Koulun penkille

Kyllä se syksy jo kolkuttelee ovissa ja ikkunoissa.

Olin merellä sunnuntaina ja maanantaina ja väistämättä elokuun kuulaat illat alkavat vaihtua viileämmiksi. Niin tämä vuodenaikojen kierto vaan kulkee omaa tuttua tapaansa. Mutta on ollut hieno kesä, kertakaikkiaan!
Sain vietyä nyt itsekseni tuon omenapuusta tehdyn ristin ja istutin sen rautakangen kanssa hautakummulle Hietakariin. Nahkanyörein kiinnitin kiven jossa lukee nyt Nikke ja Leo <3
Tulen sinne vielä viemään lyhdyn kun edellisen oli jo aika ja ruoste hajottanut.
 MeriAnne puksuttaa kuten kuuluukin ja niimpä pääsen sinne aina kun sopiva hetki koittaa.

Olin tässä kuukauden päivät työnhakupainotteisella ATK- valmennus kurssilla ja sepä oli varsin mukava kokemus. Opettaja oli erinomainen ja sai annettua meille paljon valaisevaa tietoa liittyen tietotekniikkaan. Valmennuksen sisältö oli monipuolinen ja omalla kohdallani löysin myös sitä kautta seuraavan koulutuksen, millä pääsen laajentamaan osaamistani ja näin ollen kenties saan uusia polkuja kuljettavakseni. Opinnot alkavat jo ensi maanantaina joten koulun penkille mars mars.

Asiat vaan joskus tulevat ja pomppaavat eteen ja silloin kannattaa kuunnella tarkasti omaa sisäistä ohjausta. Se voi tuoda todella yllättäviä asioita tiellemme.

" Kun uskallat seurata intuitiotasi, todellisuudesta voi tulla taruakin ihmeellisempää."

Näin luki ystäväni Päivin antamassa muistipäiväkirjassa tämän viikon kohdalla. Pitänee paikkansa.

Samaisessa kirjassa tarot korttien sauvojen kutonen eli voitto.
 Sitäpä todellakin toivon tällä hetkellä. Sillä jouduin eriskummalliseen tilanteeseen luottaessani ihmiseen Heinävedellä.
 En uskonut varoituksia, vaan olin sitä mieltä että ihmisiä ei saa tuomita suin päin. Halusin antaa mahdollisuuden. Nyt siitä sinisilmäisyydestä olen joutunut sitten maksamaan "kovan hinnan".
Asia ratkeaa näinä hetkinä ja voin sanoa että kävi miten kävi, niin olen tehnyt sen mitä asian eteen ylipäätään pystyi tekemään. Aamen ja piste.

Tuolla ATK-valmennuskurssilla sain myös selville että voin itse kirjoittaa e-kirjan sähköisenä siis.
Minulla on työn alla oikeastaan kolmekin kirjaa.

 Nyt luulen että minun on saatava ulos itsestäni ihan ensimmäisenä tuo "Heinähattulan tarinat" ja sehän alkoi tietenkin siitä kun muutin valkeisentielle maaliskuun lopussa 2014.

 Olen kirjoitellut tarinaa sieltä lähtien ja heti kun aika antaa myöten alan työstämään kirjaa.
 Ehkäpä tässä syksyn pimeiden iltojen iloksi voin käydä kiinni aiheeseen. Linkin saavat sitten myöhemmin mahdollisesti blogini seuraajat.

