Kirje Presidentille

" Arvoisa Herra Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö"

Näin se alkoi, ensimmäinen kirjeeni Suomen presidentille. Aiemmin ei ole tullut edes mieleen että lähestyisin tasavaltamme presidenttiä. Ei ole ollut mielestäni sopivaa aihetta jossa kääntyisin presidentin puoleen.
Nyt kuitenkin halusin tehdä jonkin konkreettisen teon luonnon puolesta ja tämän kirjeeni aihe oli itämeri ja sen saastuminen.
 Halusin kertoa pienen ihmisen näkökulmasta ja kokemuksesta kuinka itämeren saastuttaminen vaikuttaa meihin.
 Olen kokenut presidentti Sauli Niinistön ihmisenä joka on tunneälykäs ja keskittyy myös tavallisten kansalaisten asioihin.Loppujen lopuksihan on kysymys välittämisestä, on sitten presidentti tai joku tavallisempi ammatti ihmisellä tai ei ammattia eikä työtä ollenkaan mutta silti suuri,välittävä sydän sykkii rinnassa. Tunneälyä.

Edellisessä blogitekstissänihän pohdiskelin tätä asiaa jo ja mietin kansalaisaloitetta. Nyt kuitenkin olin jo ymmärtävinäni että jopa lakiesitys aiheesta on tehty mutta se ei vaan ole edennyt sen pidemmälle. Miksi ihmeessä? Eikö ympäristöasiat ole juurikin niitä jotka kuuluisi vaikuttaa aika monen ihmisen elämään? Noin niinkuin ylipäätään elämän jatkumisen kannalta? Mielestäni kyllä.
 Ympäristön saastumiselta ei voi, eikä saa ummistaa silmiään. Se on edesvastuutonta.

Nyt uskon ja toivon että kirjeelläni on positiivisia vaikutuksia ja että presidentin mahdollisuudet vaikuttaa asioiden etenemiseen ovat oikeasti olemassa.
Tänä Suomen 100 vuotis juhlavuotena ihmisiltä kuulee kysyttävän usein esimerkiksi tv:ssä mitä toivot 100 vuotiaalle Suomelle?
 Minun toiveeni liittyy nyt näiden ympäristöasioiden ympärille ja miksi juuri meri? Ehkä se on noussut suurimmaksi huolenaiheeksi juurikin siksi, että olen lähtöisin saaresta, ja saarelaisella on erityinen huoli merestä.
 Vaikka olenkin nyt asustellut Heinävedellä ja Järvi Suomessa niin ei se saarelaisuus minnekkään häviä. Meri on jäänyt minuun ja merellä on aina oma erityinen asemansa minussa.
 Ehkä meren tilanteen on myös ymmärtänyt kauempaa paremmin ja siksi nyt haluaisin tuoda juuri tämän huolen esiin ja mahdollisimman vaikutusvaltaiselle tasolle, jotta saataisiin tuulta purjeisiin asian suhteen ja voimaan lain joka kieltäisi laivojen käymäläjätepäästöt itämereen!

Kirjeessäni presidentille kirjoitin "Nyt koen kuitenkin jo tämän kirjeen myötä tehneeni sen, mitä pieni, yksittäinen, poliittisesti sitoutumaton ihminen voi tehdä: Kertoa huolensa, toivoa että se otetaan vakavasti, meidän kaikkien tähden."

Puhtaamman ympäristön puolesta.

Tästä päivästä on tasan neljä kuukautta Suomen 100 vuotis juhlaan. Viisautta ja rohkeutta päätöksen tekoon.

Viimeinen risteily?

Kesäinen tervehdys järven rannalta. Aivan ihanaa oli aloittaa tämäkin aamu pulahtamalla virkistävään järviveteen vaikkei se 17 astetta enempää olekaan. Tyyni järvenpinta ja auringonsäteet leikkivät sudenkorentojen kanssa kilpaa. Jokunen vesimittarikin liukui edestäni kun uin matkaa ja nautin rauhallisesta luonnosta. Virkistävää ja piristävää, hyvä tapa aloitella uusi kesäpäivä.

