Tietojen päivitystä

Edellisessä blogitekstissä kerroinkin jo tulevasta operaatiosta joka hiljentää menoani siksi on syytä myös päivittää tilanne hoitamisien suhteen.

Olen joutunut jo keväästä lähtien olemaan sairauslomalla jalkaongelmien takia siksi myös hoitolat ovat lepotilassa kunnes selviää jatkot.

Harmikseni jouduin kieltäytymään keväällä myös nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajan pestistä. Olisin päässyt kesäksi tutustumaan Heinäveden nuorisopuolen touhuihin. No terveys menee edelle tietenkin, täytyy vain toivoa että mahdollisuuksia tulisi vielä myöhemminkin.

Sairauslomani jatkuu näillä näkymin 6.11.2016 saakka ja vaikuttaa siltä ettei se ole vielä viimeinen päivä. Leikkauksien  ja keppikävelyiden jälkeen poistetaan raudat ja siksi varaudunkin siihen että tämä vuosi kuluu harjoitellessa hiljaa kulkemista.

Soisalo-opistoon ilmoittauduin kuitenkin laulutouhuihin sekä huovutuskurssille. Ihan ei passaa jumittua mökille neljän seinän sisälle.
Myös omat maalaamiseni ja piirtämiseni ei onneksi ole jaloista kiinni joten kyllähän sitä tekemistä riittää sairauslomallakin.

Tuo järven läheisyys saa aina vaan tärkeämmän merkityksen koska tälläkin hetkellä olen treenannut järviuintia aloittaen kesäkuun viimeisenä päivänä ja eilen oli saldo 43.100 metriä!
 Veden lämpö on vaihdellut + 17-21asteeseen riipuen tuulista ja tietysti ulkolämpötilasta, eilen oli sama  + 20 sekä ilma että vesi.
 Tavoitteeni on päästä 60.000m tämän loppukesän tai alkusyksyn aikana ja jos ei keli ihan radikaalisti muutu niin saavutan kyllä tavoitteen.

Treenin tarkoitus on saada itseni mahdollisimman hyvään kuntoon ennen operaatiota koska tiedän kuinka kepeillä kävely käy moneen paikkaan jumittavana tekijänä. Lihaskunto voi siis helpottaa tilannetta aikalailla.
Leikkaus tulee 8.9. joten vähän on vielä aikaa jäljellä.

Uinti on lajina niin kiitollinen koska se ei rasita niveliä ja tässä minun tapauksessa uiminen tuntuu todella kuntouttavalta liikunnalta.

Sen lisäksi olen keräillyt luonnosta nokkosta joka muutenkin on reumarohto. Teen siitä jalkakylvyn ja tarpeen vaatiessa lisään vielä keitokseen merisuolaa, jalat hautumaan, kylpy auttaa väsyneitä, pakottavia jalkoja ja poistaa myös turvotuksia jos niitä on.
 Itse liottelen lähinnä kivun poistamiseksi. Sen jälkeen laventeli jalkavoiteet ja johan kelpaa!

Näihin tuumailuihin lopettelen tällä haavaa ja toivottelen hyvää loppu kesää lukijoille, tsemppiä tuleviin syksyn harrastuksiin ja koitoksiin ajatuksena että periksi ei anneta!

Aikanaan siskoni Aulin papereita tutkiessani hänen kuolemansa jälkeen löysin yhdestä hänen vihkostaan ajatelman joka sopii hyvin tähänkin hetkeen......

" Älä anna kenenkään ( minkään, Annen huom.)
pilata päivääsi.
Jos maan päällä on happea
ja pystyt hengittämään,
tulee päivä olemaan
vallan erinomainen!"

Näillä mennään, terveisin Anne :)

Elämän yllätyksellisyys

Kesä alkaa kääntyä syksyyn. Sitkeinä nuo kesän istutetut kukkaset vielä jaksaa loistaa ikkunalaudalla mutta väistämättä syksy jo kolkuttelee ja sen näkee kaikesta luonnossa.
Miten kesä aina juoksee niin pian ?

