettä!
Elämässä on onnellista jos saa kokea kuuluvansa yhteen minkä tahansa yhteisön tai pienemmänkin porukan kesken.
Itse olen kasvanut viiden hengen perheessä ja myös itselleni sain saman kokoisen perheen eli kolme poikaa ja aikuiset.
Nyt kun elämä on kulkenut eteenpäin ja lapset kasvaneet ja perustavat omia perheitään niin tulee uusia yhteisöjä jotka parhaimmassa tapauksessa voi kokea "perheenä".
Ajattelen myös niin että kaikilla ei ole omaa perhettä lainkaan ja jotkut ovat aivan yksin maailmassa, silloin korostuu entisestään tämä yhteisöllisyys ja sen mukanaan tuoma ilo. Yhteistä harrastamisesta. Kenellä sitten mikäkin harrastus.
Itse koen laulamisen ja musiikin hyvin voimaannuttavana siksi sitä jaksan mainostaa aina vaan. Ja yrittää kertoa laulun ilosanomaa jotta mahdollisimman monet pääsisivät laulun parantavaan maailmaan.
Viikko sitten päättyi myös kuntoutus ja meillä myös kuntoutusporukka oli erittäin hyvä ja erilaisuudet ja eri ikäiset ihmiset nivoutuivat hienosti vuoden aikana "yhteen" saaden vertaistukea toisistaan ja väittäisin että aikalailla jaksamista kunkin omaan arkeen ja tilanteeseen. Teimme listan pienestä joukostamme ja vuoden päästä yksi meistä kasaa porukan ja menemme "jälki löylyihin" jossa näemme taas toisemme ja voimme kertoa kuulumisia.
Tsemppiä kaikille omassa elämässä ja ennenkaikkea kuunnellaan ja ollaan armollisia itsellemme.
Ihanaa kevättä ja kesän odotusta, annetaan lämmön sulattaa jäykkyydet ja nautitaan elämästä täysin rinnoin.
Purot juoksevat jo tien varsilla ja solisevat iloisesti, kevät tuli sittenkin! Talvi tuntui puristavan otettaan tänä vuonna oikein tosissaan mutta antoipa viimein periksi, mokoma.
Eihän tuo lämpötila nyt vielä paljoa ole ja tälläkin hetkellä tuulee, joka saa kelin hyiseväksi, mutta silti aurinko kurkistelee ja linnut kirmailevat pesäpuuhia suunnitellen, toivoa lämmöstäkin siis on.
Huomenna sunnuntaina on Leppävirran kirkossa Suvivirsi kiitoskonsertti klo 14 alkaen. Ohjelmatuotolla kerätään varoja koulutuksen kehittämiseksi Kirkon Ulkomaanavun kohdemaissa. Itäisten kylien kuoro esittää 16 laulua joiden lisäksi laulamme yhdessä yleisön kanssa suvilinnun laulukirjasta useampia lauluja, tervetuloa laulamaan ja kuuntelemaan.
Tuntemaan yhteenkuuluvaisuutta musiikin avulla ja riemuitsemaan tunteesta kuinka me olemme yhtä suurta perhettä!
Elämässä on onnellista jos saa kokea kuuluvansa yhteen minkä tahansa yhteisön tai pienemmänkin porukan kesken.
Itse olen kasvanut viiden hengen perheessä ja myös itselleni sain saman kokoisen perheen eli kolme poikaa ja aikuiset.
Nyt kun elämä on kulkenut eteenpäin ja lapset kasvaneet ja perustavat omia perheitään niin tulee uusia yhteisöjä jotka parhaimmassa tapauksessa voi kokea "perheenä".
Ajattelen myös niin että kaikilla ei ole omaa perhettä lainkaan ja jotkut ovat aivan yksin maailmassa, silloin korostuu entisestään tämä yhteisöllisyys ja sen mukanaan tuoma ilo. Yhteistä harrastamisesta. Kenellä sitten mikäkin harrastus.
Itse koen laulamisen ja musiikin hyvin voimaannuttavana siksi sitä jaksan mainostaa aina vaan. Ja yrittää kertoa laulun ilosanomaa jotta mahdollisimman monet pääsisivät laulun parantavaan maailmaan.