Viikko taaksepäin olimmekin Kotkassa ja osallistuimme meripäiviin muutamana päivänä. Nythän Kotkan kantasatamassa oli Tall ship purjelaivat joten katseltavaa riitti!
 Lähdimme torstai-iltana ilallisristeilylle m/s Royal Catilla ja risteily vei ruotsinsalmen ympäristöön ajaen mm.kotisaareni Tiutisen ohitse. Ilma oli pilvinen mutta ei tuulinen joten ihan mukavaa oli katsella maisemia tutuissa paikoissa. Risteily sujui moitteettomasti ja tarjoilut olivat erinomaiset. Tämä alus liikennöi normaalisti Helsingin kauppatorin nurkilta mutta nyt Tall ships-risteilyjä tarjoten myös näin Kotkassa.

Jokin aika sitten näin keskellä päivää ohjelman, missä ruotsalainen tai norjalainen nainen on yrittänyt selvitellä risteilylaivojen jätevesipäästöjen aiheuttamia ongelmia ja saada asiaa etenemään niin, että jätevesiasiat saataisiin lailla kuntoon. Näin ohjelmasta vain osan ja siksi en nyt voi kirjoittaa naisen nimeä tms. mutta kyse oli viime vuodesta ja sen verran ehdin nähdä että esim. Pietarin satamassa ei ole mahdollista laivojen tyhjentää jätevesiään ollenkaan. Myös joku muu satama Pietarin lisäksi. Ja vaikka laivoilla olisi mahdollisuus tyhjentää jätevetensä, niin aika ei kuulemma riitä siihen. Toisinsanoen koska risteilyt tulevat ja lähtevät samantien, niin varustamoille aika on rahaa, joten ei malteta olla satamissa sen vertaa että paskavedet saataisiin laillisesti sinne minne kuuluu.

Tästäpä päästäänkin asian ytimeen. Risteilyaluksia tulee aina vain lisää ja jos laki ei velvoita isoja aluksia toimimaan viisaasti jätevesien suhteen, niin tokihan silloin kaikki paska mitä 2500 risteilyasiakkaalta per alus tulee poistuu itämereen!
Kun puhutaan pienemmistä aluksista ja meidän tavallisten veneilijöiden veneilystä, niin jo vuoden 2005 alusta tuli Suomen aluevesillä voimaan käsittelemättömän käymäläjätteen täydellinen päästökielto.
Käymäläjäteen voi edelleen laskea mereen vain, jos etäisyys lähimmästä rannasta on 12 mpk.
 Veneiden , joissa on wc, on oltava varusteltuja septitankilla ja tankin imutyhjennys järjestelmällä. Vaihtoehtoina käyvät edelleenkin perinteinen kemiallinen tai kompostoiva käymälä.
Pidä saaristo siistinä ry pitää nettisivuillaan listaa imutyhjennyspaikoista.

Näinhän se menee monessa muussakin asiassa: Pienet ihmiset joutuvat syyniin tarkasti, mutta suuret tekijät päästetään läpi.

Olen myös jossain vaiheessa osallistunut keräyksiin itämeren puolesta, mutta mitäpä joku pikku summa auttaa tässä tilanteessa?
Enempi auttaa se, että lopettaa risteilyt tykkänään! Kunnes laivoilla on näyttää dokumenttia siitä että jätevesien tyhjennys toimii asianmukaisesti.

Meillä pienillä tekijöillä on kaikenlaisia tarkastajia kuten esim.kalastuksen valvoja. Totuus on että kohta ei tarvitse valvojia siihenkään puuhaan koska ei ole kalojakaan.

