Ystävänpäivänä

 

" Ystäväni,

rakkaani

tulevat ja ovat

lähtevät ja palaavat

jakavat

elollisen

olollisen

henkisen

hengellisen

jakavat kaiken

myös elämän säröt

sanojen

välissä. "

 - Tuula Turunen -

Tuo kaunis niin talvinen kuva on ystäväni kuvaama vuosia sitten kannassaaren metsäretkeltään. Hän tuli vieraakseni muutamaksi päiväksi ja pääsi itsekseen mönkimään syvään hankeen. Selkeästi kannatti koska sai upeita otoksia siellä pakkasen ja lumen ympäröidessä. Hiljaisuudessa ja rauhassa. Toivon että ne hetket ovat jääneet hänelle mieleen hyvinä muistoina.

Tänäkin ystävänpäivänä toivotan heille kaikille tuota kirkkautta, auringonsäteitä ja puhdasta mieltä sillä näiden avulla menemme eteenpäin, tässäkin ajassa vaikka valitettavasti tämä nykyinen talvi ei annakkaan meille samanlaista tuntua kuin vuosien takaiset.

Muistot ovat kuitenkin tärkeässä asemassa ja niihin voimme palata ja saavuttaa jotain, joka lämmittää syvällä sisimmässä. Elettyä elämää - kauniita hetkiä <3

Tänään täälläkin on pakkasta ja aurinkoa, hiutaleetkin leijailevat kevyesti ja tanssahdellen kun katselen tässä samalla kirjoitellessani ystävänpäivänä, ajatellen ystäviäni - kuka lähempänä kuka kauempana - jotkut poistuneet piiristä. Kaikkia heitä ajattelen ja pidän ajatukseni yhtä keveänä kuin nuo ilahduttavat hiutaleet ikkunani takana.

Yksinkin voi tuntea olevansa niin onnellinen ja kiitollinen.

" Tunteet

puhuvat puhtaimmin

missä olen onnellinen

missä levännyt

missä vapaa taakasta

missä kohtaan voimani

missä unelmani

missä uskoni

avaan lahjan

josta ei puutu

ilo, onni, toivo, rauha

eikä rakkaus. "

- Tuula Turunen -

kirjasta Sinulle

Onnellista ystävänpäivää <3

Anne 

Valo valtaa jo parvekkeenkin

Aurinko, tuo ihana kaveri kurkistelee jo useammin ja antaa valoa ja kirkkautta tulevaan kevääseen<3

Päivä on pidentynyt ja toivoa keväästä tulee lisää. Tämä kummallinen talvi harmaudessaan ja märkyydessään on koitellut ihmisten kestävyyttä, väittäisin näin.

Viime sunnuntaina 2.2. alkoi yhteisvastuukeräys. 

KirkonUlkomaanavun ( KUA ) tämän vuoden dokumentti tuo toivoa kriisien keskelle.

Yhteisvastuun kansainvälinen apu kanavoidaan KirkonUlkomaanavun katastrofirahaston kautta maailman kriisialueille. Esimerkiksi Keski-Afrikan tasavallassa, maailman kolmanneksi köyhimmässä valtiossa, suurin osa lapsista ei saa käydä kouluaan loppuun. Erityisen heikossa asemassa ovat tytöt, kuten Soureya. Vaikeuksista huolimatta hän, Jordan, Laura ja Larissa ovat onnistuneet jatkamaan koulunkäyntiään. Kysymys on ennenkaikkea toivosta ja sinnikkyydestä.<3

Lämpimästi suosittelen lukemaan ja katsomaan videon jossa Soureya kertoo elämästään ja siitä miten vaikeuksista voi selvitä ystävien ja periksiantamattomuuden avulla. Löydätte dokkarin nuoren äidin unelmasta- Soureya sai uuden mahdollisuuden. KUA: n sivuilta.

Meillä täällä omassa elämässämme on erilaisia haasteita, mutta jotenkin taas tämän muiden köyhyyden ja ongelmien näkeminen, lukeminen ja kuuleminen asettaa kaikki mittasuhteet uuteen järjestykseen. Meidän tulee auttaa heikommassa asemassa olevia jos suinkin voimme. Hallituksen leikkaukset ja päätökset vievät niin kotimaassa kuin kehitysmaissa ihmisten tukia aina vaan huonompaan suuntaan. Rikkaat rikastuu ja köyhiltä yritetään viedä viimeinenkin toivo.