Teimme naisystäväni kanssa heinäkuun lopulla kesäretken Kotkasta Heinävedelle ja täältä Tohmajärvelle Wärtsilänkylään.
Heinävedellä oli kirkastusjuhlat juuri tuon viikonlopun ja me menimme Heinäveden kirkkoon kuulemaan Petri Laaksosen konserttia. Hän lauloi lauluja jotka ovat syntyneet surusta joka on ollut viime vuosina voimakkaasti läsnä hänen omassa elämässään.
Hän on joutunut luopumaan äidistään ja pikku veljestään.
 Samaistun vahvasti Petrin tuntemuksiin koska itse olen menettänyt isän ja pikku siskon muutamia vuosia sitten.
 Konsertissa liikutukselta ei voinnut välttyä ja tyytyväisenä sain havaita että myös miehet pystyivät kokemaan tilaisuuden sellaiseksi että sai luvan herkistyä, se on hyvä asia.
Petrin konsertti ja laulut herättivät paljon ajatuksia ja muistuttivat siitä kuinka katoavaista elämä on. Viimeinen hetki voi tulla niin yllättäin.
Yksi laulu cd:ltä nousee ylitse muiden kun kuuntelen näitä kotona, mökillä rauhassa.
 Luulen että jokainen täältä elämästä poistuva toivoisi että häntä kohdeltaisiin kuin tässä laulussa lauletaan.....

Anna minun mennä

Vielä kerran tulee päivä
kun en jaksa taistella.
Kerron kyllä, milloin
se on koittava.
Niinkuin joku koputtaisi
hiljaa kotiovella,
silloin tiedän,
nyt on aika avata.

Pidä silloin hiljaa kiinni,
syliin hellään rutista.
Pidä kädestäni kiinni, lohduta.
Että voisin aivan hiljaa
huomaamatta nukkua,
että voisin luulla,
tulet mukana.

Sitten anna minun mennä,
kun on aika lähteä,
kerro, kuinka unelmoimme
joka kevät yhdessä.
Silloin anna minun mennä,
kerro kevään linnuista,
kuinka kaunis onkaan taivas,
kuinka kaunis uusi kesä ihana.

Toivon, ethän enää silloin
kannusta ja rohkaise.
Ethän pyydä, että jäisin elämään.
Säästä minut taistelulta,
kuiskaa korvaan hiljaa vaan:
irti päästä, olet vapaa lähtemään.

Tuossa laulussa on mielestäni se kaikki mikä lähdön hetkellä tuntuisi sopivalta, liikuttavaa ja aitoa tulkintaa.
Kiitos Petri Laaksonen.

Heinävedeltä kesäretkemme jatkui siis Wärtsilän kylään ja navetta kesäteatteriin jossa saimme nauttia "Taistelevat koppelot"-esityksestä. Siis vaihdoimme tunnelmasta toiseen! Tämä oli hauskaa ja erilaista teatteria missä itse olin ollut, navetan ylisillä, ukkosen kierrellessä esityksen aikana lähistöllä. Mukava kokemus ja hyvät fiilikset.

Siitä sitten vielä tutustumaan paikkaan jota olen havitellut, halusin että ystävänikin näkee sen. Ja niin vain ihastui kuten minäkin ensi kertaa nähtyäni. Asia vaatii kuitenkin perinpohjaista harkintaa ja selvittelyä monelta kantilta siksi kaupanteko ei voi syntyä tuosta noin vaan!