Olen nyt mökkeillyt Heinävedellä yli kolme vuotta ja saanut nauttia kirkkaammista vesistä.
Viime kesänä sitten pääsin poikani veneellä Kotkan kirkonmaan nurkilla olevaan Hietakariin piipahtamaan.
Kaunis aurinkoinen kesäpäivä ja jossain vaiheessa pulahdin siellä uimaan. Aaltoja jonkin verran ja ihmeissäni haukoin siellä laineiden seassa, koska se liman määrä mikä lellui ja lillui ympärilläni oli jotain mahdotonta!
Toki tuuli sitä vaikutelmaa vielä lisäsi, mutta muutos edelliseen meressä uimiseen oli melkoinen. Tämä on tilanne nykyään.
 En tiedä pelastuuko itämeri edes sillä että saataisiin laki voimaan joka kieltää jätevesien pumppaamisen kokonaan ,mutta kyllä se olisi suuri askel parempaa kohti, ja hyvä ympäristöteko vieläpä näin Suomen 100 vuotisjuhla vuotena.

Aion selvitellä asiaa edelleen ja mietin kansalaisaloitetta asian tiimoilta. Se, mitä jokainen meistä voi tehdä on "äänestää jaloillaan". Risteilyvarustamot elävät risteilijöillä.

Minun pikku avomeriläisessä ei ole wc.tä.
 Se on vanha 5.20metriä pitkä ja 1.70 metriä leveä puuvene keskimoottorilla. Hoidan sitä niin kuten näitä vanhoja paatteja on hoidettu kautta aikain. Lakkaan ulkopuolelta ja tervaan sisäpuolen.
Tuolla se rannalla tälläkin hetkellä odottaa laineille pääsyä.
 Enää koneen huolto ja kohtapa järvellä voi kuulla bernhard- koneen puputusta ja nähdä takana istuvan kapteenin tyytyväisenä ohjaavan alustaan, ilman päästöjä.

" Jos haluat rakentaa laivan,
älä rummuta ihmisiä kokoon
puutavaraa keräämään
äläkä jaa heille tehtäviä ja töitä,
vaan opeta heidät mieluummin
ikävöimään merelle."
                                     - Antoinede Saint- Exupery -

Heleätä heinäkuuta!

Niin se vaan alkoi heinäkuukin ja oikeastaan ihan hyvällä kelillä.
Meillä oli heinäkuun ensimmäinen viikonloppu oikea kulttuuriviikonloppu!

 Oikeastaan se alkoi jo kesäkuun puolella, koska 30.6 osallistuimme kuulijoina Heinäveden musiikkipäivien yhteen konserttiin.
Heinäveden kirkossa esiintyi Helsinki Sinfonietta, kapellimestarina Santtu-Matias Rouvali ja viulusolistina Pekko Pulakka. Olipa kerrassaan upea konsertti! On mahtavaa katseltavaa ja kuunneltavaa kun nuoret taiturit esiintyvät ja luovat silmiemme eteen ja korviemme kuultavaksi sellaisen musiikkimaailman että kyllä kelpaa. Huippu taitavia lahjakkuuksia. Elämys nosti jonnekkin korkeammalle ja tunnelma jatkui perjantaiseen kesäiltaan. Paljon kiitoksia!