Tämä Soureyan ja ystävien ja yhteisön tapa toimia osoittaa kuitenkin mahdottoman mahdolliseksi ja jokaisen kannattaisi tutustua yhteisöllisyyden tuomaan voimaan. <3

Pave Maijasen biisin sanat sopivat mielestäni tähän erittäin hyvin.....

Pidä huolta itsestäs

ja niistä jotka kärsii

anna almu sille

joka elääkseen sen tarvii

Muista siellä rakentaa

missä koti maahan sortuu

Koeta niitä rohkaista

jotka päätöksissään horjuu

Sillä jokainen

joka apua saa

sitä joskus tajuu myös antaa

tajuu myös antaa

tajuu myös antaa

Pidä huolta luonnosta

se susta huolen pitää

Pidä kii päätöksistä

niistä voima itää

Muista vanhukset

ei kuulu vanhainkotiin

Toimi niin ettei nuorukaiset

joudu uusiin sotiin

Sillä jokainen

joka apua saa

sitä joskus tajuu myös antaa

tajuu myös antaa

tajuu myös antaa.

Jatketaan työtä inhimillisyyden puolesta lähettäen apua myös ajatusten voimalla kaikille heille jotka itsekullakin on mielessä. Uskon että yksikin ihminen voi aloittaa paremman huomisen ja jokainen voi asenteellaan luoda ilmapiiriä joka kasvattaa toivoa <3

Yhdessä olemme

enemmän

enemmän iloa

enemmän toivoa

enemmän tekeviä käsiä.

Toinen toistamme tukien

elämämme on

leikkiin kutsu.

Otathan siihen osaa?

- Tuula Turunen -

kirjasta Sinulle

Paremman huomisen puolesta meille kaikille <3

Anne

Valoa kohti

 

Armaan läheisyys

Sua aattelen

kun päivän kimmelteessä nään aavan veen

sua aattelen

kun kuultaa lähteen veessä kuun kujanteet

nään sinut tomun kohotessa tiellä

sun yhä nään

kun vaeltaja vaivoin kulkee siellä

yön pimeään.

Sua kuuntelen

kun laine rannan kehtoon kohisten käy

jään usein ääntäs kuuntelemaan 

lehtoon kun hiljentyen

olen luonas sun pois kauaskin jos lähdet

jäät lähellein

jo painuu päivä, kohta syttyy tähdet

käy vierellein.

Sanat Uuno Kailas (29.3.1901-22.3.1033) Säv.Tony Edelman

Eilen tämä hieno sävellys alkoi soimaan päässäni aamulla, heti noustessani ylös ja etsin sanat käsiini ja lauloin liikuttuneena laulun muutamaan kertaan. Haluaisin osata, kyetä laulamaan tämän itkemättä.

Tunteet ovat kuitenkin ihmiselle tärkeä osa selviytymistä, niiden avulla meissä säilyy inhimillisyys kaiken mahdottomuuden keskellä.

Sunnuntaina ostin punaiset tulppaanit - ensimmäiset tänä keväänä, kutsuivat minua ostosreissulla. Olivat kyllä jo nuukahtaneet, mutta otin silti ne mukaani, ajatellen että eivätköhän tuosta virkoa kun teen muutaman toimenpiteen kotona. 

Kotiin päästyäni leikkasin imupinnat auki ja annoin raikasta vettä, seurailin hetken ja jo vain nostivat päänsä ja napakoituivat. Tulppaanit kuuluvat minun alku kevääseen <3

Tuo punahohtoinen kynttiläkin näyttäisi tulppaanilta. Olen sen vuosia sitten saanut jouluna Lauralta ja perheeltään. Tänä jouluna otin sen ja sytytin - halusin lämpimän tunteen sydämeen <3

Uskon saman tunteen läikähtäneen myös 400 kilometrin päässä ystäväni rinnassa<3

Tuo sunnuntai oli merkityksellinen päivä monella tapaa. Minulle ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta jakaa sitä heidän kanssaan, joille aikani olisi kuulunut, siksi vietin sen yksin, mutta muistellen ja kiitollisuutta tuntien. Sain työstettyä taulun, maalattua sen viimein loppuun ja tuo taulu kuvaa minulle kiitollisuutta kaikesta siitä mitä olen saanut<3

Ja vaikka tällä hetkellä aika ja elämä on haastava, niin emme saa antaa asioiden lannistaa, nujertaa emme myöskään saa antaa ihmisten syyllistää ja pilkata vain siksi etteivät he ymmärrä.