" Lapset kertovat mitä he tekevät,

ukot mitä ovat tehneet ja

narrit mitä he tekisivät"

                                         - Johan Oxenstierna -


Ja loppuun savolainen sutkautus:

" Elähän mittää , eläkä vouhota , se tekköö joka ossoo

se joka ei ossoo arvostelloo"

Kiitos Inkalle <3

Värikylläistä syksyn odotusta toivoopi Anne :)

Kiitollisuutta ja anteeksiantoa

Ympyrä sulkeutuu.
Sellainen tunne on tullut itselleni. Seikkailut Heinävedellä olivat jotakin mikä oli tehtävä. Tilanne josta silloin lähdin liikkeelle oli päästä irti ylivoimaiselta tuntuvalta surulta koska läheisiäni oli mennyt muutaman vuoden sisään monia. Halusin myös aikaa itselleni ja nollata tilanteen.
Tuolloin sain kuulla sekä kommentteja rohkeudesta että ihmettelyjä.
Joskus vaan on aika kääntää aivan puhdas lehti elämässä. Uskaltaa tehdä se. Tuolloin vuonna 2014 kevät talvella se tuli minulle todeksi.

Nyt elokuun ensimmäisenä päivänä sain toteutettua myös yhden tärkeän tehtävän joka on odottanut oikeaa hetkeä. Leo koirani tuhkat vietiin Hietakarille, jonne myös perheemme ensimmäisen koiran Niken tuhkat on aikanaan viety.

Leon tuhkan vienti matkalle menimme yhdessä ystäväni kanssa ja kahdestaan tällä kertaa. Ilma oli erinomaisen kaunis ja menimme kahdella veneellä koska iso vene ei voinnut rantautua Hietakarille. Heitimme ankkurin ja MeriAnnella rantaan.
Ensin Niken muistolle kasatulle kivikummulle ja siitä lähti Leon tuhkien sirottelu, samoin kuin Niken tuhkien aikanaan. Kuljimme Hietakarin läpi levitellen Leon tuhkaa joka paikkaan. Kerroin missä oli mitäkin tapahtunut, muistelimme Leon seikkailuja. Kiipesin myös majakalle ja heitin tuhkaa neljään pääilmansuuntaan. Hyvää matkaa Leo <3

Palailimme taas majakalta nuotiopaikalle ja paistoimme makkarat ja muistimme kuinka ahnaasti Leo veti aina makkarat - tuskin purra malttoi! Joimme kahvit ystävämme muistolle.

Leon kuolemasta tuli siis 11.3 neljä vuotta eli tuhkat ovat odottaneet täällä kotkan kodissa sitä, että pääsen ne viemään sinne missä olemme seikkailleet yhdessä, siellä missä olemme kokeneet monia hienoja hetkiä ja retkiä.
Nyt Leo on siellä missä pitääkin.

Heinäveden ensimmäisen mökin pihalta kaadetusta omenapuusta tulee Hietakarille yhteinen risti Leolle ja Nikelle. Kivikummulle tulemme sen sijoittamaan.
 Ensimmäinen risti aikanaan löytyi Hietsulta. Poikani Ville teki sen meren siloittelemista puista ja sitä aina ihmeteltiin miten se kesti monet vuodet.
 Tälläkin hetkellä kivikummulla on joku pieni risti jonka jotkut ovat siihen laittaneet.
Kumpu on kasvanut vuosien saatossa.Ihmiset laittavat siihen muutaman kiven tuolla käydessään. Ystäväni Päivi ja hänen miehensä Esa aloittivat tuon että Hietsulla vieraillessaan laitetaan yksi kivi Niken hautakummulle.
Kumpu on kasvanut<3

Eilen sain tehtyä myös toisen pitkään suunnitelluista asioista.
Olen tehnyt Saamelais / Lapinrummun aikanaan Hollolassa vuonna 2012 mutta emme tuolloin ehtineet vihkiä rumpua kurssilaisten kesken yhdessä. Rummun teon oli meille opettamaasa lapinnoita Elli Maaret ja hän antoi meille mukaan myös ohjeet rummun vihkimiselle.
Nyt eilen Virluodossa pääsin viimein itse vihkimään oman rumpuni käyttöön. Olen kolvilla polttamalla kirjoittanut rummun sisäpuolelle puuosaan rummun tarkoituksen : kiitollisuuden ja anteeksiannon rumpu, Ellin kurssi 2012.

Eilen ulkosaaristossa, upeassa säässä, saimme yhdessä ystäväni kanssa toimitettua rituaalin, jota rummun vihkiminen edellyttää.