Muutenkin elämä tuo yllätyksiä ja tällä kertaa terveydellisiä hidasteita.
Olimme tässä viikolla käymässä miesystäväni kanssa Helsingin Peijaksessa reumakirurgin vastaanotolla ja sain yllättävänkin nopeasti ajan leikkaukseen. Se tehdään Peijaksessa jossa on reumaosaamista ja  minulla on aiemmin hyviä kokemuksia tästä sairaalasta.
 Elämääni siis hidastetaan jonkin verran koska varvasoperaation jälkeen joudun liikkumaan keppien varassa 4-6 viikkoon. Näin liikkuvaiselle ihmiselle siitä tulee melkoinen koettelemus, tiedän sen jo etukäteen.
 Luottavaisin mielin olen kuitenkin matkaan lähdössä ja minulla on rakastava ystävä lähellä auttamassa joten huoleen ei ole syytä.

Levollisin mielin katselen mökin ikkunasta maisemaa jossa vuoroin sataa vuoroin paistaa, niin se on elämässäkin.

" Kastepisaroissa
päivä itkee nyt
ilonkyyneleitä,
aamuun herännyt.

Kuinka onkaan kaunis
tämä rakas maa.
Salaisuuden siipi
multaa koskettaa.

Kulje avojaloin
yli nurmikon
täydellinen lahja
uusi aamu on.

Mitään et voi siitä
ottaa, omistaa.
Ihmeellinen päivä
vastaanottakaa."
                             Anna-Mari Kaskinen

Uuden aamun lupaus

Kotkassa jälleen. On aikainen aamu kun nousin hyvin nukutun yön jälkeen.
Avasin blogini ja tarkastelin sitä: 28.7.16 - blogissa kävijöitä 28.616.
Yhden numeron vaihduttua numero seitsemäksi olisi tälle päivälle sattunut aivan sama numerosarja, sattumaako?

Seitsemän on uuden valon numero.

Kun olin ensimmäistä kertaa matkalla tutustumaan mahdolliseen energiaparantolaan ilmestyi siniselle taivaalle 7 enkelinsiipeä. Tunsin että minun "Taivasjoukot" ovat mukana. Läheisiä ihmisiä, sukulaisia ja ystäviä jotka ovat jo siirtyneet Taivasten valtakuntaan. Koin heidän läsnäolonsa. Kuinka jokin suurempi ohjaa ja varsinkin tärkeiden asioiden ollessa kyseessä. Silloin kannattaa olla hyvin herkkänä, kuulostella viestejä.

Enkelikorteista nousi "Uusi alku" joka on korteissa ihan ensimmäisenä, kirjoitan tekstin tähän:

" Jätän taakseni menneet ja aloitan puhtaalta pöydältä.
Jokainen päivä on mahdollisuus aloittaa alusta.
Elämässäsi on paljon nähtyä ja koettua, mutta älä jää niihin
vanhoihin energioihin. Kun oppiläksyt on ymmärretty ja
hyväksytty, ei niihin enää tarvitse palata.
Anna itsellesi mahdollisuus uuteen alkuun, jossa tiedät
että sinua tuetaan ja voit olla rohkeasti juuri oma itsesi.
Enkelisi iloitsevat tästä itsevarmuudesta ja valosta, joka
loistaa ympärilläsi, kun innostut, rakastat ja luotat.
Tämä kortti voi kertoa, että saat jonkin tarjouksen tai
ehdotuksen, johon voit luottavaisin mielin vastata myönteisesti.
Se voi myös viestiä, että sinun on aika astua eteenpäin ja
tehdä myönteisiä muutoksia elämääsi."

Olen saanut tämän "Sonja-enkeli opaskirjan" hyvältä ystävältäni Minnalta ja nostan miltei joka aamu yhden kortin pakasta. Hanna-Leena Sabelström on tehnyt nämä enkelikortit, intuitiivisia viestejä enkeleiltä.

Eilen tilasin myös suuren taulupohjan johon tulen maalaamaan taulun öljyväreillä ja se syntyy ajatuksena "uuden aamun lupaus".
Väreillä" leikkiminen" on itselleni oiva tapa työstää asioita ja nyt tässä hetkessä, uuden kynnyksellä, haluan päästää taas sen puolen valloilleen, katsotaan mitä se tuo tullessaan.