Viikko sitten päättyi myös kuntoutus ja meillä myös kuntoutusporukka oli erittäin hyvä ja erilaisuudet ja eri ikäiset ihmiset nivoutuivat hienosti vuoden aikana "yhteen" saaden vertaistukea toisistaan ja väittäisin että aikalailla jaksamista kunkin omaan arkeen ja tilanteeseen. Teimme listan pienestä joukostamme ja vuoden päästä yksi meistä kasaa porukan ja menemme "jälki löylyihin" jossa näemme taas toisemme ja voimme kertoa kuulumisia.
Tsemppiä kaikille omassa elämässä ja ennenkaikkea kuunnellaan ja ollaan armollisia itsellemme.
Ihanaa kevättä ja kesän odotusta, annetaan lämmön sulattaa jäykkyydet ja nautitaan elämästä täysin rinnoin.
sunnuntai 2. huhtikuuta 2017
Kuka purttasi kuljettaa
On taas herännyt ajatuksia siitä, miten elämä täällä kulkee ja onko sitä oman laivansa kapteeni ollenkaan? Vai heittelehditäänkö me täällä elämänmerellä ja virroissa ihan miten sattuu kunkin tuulen mukaan?
Liian paljon tänä päivänä annetaan muiden ohjailla ja sanella asioita, vaikka oikeastaan jokainen itse tietää parhaiten omalla kohdalla omat asiansa.
On kaikenlaista ohjetta ja ohjaajaa ja asiantuntijaa ja tarinaa. Onko tuo ihme että moni eksyy vielä syvemmälle kysymyksien viidakkoon ja menettää viimeisenkin toimintakykynsä.
Tuntuu monesti että muut tietävät mikä ihmiselle on hyväksi ja jos sattuu heikompi henkilö, sairas, väsynyt, masentunut tai muuten vaan ulalla omasta elämästään ja keskiöstään, niin johan tulee ohjetta ja apuja vierailta, jotka ei oikeastaan edes ole selvillä missä mennään. Se vaan on niin kiva neuvoa vierestä ja päästä pätemään!
Toki voin nyt kolme vuotta savolaisten kanssa asuneena ajatella että vastuu on kuulijalla. Niimpä on. Mutta miksiköhän niin paljon kuulee ahdistusta siitä että kun se sanoi niin ja se neuvoi noin? Millä reseptillä saisi ihmisen uskomaan että jokaisessa yksilössä on omat, uinuvat voimavarat, kunhan ne oppisi näkemään. Jokaisessa.
Täytyy ottaa itseään niskasta ja vähän ravistella. Herätä näin kevään korvalla siihen todellisuuteen missä mennään. Lopettaa muiden syyttely omasta huonosta olostaan ja ottaa vastuu itselleen. Lopettaa haavakieli eli vetoaminen mitä moninaisempiin sairauksiin ja onnettomuuksiin.
Siitä maailmasta ei pääse koskaan jos ei suostu lopettamaan syiden etsimistä.
En tunne varmaan ketään jolla ei olisi vaivoja, suruja, tragedioita.
Jos jäämme haavoinemme haavamaahan niin matka pysähtyy, pursi karahtaa kiville ja siellä olemme!
Varokaa niitä ihmisiä jotka kannustamisen sijaan haluavatkin muistuttaa sinua vaivoistasi jos et itse niistä enää puhu, olet tullut sinuiksi itsesi kanssa ja olet selättänyt sairauden. Ulkopuolelta voit saada muistutuksia että ota nyt huomioon että kunto heikkenee koko ajan, apua!
Omalla kohdallani olen päässyt liikunnan ja oikean elämäntavan löytymisen myötä voittajaksi selkärankareumani oireiden suhteen. Liikkuminen on varmaan ihan avainsana minun tapauksessani. Toki ruokavalio joka on mahdollisimman vähän limaa elimistöön tuottava.Maito, valkoiset jauhot ja valkoinen sokeri pois. Kylmä hoito avannossa. Liikkuvuus rangassa eli venyttelyt, uinti. Tarvittaessa hieronnat. Tämän kuun lopulla viimeinen jakso kuntoutusta jossa olen päivittämässä tämän hetkistä tietoa aiheesta.