Ensimmäiseksi otetaan neljä elementtiä rumpuun.
MAA: Ota palanen maata käteesi ja hiero sillä rumpuasi, laita maapalanen samaan paikkaan mistä otitkin.
VESI: Mene jonnekin veden äärelle ja pirskottele vettä rummun kalvolle kädelläsi. (pieniä pisaroita)
ILMA: Nosta rumpu aurinkoon päin, anna tuulen ja ilman tulla rumpuusi.
TULI: Lämmitä rumpua tulen äärellä.

Näin kaikki neljä elementtiä on rummussani.
Vihkimisseremoniaan kuului määrätyt kuviot mitkä liittyivät myös neljään pääilmansuuntaan ja tein kaiken ohjeiden mukaisesti. Nyt rumpuni on valmiina auttamaan, minua ja kaikkia jotka apua tarvitsevat<3

Kiitollisuus nousee ylös korkeuksiin.

Kotkalaista asennetta

Viime maanantaina menin Kotkan uimala Katariinaan ja nimenomaan maauimalan puolelle, koska mielestäni saamme olla varsin tyytyväisiä että Kotkassa on maauimala. Jos ilma ei ole aurinkoinen niin sinne sopiikin vielä oikein mainiosti sekaan. Olen harrastanut uintia säännöllisesti varmaankin jo lähes 40 vuotta ja tuohon aikaan on mahtunut jos jonkinlaista tapahtumaa, sattumaa ja uimaria.

 Tällä kertaa jo altaseen päästyäni huomasin että hyvä homma, kuntouimareiden radalla ei ollut kuin yksi nainen. Kuvittelisi että nyt sujuu hyvin. Noh, hän ei tiennyt näemmä uisiko selkää, rinulia vai vaparia? Vaihtoi lennossa tyyliä ja onnistui sukkuloimaan radalla niin että katsoin paremmaksi sukeltaa toiselle puolelle. Silloin kuului puputusta kyseisen henkilön suunnalta ja kommentit olivat tarkoitettu ilmeisesti minulle. En jäänyt kuuntelemaan vaan jatkoin matkaani.

Kun sain kilometrit täyteen lähdin tyytyväisenä suoritukseeni suihkuun ja saunaan. Menin pikku saunaan ja huomasin että lauteilla oli useampi henkilö mutta katsoin mahtuvani vihta kädessä olevan vanhemman naisen viereen.

En puhunut mitään, istuin vain ja kuuntelin lauteilla olevien keskustelua. Äkkiä pääsi kärryille siitä, kuinka vieressäni istuvaa naista tuntui kismittävän yksi jos toinenkin asia, liittyen Kotkan rahojen tuhlaamiseen ilmeisesti.

 Hänen mielestään puistoihin on laitettu ihan liikaa rahaa ja sapokan ympäristöön sekä patsaisiin.  Myös venäläiset tuntuivat olevan naisen hampaissa.
 Onneksi muut saunassa istuvat kommentoivat ja kehuivat että onhan täällä kauniita puistoja ja kivahan se on.
Vieressäni istuva nainen muisteli sapokan aluetta suunnilleen" käpysotien" aikaan ja olisipa edes äänessä ollut haikeutta, mutta kun se oli pelkkää katkeraa vuodatusta!
 Venäläisistä nainen juputti "kun saavat vielä 24% halvemmalla kaiken ja tuossahan yksi istuu...." En tajunnut heti että tarkoitti minua, kunnes kanssa saunojat lähtivät pois niin tämä vieressä istuja katsoo minuun hänen huitoessa itseään samanaikaisesti vihtalla ja sanoo " Heitä nyt vaikka koko ämpärillinen! Do you understand?"
Siinä kohtaa vasta tajusin että luuli minua venäläiseksi ja katsoin naista ja sanoin "Olen kyllä suomalainen" jolloin nainen säpsähti, lähti vihtoineen pois ja ennen kuin pääsi ulos saunasta sanoin"kannattaisi vähän miettiä mitä puhuu" niskojaan nakellen poistui tämä kotkalainen pesutiloihin.
Olin melko pöyristynyt!