Tämän viikon positiivareiden ikikalenterissa lukee seuraava teksti:

" Kun olet ensin tehnyt suuret päätökset,
pienet asiat ratkeavat itsestään.

Tämä edellyttää, että usko itseesi on
vahvempi kuin epäilys. Paraskaan

suunnitelma ei auta, ellet usko siihen."
                                           - Josef Kirschner-


" Kun kasvaa itsensä mittaiseksi saa rauhan".
                                   - Kaija Juurikkala-

Karvaiset lapsen lapseni

Kesäiset terveiset Kotkasta, Ruonalan uimarannalta. Iloiset, aurinkoiset ja suloisen suolaiset, meren tuoksuiset terveiset välittää tässä tuorein lapsen lapseni Puffy, jolla ikää vasta vaivaiset 10 viikkoa. Juhannuksena tapasimme ensimmäistä kertaa ja tämä hurmaava PuffDaddy rakastui oitis mereen ja uskalsi jopa uimaan Lehmän rannalla 26.6,2016.Tosin Ville isäntänsä suosiollisella avustuksella. Grandmam sai nauraa tosissaan ja ei ihme miten uintilajina koira on syntynyt! Koirat ne osaavat uida koiraa hetimiten:) Puffylle puhutaan englantia koska Puffyn emäntä on amerikkalainen mutta hienoa oli kuulla kun Gillion opetteli myös suomeksi " ympäri" "paikka" "istu" "hyvä poika" ja "maahan". Puffysta tulee siis vähintään kaksikielinen iso kokoinen villakoira. Puffy vanhempineen asuu Helsingissä.

Tässä olen tapaamassa Shrek-kissaa joka rakastaa silityksiä ja sylissä istumista. Shrek on varsin rauhallinen ja mukavuutta arvostava kissa jonka mielestä ruoka on ihan huippu juttu. Saunan lauteilla tykkää lekotella mielellään joten lämpökin kelpaa. Shrek on 9-vuotias.

Samassa perheessä asustelee myöskin Hyrrä-kissa ja kaverukset ovat tehneet yhdessä mainion filminkin tässä päivänä eräänä. Jos saan luvan julkaista ystävysten ruuan ruikutus matkan niin jaan sen mielelläni lukijoitteni kanssa ja iloksi. Hyrrän luonteen piirteinä on aktiivisuus ja näin ollen Hyrrä on liikkeellä koko ajan - häsää menemään. Hyrrä on 3,5 vuotta.

Veljekset kuin ilvekset! Vaan eri vanhemmista kuitenkin. Tämä kaveri on Mauno "Manu" tuttavallisemmin ja samaa porukkaa vielä edellisten kissaystävysten kanssa. Manu on arempi mutta antaa kuitenkin silitellä jonkin aikaa itseään, syliin en vielä ole saanut. Kyllähän kissat luonteeltaan itsenäisempiä ovatkin koiriin verrattuna ja näyttävät sen kyllä selkeästi.Manu on 4,5 vuotta vanha ja rauhallisempi kaveri myöskin, seurailee menoa ylhäältä käsin"" kissatornin päältä.

Auringonvärinen kissa, kuin yhdestä satukirjasta. Niin Shrekhän se myös tässä rintakuvassa poseeraa kuten laumansa muutkin. Kaikki tämän perheen kissat ovat sisäkissoja mutta hengailevat kyllä parvekkeella seuraten läheisessä puussa tapahtuvaa liikettä ja elämää.