Aivan toisenlaisiin tunnelmiin mentiin sitten seuraavana päivänä mutta yhtä kaikki miellyttäviin vaikka varsin erilaisiin.
 Olimme mukana Juvarockissa ja siellähän esiintyjäkaartia riitti kovastikin. Ilma siis kesäisen lämmin kuten heinäkuun ensimmäisenä kuuluukin ja porukkaa oli riittävästi ja tunnelma rento.
 Juha Tapio aloitteli pääesiintyjistä tapahtuman klo 16 ja hyvinhän porukka lämpeni mukana.
 Ennen sitä olimme nauttineet hyvää ruokaa ja virvokkeita vip-aitiossa tällä kertaa, sillä UPM Metsän asiakkuuskumppaneille oli tarjottu tällainenkin mahdollisuus. Erinomaiset tarjoilut ja rapeita muikkuja paistettiin jatkuvasti lisää. Ruokatarjoilut olivat klo 14-23.00 joten varmastikaan ei nälkä päässyt yllättämään, ei liioin janokaan.
En muista koska olisin viimeeksi minkäänlaisilla festareilla ollut mutta sen huomasi että mukaan oli helppo tempautua. Juha Tapio on niin aito oma itsensä että tällaisia artisteja on ilo kuunnella ja katsella.
 Muista esiintyjistä Popeda nautti tietysti ansaittua suosiota 40 vuotta kestäneen uransa ansiosta ja hyvin sai Pate jengin vauhtiin! Kova kunto näyttää äijillä vielä olevan, sen verran oli vauhdikas esiintyminen ja heidän reilu tunnin keikkansa meni myös yleisössä todella nopeasti, ääni kähisten.
 Kolmanneksi mainitsen Kaija Koon joka oli myös pakko nähdä ja kuulla.Taattua Kaijaa mutta myös ihan uusia biisejä.
Puoleen yöhön jaksoimme huitoa ja heilua ja eihän sitä siinä menossa huomannut, mutta seuraavana päivänä kyllä : Käsivarret olivat saaneet kunnon kyytiä kun jokainen esiintyjä tietysti halusi nähdä käsimeren edessään huojuvana, niin näin äkkinäinen huitoi kuin heinämies ja seuraavana päivänä bussissa kohti seuraavaa kulttuuririentoa sai hieroa käsivarsiaan tosissaan.
Sunnuntaina 2.7 oli Karttulan Syväniemellä teatteri Hermannissa niin ikään UPM Metsän tarjoama kesäteatteriesitys " Käspaikka" laulunäytelmä.
 Esitys kuvasi rajakarjalaisen perheen vaiheita talvisodan syttymisestä jatkosodan päättymiseen saakka.
Esityksen alusta saakka näyttelijät nuorista lapsinäyttelijöistä vanhempiin,  tekivät niin koskettavan esityksen tuosta ajasta ja tunnelmista että itselläni oli liikuttunut olo läpi näytelmän. Eläydyin tuon ajan ihmisten suruun ja tuskaan ja varsinkin lasten suoritukset näytelmän alussa olivat todentuntuisia. Elimme kuin sitä aikaa ja näyttelijät osasivat samaistua rooleihinsa jolloin myös katsoja pääsi sinne jonnekkin ja pystyi myötäelämään. Tämä ei suinkaan aina onnistu näytelmien kohdalla mutta täällä teatteri Hermannin näyttelijäkaarti teki saumatonta ja hyvää kesäteatteria ja antoivat hienon, liikuttavan kokemuksen.
Minulla ei ole karjalaisia sukujuuria, mutta vieressä istuvalla miesystävällä on, ja luulenpa että olin miltei sijaisitkijä koska miehethän eivät herkästi päästä tunteita vuolaina valloilleen, toki silmäkulmat kostuvat.
Paljon oli sen ikäistä ja karjalaista väkeä että varmasti tämän näytelmän kohdalla nousi monella pala kurkkuun. Toki näytelmässä kaiken keskellä myös jaksettiin pitää yllä iloista mieltä.
 Kiitos paljon koko porukalle mutta erityisesti lapsinäyttelijöille, sieltä nousi esiin muutama lahjakkuus jotka varmasti pääsevät alalle niin halutessaan.

Kultturirientojen jälkeen paluu arkeen, monta hienoa kokemusta ja elämystä rikkaampana. Totesimmekin siellä ruokailussa ennen teatteriesitystä että kovasti paljon on näin kesäisin erilaisia tilaisuuksia jonne mennä, varmasti jokaiselle jotakin. Siitä tarjonnasta itselleen sopivat ohjelmistoon sillä nämä kokemukset mitä kesällä kerätään vakkoihin auttavat pitkälle talveen saakka.
 Iloista kesää ja mukavia muistoja toivoo Anne:)

Griminaali vai gansteripersut?