Kun ajaa uimahallin parkkipaikalle Tolsa areenan eteen, näkee mainostekstit isolla : "Kotkalaista asennetta" Nyt toivon että tämän kaltainen asenne ei ole laajemmassa määrin kotkalaista.

Muualla suomessa liikkuneena, opiskelujen aikaan eri paikkakunnilla, ja myös Heinävedellä asuneena olen kuullut pelkästään kiitosta juurikin Kotkan kauniista puistoista, kiitos Heikki Laaksosen, Kotkan siisteydestä, meren läheisyydestä ja luonnosta.
 Matkoillani yritän myös viedä tietoa Kotkasta missä liikunkin.
Olen voinut olla hyvällä tavalla ylpeä siitä että olen itse Kotkalainen tai tarkalleen Tiutislainen. Ja olen myös kuvitellut jo 57 vuotta olevani suomalainen, vaikkakin näin kauniina kesinä kuin nyt muutun miltei inkkariksi väritykseltäni. Ja totta puhuen 1/8 osaa minusta on kyllä saksalaista, isoäitini isä oli saksalainen kauppias. Mutta ei minussa venäläistä verta virtaa. Tämä nyt tiedoksi.

Jos samainen vihtamummo vielä istuu lauteilla viereeni ja huitoo minuakin siinä kiukuissaan, niin silloin lupaan avata sanaisen arkkuni ja kertoa millä tavoin voisi parantaa omalla kohdallaan tuota kotkalaista asennetta.
Elämä voisi alkaa näyttää hänellekin parempaa puolta. Toivottavasti.

Hyvää kesän jatkoa ja mukavia uinteja kaikesta huolimatta toivoo Anne

Hyvää Juhannusta

Terve päivä Pohjolahan,
terve Suomehen suvinen aika!
Terve lepikot lehtimään,
Kullan käköset helkkymään,
Terve lämpimät lounatuulet,
Lemmentuulet tuoksumaan,
Veet sinertämähän,
Maat vihertämähän,
Taivahan auteret tanhuamaan!
Paistaos armahin aurinko!

Terve päivä Pohjolahan,
Terve huomenen korein koitto,
Terve järeys järjen jään,
Terve sätehet lemmen sään!
Terve taivahan,maan ihanuudet,
Tuoreet uudet nyt ja ain,
Puut punertamahan,
Suut sorisemahan,
Kun sydän sykkivi syntymämaan,
Paistaos armahin aurinko!

                                              -Eino Leino-

Ihanaa keski-kesän juhlaa lukijoille ja kaikille läheisilleni<3

Aamulla näytti vielä kylmältä ja sateiselta mutta nyt jo paistaa armas aurinko, kuten tuossa Leinon runossa toivotaan.

Kävin karvaisen lapsenlapseni Puffyn kanssa rannassa tyhjentämässä veneeni yöllisen sateen jäljiltä. Ei sitä paljon ollut kuitenkaan kertynyt. Puffy seurasi mielenkiinnolla mitä grammy touhuilee.
 Sain nimittäin Juhannus kaveriksi Villen ja Gillionin reilut 2 vuotiaan Puffyn koska heillä farmilla on tänä Juhannuksena vähän isommat partyt ja koiriakin on mukana, mutta juurikin tähän aikuisikään ehtineitä uroksia jotka haluaisivat mittailla toisiaan, kuka kukin on? Ja meno villiintyi siihen malliin että Ville kysyi jo ennen kaikkien vieraiden saapumista että otanko pojan hoitoon? Tottahan toki!
Meillä oli Puffyn kanssa vähän meininkiä lähteä saareen mutta nyt tuo Luoja järjesti sellaisen myräkän tuonne merelle, että taitaa jäädä haaveeksi tänä Jussina. Puffylle kun keikka MeriAnnella olisi lajissaan ensimmäinen, ja vaikka olemmekin jo harrastaneet "kuiva harjoittelua" veneessä niin tositoimet voivat pelästyttää pojan koska bernardin ääni on tottumattomalle merimiehelle ehkä liikaa, tiedä häntä?
Toki jos seuraani liittyisi joku muu luotettava henkilö niin voisin jopa harkita koska silloin toinen voisi pitää koiralle seuraa ja kapteeni Anne voisi keskittyä ohjaamiseen. No hyvät ei hätäile, kuten sanonta kuuluu " Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis." Näillä jatketaan.