Tässä luontoa seurailee elokuussa 3-vuotta täyttävä Albert. Aittakorven nurkilla lenkkeilee tämä tarkkailija. Albert tai "Pertti" on tullut Suomeen vähän kauempaa, Romaniasta  saakka. Hyvin sosiaalinen kuitenkin koirakontakteissa normaalisti mutta uusien ihmisten kanssa Albert haluaa itse tulla tutustumaan. Liian innokkaat ihmiset siis joutuu hieman odottamaan suosiotaan. Albertin isovanhemmat Jäppilässä ovat saaneet hoitaakseen tämän reippaan kaverin aina silloin kun kotijoukot ovat reissussa ja "mummolassa" Albert tykkääkin olla kovasti, lenkittää isoäitiä ja viettää terassilla lupsakkaa aikaa isoisän seurassa. Albert on myös merellinen koira ja haluaa haistella meri-ilmastoa ja käydä saarissa.

Tarkkana kuin porkkana! Mitä kaikkea kivaa täällä liikkuukaan.....

Tässäpä oli minun karvaiset lapsen lapseni. Eläimethän on meille ihmisille parhaimmillaan erittäin hyviä terapeutteja ja stressin poistajia sekä ystäviä ja kuuntelijoita, kaikkea tuota ja vielä paljon enemmän. Minun kissani Nikita on tavannut tästä joukosta ainoastaa Puffyn ja ihan pikaisena Albertin. Nikita on kuitenkin tottunut koiriin koska Nikitan 12- vuotisen elämän aikana minulla on ollut 2 koiraa, labradorinnoutaja Nikke ja leonbergin koira Leo. Kissakolmikon kotiin ei Nikitaa ole uskallettu viedä koska reviirikysymykset ovat niin voimakkaita. Nikitasta tulee ihan oma tarinansa myöhemmin.Tähän asti Nikikin on ollut ainoastaan sisäkissa mutta nyt vaikuttaa silta että Nikita laajentaa maailmankuvaansa Heinäveden mökillä ja alkaa luontotarkkailut....katsotaan sitten millainen tarkkailija Nikitasta kehkeytyy, tuleeko Albertin veroinen? Tarinat jatkuvat.

Eläköön unelmat!

Tulin viikko sitten Kotkaan. Lähdimme taas kerran kissani Nikitan kanssa reissuun koska meistä alkoi tuntua siltä. Tai mistäpä minä Nikitan intuitiota tiedän varmasti saatika osaisin tulkita, mutta omaani olen kyllä osannut kuunnella jo pitkään. Niimpä sellaiset ihmiset jotka minut tuntevat hyvin, tietävät että jos lähden liikkeelle esimerkiksi tässä tapauksessa ennen Juhannusta, keskikesän juhlaa, kohti Kotkaa - siinä on jokin juttu.
Niinhän siinä on.

Toki minulle saattoi tulla olo että haluan tulla merelliseen ilmapiiriin, varmaan sitäkin, mutta tällä retkelläni selvittelin mielessäni yhtä unelmaa, joka on elänyt jo pitkään minussa. Unelmaa, jota varten olen opiskellut kohtalaisesti eri paikoissa. Olen rakennellut palasia, kasaillut niitä ja taas purkanut. Eikä suinkaan vaan opiskelupaikat vaan enempikin elämänkoulu on koulinut minusta juuri tällaisen kuin nyt olen. Ja viimein alkaa näyttää siltä että pääsisin toteuttamaan yhtä suurta unelmaa joka liittyy ihmisen kasvuun omaksi itsekseen.

Olen löytänyt paikan josta voisin rakentaa energia parantolan. Paikka on tarpeeksi syrjässä ja silti hyvien kulkuyhteyksien päässä niille ihmisille jotka todellakin hakevat jotain muuta kuin hulinaa, dataa ja menoa.
 Paikka on kaikkea muuta. Minua on kannustettu tähän työhön kun sopiva paikka löytyy. Pysäkki, edes pysähdyspaikka kiireisille, stressaantuneille ihmisille.

Haluan rakentaa pienen miljöön jo olemassa olevalle tontille ja vanhalle rakennukselle joka on rakennettu 1800-luvun loppu puolella. Paikka ei ole ongelmaton, mutta aion yrittää.

Nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajana opiskellessani vuonna 2005-2007 tein luontevasti luonnossa-hankkeen. Tuolloin yritin löytää paikkaa täältä Kotkan nurkilta. Asia ei edennyt vielä tuohon aikaan mutta se ei todellakaan ole vanhentunut, oikeastaan päinvastoin.
 Nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja ennaltaehkäisevä mielenterveystyö on tänä päivänä noussut entistä kuumemmaksi aiheeksi. Siihen myös satsataan varoja eri tavalla. Se on oikein. Nyky elämänmeno stressaa lapsista lähtien.
Tulen selvittelemään onko minulla mahdollisuutta saada tukea projektiini jota aloittelen.
Kohderyhminä paikassa tulee olemaan eri-ikaiset ihmiset/ ryhmät.
Räätälöitynä kunkin kohderyhmän tarpeista lähtien. Yksi yhteinen tekijä on pienet ryhmäkoot jotta pääsemme toivottuun tulokseen- yksilöllisyyteen.

Hyödynnän oman ammattiosaamiseni ja siksi voin tehdä varsin monipuolisen tarjonnan tuleville asiakkailleni.
Terapioista haluan alkaa kehitellä luovaa puolta ja esimerkiksi kirjoittaminen tulee olemaan yksi mielenkiintoinen tapa päästä käsiksi asioihin, hahmottaa asioita ja elämää. Se on ollut itselläni läpi elämän kulkeva "työkalu" ja voin suositella lämpimästi.

Olin ajalla 16.5.-20.5.2016 selkärankareumakuntoutuksessa Siilinjärvellä Kunnonpaikassa. Meillä oli ensimmäinen, ns. kartoittava jakso. Tuon viiden päivän aikana minulle vain vahvistui ajatus siitä kuinka henkinen puoli ohitetaan kokonaan erilaisten sairauksien hoidossa. Lääkehoito korostuu räikeällä tavalla! Ja vaikka asiantuntijat antavat minulle itselleni hyvää palautetta oman itseni hoitamisesta ja kunnossa pysymisestä, niin kuitenkin menevät saman kaavan mukaan, ikäänkuin jokin hoito olisi niin kiveen hakattu ettei sitä voi kyseenalaistaa.
 Tuolla jaksolla päätin, että alan myös luennoimaan vaihtoehtohoidoista tässä tapauksessa esim. selkärankareuman kohdalla joka itselleni on aikalailla tuttua kauraa.
Ryhmässämme oli meitä "konkareita" joilla diagnoosi on jo useamman kymmenen vuoden takaa, että vasta sairastuneita.
Varsinkin sairauden alku vaiheessa kun koko asia pelottaa, miten selkärankareuma tulee vaikuttaa elämääni, tulisi henkinen puoli nostaa ihan ykkössijalle ja saada apua sitä kautta. Eikä pelotella kuinka reuma ilman lääkkeitä syövyttää luuston, näin karkeasti sanoen.
Toki eri tapauksissa mennään yksilön mukaan, mikä onkin oikein, mutta ei pidä unohtaa myöskään mielen vaikutusta sairauksien hoidossa ja siksi haluan tulevaisuudessa alkaa vetämään myös luentotyyppisiä ohjelmia tulevassa energia parantolassani.

Aikanaan musiikkiteatterilinjalla ollessani muistan kuulleeni musiikkimies Ari Ismälän kommentoineen että" jos töitä ei ole niin niitä pitää vaan ruveta itse tekemään". Näin juuri. Koska en ole saanut mitään itselleni ja terveydelleni sopivaa työtä niin päätin alkaa räätälöimään juuri itseni näköistä ohjelmaa. Siltä pohjalta että saan mahdollisimman monipuolisesti hyödynnettyä omaa osaamistani ja tarjottua myös mahdollisimman monelle ihmiselle hyvää mieltä, uusia kokemuksia, luontoelämyksiä ja luonnon parantavaa, rauhoittavaa vaikutusta.
 Tavoitteena tuoda edes pientä helpotusta jaksamiseen tässä kiireisessä rytmissä mikä ei taukoa jos ei itse löydä taukopaikkaa.