Jyväskylän perussuomalaisten puoluekokous 10-11.6. vahvisti itselleni sen, että politiikka ja minä emme kuulu yhteen.
Miksi siis löysin itseni sieltä, tapahtumien keskipisteestä?
Olin miesystäväni avecina ja alku menikin hienosti. Meitä oli pieni joukko Heinäveteläisiä. Miesystäväni oli pyydetty pitkän poliittisen uran ansiosta kantamaan Etelä-Savon piirijärjestön lippua. Hieno osoitus luottamuksesta.

Vielä perjantaina tunnelma oli innostunut ja odottava. Kättelimme Sampo Terhon kanssa joka oli jakamassa rintamerkkejä kansan keskellä. Kättelimme ja toivoimme onnea vaaleihin. Hyväntuulinen Terho vaikutti rennolta ja nautti ilmiselvästi tilanteesta.
Lauantaina paviljongissa tilanne muuttui kuin leikaten. Itse seurailen sivusta  tilannetta koska en ole puolueessa mutta toki perussuomalaisten keskellä.
Olin keskustellut Tamperelaisen miehen kanssa ennen lippulinnaa, kuinka liikuttavaa on jo pelkkä osallistuminen tähän alku juhlallisuuteen: Mahtipontinen musiikki kajahtaa, suomalaiset kuvat, maisemat ja ihmiset näytetään suurilla skriineillä musiikin soidessa ja lippukulkueen kulkiessa juhlaväen ohi ja keskellä. Näin nytkin.
Kuulimme Soinin liikuttavan jäähyväispuheen ja niin minulla kuin ensimmäistä kertaa mukana olleella Tamperelaismiehellä kyyneleet valuivat poskille. En tiedä hänestä, mutta minun liikutukseni vaihtui järkytykseksi vaalituloksen selvittyä!
Nyt muutamat päivät toivuttuani ja uutisten ja taas uusien uutisten jälkeen voin vain todeta että viimeinenkin usko suomalaisiin politiikkoihin ja päättäjiin mureni. Jos emme saa muunlaisia johtohahmoja kuin valehtelevia, totuutta piiloittelevia ja rikollisia suojelevia ihmisiä niin kohta 100 vuotias Suomi hajoaa vielä ennen juhlapäivää.

Tämän hetkisen tiedon mukaan perussuomalaisten pieni joukko Halla-Ahon griminaalit eivät nauti kansalaisluottamusta ja valitsemalla johtoon huijareita annetaan kansalle kuva miten parhaiten etenet korkeille palleille. Epärehellisyydellä ja housunpunttia pitkin.

Suomi ja Suomalaiset ansaitsevat parempaa.

Pienelle vaihtoehtoliikkeelle onnea vaikeassa tilanteessa. Terho olisi takonut
maltillisesti uudistavaa politiikkaa perussuomalaisten puheenjohtajana.

Terveisin politiikkaan pettynyt Anne Sandberg



Edellä oleva teksti on lähetetty sekä Kymensanomiin että Heinäveden lehteen yleisönosastokirjoituksena. Tuon viikon takaisen Jyväskylän puoluekokouksen jäljiltä minun oli suorastaan pakko työstää kokemaani ulos kirjoittamisen keinoin. Olimme aivan tyrmistyneitä ja lähdimmekin sieltä pois jo kesken kokousta. Emmekä varmasti olleet ainoat.
 Tällä hetkellä olen itse saanut tilaa ympärille ja aikaa käsitellä tuota retkeä keskelle poliittista valtapeliä ja ties mitä salaliittoja. Ehkä kaikki selviää vielä parhain päin mutta tällä hetkellä poliittisella kentällä kuohuu.

Enää viikko Juhannukseen, suomalaiseen keski-kesän juhlaan. Suomi ja Suomalaisuus on nyt tällaisen kokemuksen jälkeen noussut entistä korkeammalle ja Suomen 100 vuotis juhlavuotena todellakin toivoisi yhteen puhaltamista sillä eikö politiikan ja päättäjien kuuluisi kuitenkin ajaa yhteistä tulevaisuutta, meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi, eikä suinkaan" verissä
 päin" tavoitella omaa etuaan, keinoja kaihtamatta?