Kelien paranemisia ja lämpenemisiä toivomme seuraavan Muumipeikon Juhannusrunon myötä.....

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niinkuin luonnostaa
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailma tää minkä nyt mä nään.

                                           -Tove Jansson-

Nautitaan täysin rinnoin suomen suvesta olipa se sitten millainen tahansa juuri tänä Juhannuksena ja olemmepa missä tahansa, sillä tunne tulee sisältä, ja jos löytää hyvän fiiliksen niin voi olla missä vain ja nauttia <3

                    Hauskaa ja turvallista Juhannusta toivoo Anne

MeriAnne pääsi kotiin

Kävin hakemassa veneeni Heinävedeltä kotisatamaan. Viikonloppuna sain paattini kuljetettua sen 300 kilometriä turvallisesti takaisin ruonalaan ja tiiliruukkiin. Kiitos ystäville jotka auttoivat. Kiitos poliisille joita myös tarvittiin jotta pakka pysyi kasassa.
 Nyt MeriAnne on rannassa vielä trailerin päällä ja aloittelin kevätkunnostuksen nyt hieman myöhässä.
Tuttuja oli vastassa kun ajoin paatin paikoilleen ja nyt tuoksun jo pellavaöljyltä ja lakalta itsekin.
 Aloittelin pohjalaudoista maalaamalla ne karpalonpunaisiksi. Alapuoli kyllästetään pellavaöljyllä samoin koko veneen sisus. Se touhu oli eilen ja siskontyttöni oli seuranani rannassa.
 Säät suosivat meitä ja työ etenee. Tänään kävin partaat läpi ja ensimmäinen lakkakerros on vedetty. Huomenna olisi tarkoitus hoidella vesirajan alapuoli.

Tästä alkaa varsinainen kesä minulla kun pääsen laittamaan veneeni kuntoon. Maltan tuskin odottaa ensimmäistä lähtöä merelle.
 Se vapaudentunne on uskomattoman hieno. Ja meri on meri. Järvi ei ole sama asia mutta tokihan veneeni oli seurattava minua sinnekin. Nyt kuitenkin tuntuu vasta että kaikki on siellä missä pitääkin.

Toki paljon asioita kesken ja järjestettävää mutta nyt kaikki on lähellä ja MeriAnnen myötä pääsen sinne missä saan omat akkuni ladattua.
 Eilen siskontyttöni jo kyseli "Koska lähdetään Anne-saarelle?" Sanoin että kunhan saadaan vene valmiiksi.
 Ovat nimenneet yhden kallioisen luodon Anne-saareksi ja siellä on kyllä oma erityinen tunnelmansa. Rauhallista ja edessä ulappaa. Kaipaan saarelleni.

"Meri sinut valloittaa"

Satamaan et jäädä voi,

jos merta rakastat.

Sinun ovat mainingit

ja aavat ulapat.


Sinun ovat tuulispäät

ja kuohut aaltojen.

Sinun paljaat kalliot

ja huuto lokkien.


Satamaan et jäädä voi,

jos merta rakastat.

kestää voitko myrsky-yöt

ja hurjat maisemat?


Meri sinut valloittaa,

ei riitä sormenpää.

Meri ottaa kokonaan

ja sinuun aina jää.