Puhumme eri kieltä.

Mutta nostan pääni kuten nuo punaiset tulppaanit, suoristan selkäni ja voimistun.

Elämässä on yksi ilo,

jota ei voi muuttaa suruksi.

Se, että sinä

ilahdutat jotakuta toista,

se on ainoa aito ilo.

- Arnulf Qverland ( 1889-1968 )

Tämän vuoden 2025 alkuun: Uskaltakaa näyttää tunteenne, sanoa miten koette tilanteet, olkaa rohkeita ja luottakaa itseenne. Löytäkää tapanne vahvistua ja uskaltakaa unelmoida!

Valoa kohti- kevät on edessäpäin <3

Anne

Hyvää joulua

 

Tonttumuori pääsi tapaamaan ystäväänsä Lauraa 7.12 pohjois-karjalaan.

Saimme viettää vielä yhteistä aikaa tunnelmoiden ja joulun odotusta oli ilmassa. 

Glögiä kilisteltiin ja tuttuja joulun makuja maistellen - ystävyydestä kiitollisena <3

Hienosti olivat asukkaat jälleen koristelleet käytäviä ja nyt jätinkin heille pöydälle muutamia tuotteita joita voi ottaa jos haluaa. Kirjoitin tonttumuorin terveiset Kotkasta.

Tällä hetkellä kotona nautiskellen jouluisista asioista ja vielä muutamia muistamisia ja tapaamisia mutta rauhallisella mielellä, jouluun hiljentyen <3 

Eilen olimme laulamassa Kyminkirkossa kauneimpia joululauluja Lenin kanssa. Siitä on muodostunut meille perinne ja oikein hyvä sellainen. Voimistuin ja hyvillä mielin laskeudutaan jouluun <3

" Hyvän tahdon sanomaa

joulun kellot kajahtaa.

Vaiti kuulee ihminen

ääntä joulun kellojen.

Hyvän tahdon sanomaa

joulun tähti tuikahtaa.

Vaiti katsoo ihminen

yössä kimmellystä sen.

Hyvän tahdon sanomaa

joulun ihme julistaa.

Herkistyypi ihminen

joulumieltä tuntien. "

- Aune Castre`n- Saarnio

Tämä kaunis teksti Lauran vuoden 2022 joulukortista <3

Hyvää Onnellista joulua ja kaikkea hyvää alkavalle vuodelle 2025!

Toivotellen Anne

Tervetuloa joulukuu

 

Ensimmäinen adventtisunnuntai <3

" Pieni liekki tänään syttyy

talven synkkään pimeyteen.

Pieni liekki valon antaa,

toivon tuikkeen sydämeen. "

Sytyttelin kynttilöitä aikaisin aamulla, kuten jokaisena aamuna, tänään kuitenkin ensimmäisen adventtisunnuntain johdosta. Ajatuksena lähestyvä joulun aika <3

Ulkona pimeää ja tänä vuonna olenkin näperrellyt valo mandaloita joita tulen viemään muutamille tärkeille ihmisille, ystävilleni. Kotiini jätän myös muutaman, sillä omat ihmiseni tulevat jouluisin yhteiseen hetkeemme, jossa aterioimme ja vietämme omaa joulujuhlaa <3

Kaunis ajatus ja joulun toivotus myös heille jotka eivät pääse osallistumaan - kaikki ovat sydämessäni läsnä - kuten aina <3

Vielä kuva rannasta, ja sattuipa sama kuin edellisessä mutta tarina veneiden talvilevosta sopii hyvin samaan kuvaan. Nyt kumpikin veneeni on ystävällisten ihmisten avustuksella myös peitetty - ensin isolle veneelle rakennettu kehikko ja sen jälkeen kiipeillen ja keikkuen saatiin pressut ylle! Kiitos avustajille, ilman teitä olisi paljon haastavampaa.

Täällä tiiliruukissa sorsat edelleen piirittivät minua joten leipää on viety edelleen, lauha keli pitää ne vielä tutuilla rannoilla. 

Ensilumen hento jälki

piirtyy yli maan.

Lumen nauhat verkalleen

jäävät keinumaan.

Ensilumen puhtautta

hiljaa katselen.

Kaipaukseen kuljettaa

hetki valkoinen.

Jospa voisin olla

valon kantaja,

niin kuin pieni hiutale,

ilon antaja. 

Positiivareiden kirjasta Valona toisillemme,

Kiitos Annelille <3

Rauhallista adventtiaikaa lukijoille ja seuraajille.