Toivon että itsekukin kunnostaa oman purtensa näin kevään koittaessa ja heittää ylimääräisen rannalle, suunnaten kohti kimmeltäviä ulapoita, rohkeana ja seikkailunhaluisena, riskejäkin kaihtamatta. Lupaamalla itselleen paremman elämän päättäen tarttua toimeen, sen sijaan että antaa muiden ohjata ajatuksiaan ja tekemisiään.
Kukaan muu kuin sinä itse ei voi tietää miltä siellä syvällä sydämessäsi tuntuu.
Ole rehellinen itsellesi ja kuuntele omaa ohjaustasi, se tulee korkeimmalta.
Astu omaan laivaasi sillä " yksi pieni hetki voi olla arvokas ja merkitä paljon"
Myötätuulta toivoo Anne :)
Liian paljon tänä päivänä annetaan muiden ohjailla ja sanella asioita, vaikka oikeastaan jokainen itse tietää parhaiten omalla kohdalla omat asiansa.
On kaikenlaista ohjetta ja ohjaajaa ja asiantuntijaa ja tarinaa. Onko tuo ihme että moni eksyy vielä syvemmälle kysymyksien viidakkoon ja menettää viimeisenkin toimintakykynsä.
Tuntuu monesti että muut tietävät mikä ihmiselle on hyväksi ja jos sattuu heikompi henkilö, sairas, väsynyt, masentunut tai muuten vaan ulalla omasta elämästään ja keskiöstään, niin johan tulee ohjetta ja apuja vierailta, jotka ei oikeastaan edes ole selvillä missä mennään. Se vaan on niin kiva neuvoa vierestä ja päästä pätemään!
Toki voin nyt kolme vuotta savolaisten kanssa asuneena ajatella että vastuu on kuulijalla. Niimpä on. Mutta miksiköhän niin paljon kuulee ahdistusta siitä että kun se sanoi niin ja se neuvoi noin? Millä reseptillä saisi ihmisen uskomaan että jokaisessa yksilössä on omat, uinuvat voimavarat, kunhan ne oppisi näkemään. Jokaisessa.
Täytyy ottaa itseään niskasta ja vähän ravistella. Herätä näin kevään korvalla siihen todellisuuteen missä mennään. Lopettaa muiden syyttely omasta huonosta olostaan ja ottaa vastuu itselleen. Lopettaa haavakieli eli vetoaminen mitä moninaisempiin sairauksiin ja onnettomuuksiin.
Siitä maailmasta ei pääse koskaan jos ei suostu lopettamaan syiden etsimistä.
En tunne varmaan ketään jolla ei olisi vaivoja, suruja, tragedioita.
Jos jäämme haavoinemme haavamaahan niin matka pysähtyy, pursi karahtaa kiville ja siellä olemme!
Varokaa niitä ihmisiä jotka kannustamisen sijaan haluavatkin muistuttaa sinua vaivoistasi jos et itse niistä enää puhu, olet tullut sinuiksi itsesi kanssa ja olet selättänyt sairauden. Ulkopuolelta voit saada muistutuksia että ota nyt huomioon että kunto heikkenee koko ajan, apua!
Omalla kohdallani olen päässyt liikunnan ja oikean elämäntavan löytymisen myötä voittajaksi selkärankareumani oireiden suhteen. Liikkuminen on varmaan ihan avainsana minun tapauksessani. Toki ruokavalio joka on mahdollisimman vähän limaa elimistöön tuottava.Maito, valkoiset jauhot ja valkoinen sokeri pois. Kylmä hoito avannossa. Liikkuvuus rangassa eli venyttelyt, uinti. Tarvittaessa hieronnat. Tämän kuun lopulla viimeinen jakso kuntoutusta jossa olen päivittämässä tämän hetkistä tietoa aiheesta.
Toivon että itsekukin kunnostaa oman purtensa näin kevään koittaessa ja heittää ylimääräisen rannalle, suunnaten kohti kimmeltäviä ulapoita, rohkeana ja seikkailunhaluisena, riskejäkin kaihtamatta. Lupaamalla itselleen paremman elämän päättäen tarttua toimeen, sen sijaan että antaa muiden ohjata ajatuksiaan ja tekemisiään.
Kukaan muu kuin sinä itse ei voi tietää miltä siellä syvällä sydämessäsi tuntuu.