Kirjasta "Myötätuulta matkallesi"  jonka sain ystävältäni Päpältä syntymäpäivälahjaksi. Ihania Anna-Mari Kaskisen runoja ja upea kuvitus Ari Laitisen maalauksia. Kiitos Päpälle.

Myötätuulta seuraajilleni ja hienoja kesäretkiä minne polkunne viekään.

Kevään juhlia

" Taas kun kevät saa
murtunut on valta lumen, jään
niin pienet valkovuokot silloin nostaa pään.
Ne sammalmättäällä ihmetellen hiljaa kuuntelee
kun metsätuuli puissa humisee.

Se kertoo kuinka lähteellä keijut karkeloi
ja kuinka kesäyössä näin sirkkain viulut soi.
Ja kuinka jälkeen sen syksyn alle hiljaa nukkuu maa
ja kuinka valkovuokot katoaa."

Eilen äitienpäivänä menimme äitini ja siskontyttöni Lenin kanssa kotisaarellemme Tiutiseen katsomaan vanhoja tuttuja maisemia. Säiden haltija oli todella pannut parastaan ja kevät loisti kauneimmillaan kun ajelimme meritietä saarellemme. Koivut ovat juuri parhaimmassa vaiheessa ja tuo kaunis kevään vihreys on kuin lääkettä ihmismielelle, mikäpä siis oli tehdessä äitienpäivä retki Tiutiseen.
 Myös meri hohti tyynenä ja sinisenä ja joitakin veneitäkin oli liikkeellä. Saimme kuvia kotirannasta muistoksi, niiden muistojen lisäksi jotka tallentuvat sydämiin.
Keräsimme valkovuokkoja ja kiurunkantoja, oikea nimi lienee kiurunkannuksia mutta me niitä on kutsuttu kiurunkannoiksi, nuo sinisen violetit hyvän tuoksuiset kukat joita Tiutisessa on kasvanut aina niin pitkälle kuin muistan. Tiutisesta ajoimme Metsäkulman hautuumaalle viemään mummoille vastapoimitut kimput ja sytytimme kynttilät. Titu mummolle ja Meeri mummolle. Hyvää äitienpäivää.

" Sydän muistaa
onnelliset hetket,
niittyjen kukat, salaiset retket,
lintujen laulut,
aamut kuin taulut".

Juusolta sain hetken päästä kotiin saavuttuamme näin kauniin äitienpäivätervehdyksen, kiitos paljon <3
Asettelin valkovuokot myös kahvipöytään ja niimpä juhla oli täydellinen.
Tänä äitienpäivänä paikalle pääsivät siis Juuso ja Titta, Leni, ja Santun perhe joka saapui heti kohta muiden perään. Edellisenä päivänä olimme olleet heillä nimenantojuhlissa ja pikkuinen kultainen prinsessamme sai nimen Selja Iida Emilia <3 Kaunis nimi kauniille pienokaiselle. Ja juhlapäivä niinikään oli aurinkoa ja valoa, kesän hellivää lämpöä.
 Aurinkoinen oli myös päivän sankari, valloittavalla hymyllään otti meidät vastaan Santun sylissä ja koko juhlan aikana ei kiukuttelua kuulunut. Sylistä syliin tyttö kävi tuoden iloa meihin juhlijoihin. Seljalle paljon paljon onnea elämään ja siunausta.

Kuorokaverini Eija antoi minulle vähän aikaa sitten Koko kansan Mikko, parhaat Mikko Alatalon ja Harri Rinteen laulut. Nyt haluan sieltä kirjoittaa tähän Suojelusenkeli laulun sanat vuodelta 1984.....

" Mä katsoin yhtä kuvaa monta lapsuuteni iltaa.
Siinä kaksi pientä lasta kulki vaarallista siltaa.
Heitä uhkas metsän pimeys ja synkkä virta pyörteinen,
mut ei hätää: heitä suojas enkeli valkosiipinen.

Kun tänään katson sinuun ja sua uneen tuuditan,
muistan päivän leikit, kuinka sua rakastan.
Sä olet tosi pieni, ja mä melkein toivoisin,
että rinnallesi saisit samanlaisen enkelin.