Nyt nautin uunipuuron kanelilla ja sokerilla, kynttilän loistaessa edessäni.

" Pieni liekki pimeydessä

nyt voi olla jokainen,

pieni liekki, joka kantaa

valon luokse kaikkien. "

Säv. Pekka Simojoki San. Anna-Mari Kaskinen

Talven tullessa

 

Rannassa ihaillen maisemaa joka muuttuu hetki hetkeltä. Talvi tekee tuloaan ja rannan laiturit tyhjenevät veneistä. Kaksi viikoa sitten nostettiin "MeriAnne" ja samalla viikolla myös isompi vene "MeriTähti" nousi sikosaaresta maihin. Hienoa oli ajaa vielä kerran tänä syksynä veneiden nosto paikalle - upea keli silloinkin.

Eiliseltä kuvasatoa. Vietin tiiliruukissa aikaa ja mikä onni saada rauhassa touhuta itsekseen. Sorsat kyllä olivat jo kadonneet joten viimeiset leipäpussukat joudun toimittamaan varmaankin kuusisen nurkille. 

Nyt oli tullut avomeriläiseeni niin paljon lunta että siitä syystä sain työskennellä useamman tunnin rannassa, mutta sepä ei haitannut, vaan päinvastoin - aurinko ihan lämmitti hetken aikaa ja lumikin kevyttä - mikäpä oli lapioidessa! Irrottelin kaikki pohjalaudat ja istuimet, harjailin ja putsailin.Toimitan ne suojaan ja ties vaikka valmistelisin ne jo ensi kevääseen.

Tässäpä vielä " MeriAnne" lumipuvussa.

Työn lomassa kaivoin retkijakkarani ja istahdin nautiskelemaan kupposen kahvia näin hienossa kelissä. Tuulta ei ollenkaan ja ranta hiljainen. Tykkään!

Tällä hetkellä taas sää muuttui ja nyt lämpöasteita ja sataa. Tuulee kovasti. Kunhan tilanne tasoittuu ja kuivahtaa keli, niin silloin saa veneet talvisuojat ylleen ja kevättä odotellen.

Mukavaa talven alkua kaikille lukijoilleni - nautitaan hetkistä <3

Anne

Pyhäinpäivänä

 

Hietakarilla 29.10. tiistaina. Ajelin kauniissa aurinkoisessa säässä hissukseen itsekseni ja nautin suunnattomasti. Sain vielä tämän loppu syksyn retkeni ja pääsin sytyttämään lyhdyt Nikelle, Leolle ja Nikitalle <3 Tuuli kuitenkin yltyi turhan paljon ja siksi minun ei auttanut kuin saada "MeriAnne" lähes samantien työnnettyä takaisin aalloille. Paluu matka menikin kovempaa kyytiä ja Bernard nakutti hienosti. Edellisenä yönä oli jo ollut pakkasen puolella keli mutta sain toteutettua tärkeän tehtäväni joka tuntuu hyvältä sydämessä<3 

Kun nyt, pyhäinpäivän aattona tätä kirjoitan,niin ulkona sataa valkeanaan räntää - olisipa ollut haastavampi keli jos olisin ajatellut jättäväni lyhtyjen sytyttämisen lähemmä pyhäinpäivää, voisin sanoa jo miltei liian haastavaa. Saaressa hauta muistomerkki jää talveksi odottamaan seuraavaa kevättä ja silloin taas nähdään ja sytytellään tulia. 

Näin kauniissa maisemassa pääsin rantautumaan kotisatamaan.

Huomenna sitten haudoille sytyttämään edesmenneille rakkaille lyhdyt Parikalle ja Metsäkulmalle<3

" Jokainen meistä

tekemässä

mustaa valkoiseksi

pimeyttä valoksi  

pelkoa rakkaudeksi.

Jokainen meistä

anteeksi antamassa

anteeksi pyytämässä

rakkautta oppimassa.

Jokainen meistä

ihmeen astiana 

maailmassa.

Vuorotahdissa

kukin meistä.

Välillä levossa

palautumisen rytmissä

uuteen aaltoon

syntymässä

välillä vyöryn harjalla

pintaan nostettuna

myötävirrassa.

Kukin meistä

muuttuvan aallokon

osana

elämän meren 

kaikkeudessa. "

Kirjasta Sinulle, Heli Kolho ja Tuula Turunen

Lohdullista Pyhäinpäivää <3

Anne