Ole rehellinen itsellesi ja kuuntele omaa ohjaustasi, se tulee korkeimmalta.
Astu omaan laivaasi sillä " yksi pieni hetki voi olla arvokas ja merkitä paljon"
Myötätuulta toivoo Anne :)
lauantai 18. maaliskuuta 2017
Kirje ystävältä
"Nauti olemisen kauneudesta" kirjoitti minun kahdeksan kymppinen ystäväni kirjeessään minulle. Sain hänen kirjeensä muutama päivä sitten.
Olemme ystäviä jo lähes neljän kymmenen vuoden takaa. Olimme työkavereita viikkopäiväkodissa Kotkassa. Meitä kumpaakin oli siunattu luovuudella ja varsinkin ystäväni oli hyvin taiteellinen, monen mielestä varsin persoonallinen ja erikoinen ihminen. Jostain syystä me kaksi tulimme hyvin toimeen ja muistan monia monia somistamiseen ja piirtämiseen liittyviä juttuja joita me teimme yhdessä.
Elämä kuljettaa kuitenkin ihmisiä kunkin oman suunnitelman mukaan eikä kaikkia välttämättä tapaa enää myöhemmin elämässä. Meillä kuitenkin puuttuivat omat enkelimme asioiden kulkuun ja tästä on nyt jo useampia vuosia kun ystäväni tuli unessa käymään.
Selvitin osoitteen ja sain yhteyden nimenomaan kirjeellä. Niin jatkui ystävyytemme ja nyt välimatkan ollessa 300 kilometriä pidämme yhteyttä kirjeitse. Hänen vointinsa rajoittaa myös liikkumista joten kirjeenvaihto on oivallinen tapa pitää yhteyttä.
Nautimme molemmat luonnon kauneudesta ja sen havainnoinnista. Tässäkin kirjeessä hän odottaa jo lintujen paluuta. Paluu on aina suurta juhlaa, kun taas syksyllä kuulen sen surun ja haikeuden lintujen muuttaessa pois.
Seuraamme yhtälailla ikkunamaisemastamme pikkulintujen syömäpuuhia ja sitä mitä kaikkea tuo "elävä taulu" meille voi tarjota.
Minun lintuni ovat tällä hetkellä olleet talitiaiset, joku sinitiainenkin on pistäytynyt paikalla, käpytikka pariskunta samoin punatulkku pariskunta, myös kolmas joka liehittelee ympärillä. Pöllö on tehnyt reikiä lumeen öisin ja pyydystää myyriä mutta päiväsaikaan en ole sitä onnistunut näkemään. Odotan innolla tuoko se poikaset näkyviin? Näihin aikoihin viime vuonna oli touhuillut jo viikon.
Ystävälleni meri on merkinnyt myös elämässä paljon ja hän on "asustanut" viikkoja yksin saaristossa, luoden taidetta. Voin vain kuvitella sen vapauden tunteen! Sielunmaisemamme ovat kohdanneet monet kerrat koska jotkut tärkeät asiat ovat yhteisiä molemmille.
Tässä kirjeessä hän kirjoitti että intensiivisyys kuulemma tekee ihmisen onnelliseksi lisäten siihen että sinähän olet!
Kiitos ystäväni. Kiitos että muistutat minua siitä että tärkeintä on pysyä omana itsenään ja olla rehellinen, ollaanpa sitten kuinka kummallisia tahansa joidenkin "tavallisten" ihmisten mielestä. Tämän kaiken kirjoitan myös hänelle kun taas vastaan kirjeeseen.
Kirje voi todellakin olla pelastus ja tuoda juuri oikeaan aikaan oikeat sanat, saada päivän paistamaan.
Kirjeen loppuun hän kirjoitti sanat "suljen sinut sydämeeni" ja siihen sisältyy kaikki. Niin minäkin.
Tärkeät ihmiset kulkevat aina sydämessämme, missä ovatkin, minne menevätkin.
Elämälle kiitos.