"Oi maamme Suomi synnyinmaa soi sana kultainen, ei laaksoa ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien."

              Rauhallista Juhannusta toivoo Anne

Kesä on täällä!

"Katso kukkaa jonka terälehdet aamuun aukeaa, katso maata joka kimmeltävän kastepeitteen saa, katso puuta josta linnunlaulu helkkyvästi soi, katso luontoa ja huomaa että Luojan luomaa parantaa ei voi."

 Tämän vanhan iskelmän sanoin aloittelen kesäkuun blogiani, olen aina pitänyt kovasti tuosta laulusta ja tälläkin hetkellä voin sanoa että kaikki on juuri kuin tuossa laulun tekstissä.

Heräsin aikaisin.Näin järven höyryävänä aamu-usvassa.Koivujen uudet ihastuttavan vaalean vihreät lehdet näyttävät niin kauniilta ja latvoihin ottaa jo aurinko kosketustaan.Kello ei ole vielä viittäkään.

Kävin eilen ajoissa nukkumaan koska olin aivan poikki kukkaprojektini jäljiltä. Kaksi päivää olen laitellut kesäkukkia, tehnyt niistä amppeleita esim.savusaunamme nurkille.Istuttanut maahan ja erilaisiin astioihin. Ilmat suosivat minua ja siksi tietysti tulikin tehtyä niin intensiivisesti ettei juuri huomaa muuta.Kukat ovat ihastuttavia ja kasvit ylipäätään. Kaksi päivää olen nauttinut ulkona tekemisen riemusta ja kaikesta väriloistosta mitä koivikko ja rannanmaisemat tuovat eteeni. Ystävälleni viestitin että ihan pakahdun tästä ilosta! Tunne on valtava ja olen etuoikeutettu saadessani toteuttaa itselleni tärkeitä asioita täällä upeissa puitteissa. Vieläpä kun kesä viimein tuli.

Ehdin käydä taas Kotkankin maisemissa ja siellähän kesä oli jo paljon pidemällä kuin täällä landella. Siellä pääsin meren rannalle, sain tavata ystäviäni ja nuorisoani ja ehdinpä tavata amerikkalaiset vieraammekin. Tällä kertaa siis Kotkan merellisessä ympäristössä. Kävimme heidän kanssaan tutustumassa Tiutisen saareen josta olemme lähtöisin, halusimme näyttää heille sen. Tiutinenkin on parhaimmillaan kesällä, vehreys vastaanotti meidät. Itse ajattelin Tiutisen kutistuneen entisistä ajoista. Kaikki näytti pienemmältä ja ahtaammalta. Sitä se teettää kun lähtee matkustelemaan maailmalle. Mutta ihan mukava siellä oli käydä katsomassa kotisaartamme.

Merellehän me olisimme halunneet vieraamme viedä mutta keli oli kovin tuulinen vaikkakin aurinkoinen ja aikaa ei tällä kertaa ollut niin paljoa joten menimme varusteinemme äijänniemen uimarannalle jossa oli mahdollisuus tehdä tulet ja paistella eväitä, nauttia yhdessä ja ihastella merta. Uskon että meille kaikille jäi tuosta tapaamisestamme muistot sydämeen.Tärkeitä hetkiä.

Seuraavan kerran he taas tulevat tänne mökille Heinävedelle koska ovat tosiaan ihastuneet Suomeen sekä meihin suomalaisiin. He kokevat meidät suomen perheenään ja kaipaavat tänne aina uudestaan. Ihana asia. He ovat aina tervetulleita vieraaksemme.

Ystävällisyys luo ystävällisyyttä.Aito kosketus ihmisiin ei voi tuoda kuin hyviä asioita. Silti valitettavasti meistä jokainen joutuu kohtaamaan myös negatiivisia ihmisiä elämässämme. Ihmisiä jotka eivät kestä että toisilla menee hyvin, että on löytänyt paikkansa, itsensä. Täytyy vaan pysyä uskossaan vahvana että heillekin suotaisiin hyviä asioita ettei katkeruus pääsisi turmelemaan kaikkea.