Kohta ryntäät maailman ruuhkaan,
näet varjoja ja aurinkoa.
Tee, mitä teet, mut älä sielullesi vahinkoa,
sillä haavat nuo ei parane vaik isi kuinka puhaltais.
Siksi toivon että enkelini jostain suojaa sais.

Tuota lapsuuteni kuvaa vielä hetken muistelen;
on harmaantuneet värit enkelin, repaleiset siivet sen.
Voi jospa voisin paikata edes laudat lahoimmat
tuon sillan, jonka yli kaikki lapset kulkevat. "



Tämän poikkeuksellisen lämpimän toukokuun vehreyden keskeltä lähetän kiitollisena terveiseni kaikille läheisilleni ja toivotan erinomaisen hienoa kesää, kaikille kevään juhlijoille niinikään onnea ja menestystä<3

Juhlat jatkuvat....Aurinkoa ja iloa toivoo Anne mama :)

Palmusunnuntain tyttö

Meille on syntynyt pieni, suloinen, tyttö. Oi tätä onnea ja syvää kiitollisuutta mikä täyttää sydämen ja jokaisen hetken elämässämme juuri nyt. Aivan hurmaavan ihana asia ja en voi muuta kuin kiittää ja kiittää.

"Ruusunnupun suloisuus sen auetessa päivään,
ensi säteen hehku uus ja sateenkaaren häivä,
lupaus paremmasta huomisesta on pienen lapsen luomisessa
syntymä ihmeistä suurin."

Kun poikani Santtu ilmoitti 23 perjantaina minulle että Riikka jäi osastolle ja että synnytystä pyritään käynnistämään niin olin lenkillä. Se tunne mikä silloin alkoi kesti siihen saakka kun synnytys oli ohi ja sain aamuyöstä viestin että " its a girl!" Mikä mahtava herätys siis! Minun onnittelujen jälkeen tuli kuva juuri syntyneestä tytöstä äitinsä rinnalla ja voi miten ihanaa oli nähdä että väsymyksestä huolimatta kaikki onnellisesti ja hyvin. Tyttö painoi 3210gr ja pituutta 50cm. Tyttö syntyi siis 25.3. aamuyön tunteina joten Riikalle kaikki kiitos ja kunnia että jaksoi ja selvisi suuresta urakasta, jokainen äiti pystyy asettumaan synnyttävän naisen asemaan ja tietää mistä on kysymys.
Siksi olin kaksi päivää sellaisessa jännityksessä että en muista koska viimeeksi. Onneksi vauvan nutun teko oli vielä kesken, sain jotain tekemistä käsilleni, katsoin Kaisa Mäkäräisen hiihtoa ja ampumista ja kudoin ja jännitin Riikan selviytymistä synnytysosastolla. Lopputulos ihan huippua!
 Riikka synnytti ensimmäisen lapsenlapseni Santun ollessa siellä mukana ja Kaisa Mäkäräinenkin selvisi ihan jees:)
 Onnea äidille onnea isälle onnea pikku perheenlisälle<3 <3 <3

Pääsin katsomaan pikku prinsessaa heti seuraaavana päivänä ja kyllä on sanoinkuvaamattoman hieno hetki nähdä tuo pieni, uusi, vastasyntynyt ihminen. Miten pienestä sitä lähdetään tähän elämään.
 Voi onnea kun sain tytön syliin. Pienten vatsakipristelyjen jälkeen tyttö asettui syliini niin rauhallisesti että ihan sitä sydän sulaa. Ei pienestä vauvasta ja sylkyttelystä voi saada koskaan kyllikseen. Hurmaavaa aikaa ja tuo pieni ihmistaimi, kuinka rakas hän voikaan olla.
 Kiitos nousee ylös, lämpö täyttää sydämen ja mielen. Tämä kevät on erityisen hieno.
Kaikkea hyvää pienokaiselle ja vanhemmille. Siunausta, isoäiti.