Olemme ystäviä jo lähes neljän kymmenen vuoden takaa. Olimme työkavereita viikkopäiväkodissa Kotkassa. Meitä kumpaakin oli siunattu luovuudella ja varsinkin ystäväni oli hyvin taiteellinen, monen mielestä varsin persoonallinen ja erikoinen ihminen. Jostain syystä me kaksi tulimme hyvin toimeen ja muistan monia monia somistamiseen ja piirtämiseen liittyviä juttuja joita me teimme yhdessä.
Elämä kuljettaa kuitenkin ihmisiä kunkin oman suunnitelman mukaan eikä kaikkia välttämättä tapaa enää myöhemmin elämässä. Meillä kuitenkin puuttuivat omat enkelimme asioiden kulkuun ja tästä on nyt jo useampia vuosia kun ystäväni tuli unessa käymään.
Selvitin osoitteen ja sain yhteyden nimenomaan kirjeellä. Niin jatkui ystävyytemme ja nyt välimatkan ollessa 300 kilometriä pidämme yhteyttä kirjeitse. Hänen vointinsa rajoittaa myös liikkumista joten kirjeenvaihto on oivallinen tapa pitää yhteyttä.
Nautimme molemmat luonnon kauneudesta ja sen havainnoinnista. Tässäkin kirjeessä hän odottaa jo lintujen paluuta. Paluu on aina suurta juhlaa, kun taas syksyllä kuulen sen surun ja haikeuden lintujen muuttaessa pois.
Seuraamme yhtälailla ikkunamaisemastamme pikkulintujen syömäpuuhia ja sitä mitä kaikkea tuo "elävä taulu" meille voi tarjota.
Minun lintuni ovat tällä hetkellä olleet talitiaiset, joku sinitiainenkin on pistäytynyt paikalla, käpytikka pariskunta samoin punatulkku pariskunta, myös kolmas joka liehittelee ympärillä. Pöllö on tehnyt reikiä lumeen öisin ja pyydystää myyriä mutta päiväsaikaan en ole sitä onnistunut näkemään. Odotan innolla tuoko se poikaset näkyviin? Näihin aikoihin viime vuonna oli touhuillut jo viikon.
Ystävälleni meri on merkinnyt myös elämässä paljon ja hän on "asustanut" viikkoja yksin saaristossa, luoden taidetta. Voin vain kuvitella sen vapauden tunteen! Sielunmaisemamme ovat kohdanneet monet kerrat koska jotkut tärkeät asiat ovat yhteisiä molemmille.
Tässä kirjeessä hän kirjoitti että intensiivisyys kuulemma tekee ihmisen onnelliseksi lisäten siihen että sinähän olet!
Kiitos ystäväni. Kiitos että muistutat minua siitä että tärkeintä on pysyä omana itsenään ja olla rehellinen, ollaanpa sitten kuinka kummallisia tahansa joidenkin "tavallisten" ihmisten mielestä. Tämän kaiken kirjoitan myös hänelle kun taas vastaan kirjeeseen.
Kirje voi todellakin olla pelastus ja tuoda juuri oikeaan aikaan oikeat sanat, saada päivän paistamaan.
Kirjeen loppuun hän kirjoitti sanat "suljen sinut sydämeeni" ja siihen sisältyy kaikki. Niin minäkin.
Tärkeät ihmiset kulkevat aina sydämessämme, missä ovatkin, minne menevätkin.
Elämälle kiitos.
tiistai 7. helmikuuta 2017
Paukku pakkasia!
Aurinko kurkistelee kuusen oksien lomasta ja huurre on "kuorruttanut" alastomat haavat ja koivut, kuinka kaunista ja kylmää.
Helmikuu on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja aktiviteettiä riittää vaikkei varsinaista työtä olekkaan. Työpaikkahaastattelussa kuulin kertovani harrastuksistani kun niitä kysyttiin ja täytyy sanoa että harrastukset täyttävät elämääni niin, että ei ole aika tullut pitkäksi. En usko että tulee jatkossakaan.
Työpajaohjaajaksi en kuitenkaan tullut valituksi. Se selvisi tänä aamuna, sain tekstiviestin asiasta. Työpaikat ovat todella tiukassa ja aina löytyy parempi ja korkeammin koulutettu, niin se vain on. Joten jälleen voi todeta että "rinta rottingilla kohti uusia pettymyksiä!"
Jatketaan siis vapaata pudotusta elämässä ja katsotaan mihin päädytään.