Siskoni Aulin jostain vanhasta vihkosta löysin ajatuksen jonka nyt laitan tähän muistutukseksi.... "älä anna kenenkään pilata päivääsi. Jos maan päällä on happea ja pystyt hengittämään, tulee päivä olemaan vallan erinomainen!"

Kaunista kesää ja hyvää mieltä. Ollaan ihmisiä toisillemme. Kiitos.

Soi kunniaksi Luojan

Toukokuu saapui. Tarkoittaa että kevät on täällä ja kesään ei ole enää kuin pieni harppaus!
 Purot juoksevat jo tien varsilla ja solisevat iloisesti, kevät tuli sittenkin! Talvi tuntui puristavan otettaan tänä vuonna oikein tosissaan mutta antoipa viimein periksi, mokoma.
Eihän tuo lämpötila nyt vielä paljoa ole ja tälläkin hetkellä tuulee, joka saa kelin hyiseväksi, mutta silti aurinko kurkistelee ja linnut kirmailevat pesäpuuhia suunnitellen, toivoa lämmöstäkin siis on.

 Huomenna sunnuntaina on Leppävirran kirkossa Suvivirsi kiitoskonsertti klo 14 alkaen. Ohjelmatuotolla kerätään varoja koulutuksen kehittämiseksi Kirkon Ulkomaanavun kohdemaissa. Itäisten kylien kuoro esittää 16 laulua joiden lisäksi laulamme yhdessä yleisön kanssa suvilinnun laulukirjasta useampia lauluja, tervetuloa laulamaan ja kuuntelemaan.
Tuntemaan yhteenkuuluvaisuutta musiikin avulla ja riemuitsemaan tunteesta kuinka me olemme yhtä suurta perhettä!

 Elämässä on onnellista jos saa kokea kuuluvansa yhteen minkä tahansa yhteisön tai pienemmänkin porukan kesken.
 Itse olen kasvanut viiden hengen perheessä ja myös itselleni sain saman kokoisen perheen eli kolme poikaa ja aikuiset.
 Nyt kun elämä on kulkenut eteenpäin ja lapset kasvaneet ja perustavat omia perheitään niin tulee uusia yhteisöjä jotka parhaimmassa tapauksessa voi kokea "perheenä".
 Ajattelen myös niin että kaikilla ei ole omaa perhettä lainkaan ja jotkut ovat aivan yksin maailmassa, silloin korostuu entisestään tämä yhteisöllisyys ja sen mukanaan tuoma ilo. Yhteistä harrastamisesta. Kenellä sitten mikäkin harrastus.
 Itse koen laulamisen ja musiikin hyvin voimaannuttavana siksi sitä jaksan mainostaa aina vaan. Ja yrittää kertoa laulun ilosanomaa jotta mahdollisimman monet pääsisivät laulun parantavaan maailmaan.

Viikko sitten päättyi myös kuntoutus ja meillä myös kuntoutusporukka oli erittäin hyvä ja erilaisuudet ja eri ikäiset ihmiset nivoutuivat hienosti vuoden aikana "yhteen" saaden vertaistukea toisistaan ja väittäisin että aikalailla jaksamista kunkin omaan arkeen ja tilanteeseen. Teimme listan pienestä joukostamme ja vuoden päästä yksi meistä kasaa porukan ja menemme "jälki löylyihin" jossa näemme taas toisemme ja voimme kertoa kuulumisia.
Tsemppiä kaikille omassa elämässä ja ennenkaikkea kuunnellaan ja ollaan armollisia itsellemme.

Ihanaa kevättä ja kesän odotusta, annetaan lämmön sulattaa jäykkyydet ja nautitaan elämästä täysin rinnoin.