Asioilla on aina hyvät ja huonot puolet. Nyt voin jatkaa vapaana taiteilijana porskuttamista ja elellä kiireettömänä elämää. Se ei ole hassumpaa.
Vähempi rahaa mutta enempi aikaa. Saan ihastella näitä kirkkaita talvisia kelejä ja kun taas tulee vähän siedettävämpiä lämpötiloja voin vetäistä sukset jalkaan ja sivakoida järvellä, läpi timattisen hangen uskomattoman kauneuden. Valo alkaa vaikuttaa jo täälläkin ja saamme tuntea sen mielialaa piristävän otteen.
Tammikuussahan miesystäväni järjesti minulle syntymäpäivämatkan Play De Inglesiin ja siellä saimme viikon valohoitoa sillä kelit suosivat meitä todellakin. Oppaat kertoivat että joulun aikaan siellä oli ollut hurjat sateet ym. mutta nyt reissumme aikana säiden haltija helli kylmästä talvesta tulleita matkalaisia. Ihanaa aurinkoa, turkoosia vettä, iloisia delfiinejä vapaina meressä omassa elementissään ja lomameininkiä parhaimmillaan. Sieltä palattuamme tunsin hyvin voimakkaana auringon vaikutuksen itsessäni - mahtavat tsempit! Ja vaikkei kyseessä ollut kuin viikon matka niin aurinko mokoma oli saanut ihonkin paljon parempaan kuntoon. Toki se myöskin katkaisi pitkää talvea joten onneksi olen syntynyt kylmimpänä aikana ja pääsin juhlimaan lämpöön. Kiitoksia ystävälle!
Ystävänpäiväkin sieltä lähestyy kovaa vauhtia. Olen kirjoitellut jo ajoissa muistamisia ystävilleni, Suomeen ja ulkomaille. Tänään lähettelen posteja eteenpäin kun nykyään postikin kuulemma vähän tökkii. Haluaisin nyt ilahduttaa kuitenkin oikeaan aikaan vaikka ystävänpäivä onkin oikeastaan joka päivä.
" Hyvä ystävyys on kuin sateenkaari,
kun täydellinen määrä onnea ja kyyneleitä sekoitetaan,
tuloksena on värikäs silta sydämestä sydämeen."
Edellinen ajatus Minna ystävältäni joka on yksi niistä ystävistä joiden kanssa olemme saaneet kulkea ystävinä jo 43 vuotta, ylä-asteelta lähtien.
Tähän loppuun kirjasta Ajattelen sinua ( Sinikka Svärd) mietittävää jokaisena päivänä....
Tänä iltana sytytän kynttilän
Tänä iltana sytytän kynttilän kaikille niille
joilla ei ole ainuttakaan tosi ystävää,
niille jotka ovat jonkun toisen mielestä
väärän värisiä, kokoisia tai näköisiä.
Tänä iltana sytytän kynttilän kaikille
pienille, suloisille ja rakastettaville,
joita kukaan ei suukottele tai pidä sylissä.
Joiden minuus säälimättä särjetään
jo elämän ensi metreillä.
Tänä iltana sytytän kynttilän kaikille,
joita alistetaan, lyödään ja halveksitaan
vain siksi, että ovat syntyneet naisiksi
sinne missä miehen sana on ainoa laki.
Missä Jumalakin on julmuri.
Tänä iltana sytytän kynttilän kaikille niille
jotka ovat tärkeitä ja arvokkaita
sellaisina kuin ovat - Luojan luomuksina,
ainutkertaisina ja ihmeellisinä.
Ihanaa ystävänpäivää 14.2.2017
" Mitä ikinä teetkin tänään
ajattelen sinua kiitollisuudella.
Ilman ystävyyttäsi kaikki olisi ollut
paljon kalpeampaa, karumpaa."
- Sinikka Svärd -
Helmikuu on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja aktiviteettiä riittää vaikkei varsinaista työtä olekkaan. Työpaikkahaastattelussa kuulin kertovani harrastuksistani kun niitä kysyttiin ja täytyy sanoa että harrastukset täyttävät elämääni niin, että ei ole aika tullut pitkäksi. En usko että tulee jatkossakaan.
Työpajaohjaajaksi en kuitenkaan tullut valituksi. Se selvisi tänä aamuna, sain tekstiviestin asiasta. Työpaikat ovat todella tiukassa ja aina löytyy parempi ja korkeammin koulutettu, niin se vain on. Joten jälleen voi todeta että "rinta rottingilla kohti uusia pettymyksiä!"
Jatketaan siis vapaata pudotusta elämässä ja katsotaan mihin päädytään.
Asioilla on aina hyvät ja huonot puolet. Nyt voin jatkaa vapaana taiteilijana porskuttamista ja elellä kiireettömänä elämää. Se ei ole hassumpaa.
Vähempi rahaa mutta enempi aikaa. Saan ihastella näitä kirkkaita talvisia kelejä ja kun taas tulee vähän siedettävämpiä lämpötiloja voin vetäistä sukset jalkaan ja sivakoida järvellä, läpi timattisen hangen uskomattoman kauneuden. Valo alkaa vaikuttaa jo täälläkin ja saamme tuntea sen mielialaa piristävän otteen.
Tammikuussahan miesystäväni järjesti minulle syntymäpäivämatkan Play De Inglesiin ja siellä saimme viikon valohoitoa sillä kelit suosivat meitä todellakin. Oppaat kertoivat että joulun aikaan siellä oli ollut hurjat sateet ym. mutta nyt reissumme aikana säiden haltija helli kylmästä talvesta tulleita matkalaisia. Ihanaa aurinkoa, turkoosia vettä, iloisia delfiinejä vapaina meressä omassa elementissään ja lomameininkiä parhaimmillaan. Sieltä palattuamme tunsin hyvin voimakkaana auringon vaikutuksen itsessäni - mahtavat tsempit! Ja vaikkei kyseessä ollut kuin viikon matka niin aurinko mokoma oli saanut ihonkin paljon parempaan kuntoon. Toki se myöskin katkaisi pitkää talvea joten onneksi olen syntynyt kylmimpänä aikana ja pääsin juhlimaan lämpöön. Kiitoksia ystävälle!
Ystävänpäiväkin sieltä lähestyy kovaa vauhtia. Olen kirjoitellut jo ajoissa muistamisia ystävilleni, Suomeen ja ulkomaille. Tänään lähettelen posteja eteenpäin kun nykyään postikin kuulemma vähän tökkii. Haluaisin nyt ilahduttaa kuitenkin oikeaan aikaan vaikka ystävänpäivä onkin oikeastaan joka päivä.
" Hyvä ystävyys on kuin sateenkaari,
kun täydellinen määrä onnea ja kyyneleitä sekoitetaan,
tuloksena on värikäs silta sydämestä sydämeen."
Edellinen ajatus Minna ystävältäni joka on yksi niistä ystävistä joiden kanssa olemme saaneet kulkea ystävinä jo 43 vuotta, ylä-asteelta lähtien.
Tähän loppuun kirjasta Ajattelen sinua ( Sinikka Svärd) mietittävää jokaisena päivänä....
Tänä iltana sytytän kynttilän
Tänä iltana sytytän kynttilän kaikille niille
joilla ei ole ainuttakaan tosi ystävää,
niille jotka ovat jonkun toisen mielestä
väärän värisiä, kokoisia tai näköisiä.
Tänä iltana sytytän kynttilän kaikille
pienille, suloisille ja rakastettaville,
joita kukaan ei suukottele tai pidä sylissä.
Joiden minuus säälimättä särjetään
jo elämän ensi metreillä.
Tänä iltana sytytän kynttilän kaikille,
joita alistetaan, lyödään ja halveksitaan
vain siksi, että ovat syntyneet naisiksi
sinne missä miehen sana on ainoa laki.
Missä Jumalakin on julmuri.
Tänä iltana sytytän kynttilän kaikille niille
jotka ovat tärkeitä ja arvokkaita
sellaisina kuin ovat - Luojan luomuksina,
ainutkertaisina ja ihmeellisinä.
Ihanaa ystävänpäivää 14.2.2017
" Mitä ikinä teetkin tänään
ajattelen sinua kiitollisuudella.
Ilman ystävyyttäsi kaikki olisi ollut
paljon kalpeampaa, karumpaa."
- Sinikka Svärd -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)