Kuka purttasi kuljettaa

On taas herännyt ajatuksia siitä, miten elämä täällä kulkee ja onko sitä oman laivansa kapteeni ollenkaan? Vai heittelehditäänkö me täällä elämänmerellä ja virroissa ihan miten sattuu kunkin tuulen mukaan?

Liian paljon tänä päivänä annetaan muiden ohjailla ja sanella asioita, vaikka oikeastaan jokainen itse tietää parhaiten omalla kohdalla omat asiansa.
On kaikenlaista ohjetta ja ohjaajaa ja asiantuntijaa ja tarinaa. Onko tuo ihme että moni eksyy vielä syvemmälle kysymyksien viidakkoon ja menettää viimeisenkin toimintakykynsä.
 Tuntuu monesti että muut tietävät mikä ihmiselle on hyväksi  ja jos sattuu heikompi henkilö, sairas, väsynyt, masentunut tai muuten vaan ulalla omasta elämästään ja keskiöstään, niin johan tulee ohjetta ja apuja vierailta, jotka ei oikeastaan edes ole selvillä missä mennään. Se vaan on niin kiva neuvoa vierestä ja päästä pätemään!

Toki voin nyt kolme vuotta savolaisten kanssa asuneena ajatella että vastuu on kuulijalla. Niimpä on. Mutta miksiköhän niin paljon kuulee ahdistusta siitä että kun se sanoi niin ja se neuvoi noin? Millä reseptillä saisi ihmisen uskomaan että jokaisessa yksilössä on omat, uinuvat voimavarat, kunhan ne oppisi näkemään. Jokaisessa.

Täytyy ottaa itseään niskasta ja vähän ravistella. Herätä näin kevään korvalla siihen todellisuuteen missä mennään. Lopettaa muiden syyttely omasta huonosta olostaan ja ottaa vastuu itselleen. Lopettaa haavakieli eli vetoaminen mitä moninaisempiin sairauksiin ja onnettomuuksiin.
 Siitä maailmasta ei pääse koskaan jos ei suostu lopettamaan syiden etsimistä.
 En tunne varmaan ketään jolla ei olisi vaivoja, suruja, tragedioita.
 Jos jäämme haavoinemme haavamaahan niin matka pysähtyy, pursi karahtaa kiville ja siellä olemme!
 Varokaa niitä ihmisiä jotka kannustamisen sijaan haluavatkin muistuttaa sinua vaivoistasi jos et itse niistä enää puhu, olet tullut sinuiksi itsesi kanssa ja olet selättänyt sairauden. Ulkopuolelta voit saada muistutuksia että ota nyt huomioon että kunto heikkenee koko ajan, apua!

Omalla kohdallani olen päässyt liikunnan ja oikean elämäntavan löytymisen myötä voittajaksi selkärankareumani oireiden suhteen. Liikkuminen on varmaan ihan avainsana minun tapauksessani. Toki ruokavalio joka on mahdollisimman vähän limaa elimistöön tuottava.Maito, valkoiset jauhot ja valkoinen sokeri pois. Kylmä hoito avannossa. Liikkuvuus rangassa eli venyttelyt, uinti. Tarvittaessa hieronnat. Tämän kuun lopulla viimeinen jakso kuntoutusta jossa olen päivittämässä tämän hetkistä tietoa aiheesta.

Toivon että itsekukin kunnostaa oman purtensa näin kevään koittaessa ja heittää ylimääräisen rannalle, suunnaten kohti kimmeltäviä ulapoita, rohkeana ja seikkailunhaluisena, riskejäkin kaihtamatta. Lupaamalla itselleen paremman elämän päättäen tarttua toimeen, sen sijaan että antaa muiden ohjata ajatuksiaan ja tekemisiään.
Kukaan muu kuin sinä itse ei voi tietää miltä siellä syvällä sydämessäsi tuntuu.
 Ole rehellinen itsellesi ja kuuntele omaa ohjaustasi, se tulee korkeimmalta.
 Astu omaan laivaasi sillä " yksi pieni hetki voi olla arvokas ja merkitä paljon"

               Myötätuulta toivoo Anne :)