" Iloitse suurista

mahdollisuuksistasi

sillä ne

jo odottavat sinua.

Ole rohkea,

usko itseesi

ja ryhdy

toimeen."

Erinomaisen ihanaa kesää lukijoilleni, Anne

Aurinkoista kesäpäivää!

Metsän vihreys ja vehreys. Mikä suuremmoinen onni asua luonnossa. Elämme taas sitä aikaa kesästä kun yölläkin on valoisaa.
 Juhannus lähestyy ja jännityksellä odotamme kuinka kylmä keskikesän juhlasta tätä vuonna tulee?
 Minun veneeni on hallissa odottamassa H-hetkeä jolloin nostamme paatin trailerin päälle ja siirrämme sen tänne mökille, kotisatamaan. Kylmät kelit ovat tehneet sen, että esim. kyllästysaineet ovat vielä tuoreena. Tänään annan auringon lämmittää "MeriAnnea" ja toiveissa on että ihan näinä päivinä näen veneeni omassa rannassa, järvessä.
 Meren aalloilla kyntäneenä "MeriAnne" sopeutuu kyllä järvellekin aivan kuten kapteeninsakin on sopeutunut uusiin maisemiin ja uuteen heimoon. Vaikkakin jotkut tavat ihmetyttävät suunnattomasti. Täytyy vaan oppia luovimaan ja välttämään pahimmat karikot - sitähän se on, samaa elämää yhtä kaikki. Viisautta siihen pyydän itselleni ja muille.

"Perhoset, kukat ja kesäiset niityt,

sä kaukana jossain mun aatoksiin liityt.

Hentonen tuuli ja liplatus veen,

niistä aiheen mä uuteen huomiseen teen."
                                                                         - Lea Tuurala-

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen, Anne

Kevät tulee

Se tulee sittenkin! Yhtä varmasti kuin joka vuosi. Kylmäähän täällä vielä on mutta siitä huolimatta linnut ovat alkaneet laulamaan omia konserttejaan, miettimään pesäntekopuuhia, valo on lisääntynyt ja järven jää vetänyt jo niin tummanpuhuvaksi että kohta siitä on muisto vain. Avantopakastearkku nostettiin rannalle ja pian vedämme myös laakongin ja tikapuut maihin. Tikkujään seassa olen nyt räpiköinnyt ja kokemus se on sekin.

Harrastusporukoissakin on vuoden tuotokset esitelty ja kuoromme kanssa pääsimme osallistumaan Neonfestiin, joka oli Heinäveden lukion ensimmäisen luokan yrittäjyysryhmän järjestämä musiikkitapahtuma. Tapahtuma oli lauantaina 23.4. klo 13 yläkoulun salissa ja esitteessä luki "paikallista musiikkia parhaimmillaan".
Tapahtumassa kuultiin eri-ikäisten heinäveteläisten musiikin harrastajien esityksiä. Kivaahan se on kuunnella muiden esityksiä ja myös itse päästä esiintymään ja näin tuomaan oma panos näihin tapahtumiin. Nämäkin lukiolaiset keräävät rahoitusta Roomaan suuntautuvaa opintomatkaa varten. Mukavin tunnelmin myös päättää taas tältä keväältä laulutouhut, syksyllä jatkuu harjoitukset.

Osallistuimme myös ystäväni kanssa heinäveden seurakunnan ja soisalo-opiston kirkkodraamaryhmän "Pääsiäismatka"- esitykseen joka puolestaan oli seurakuntatalolla torstaina 20.4. klo 18. Mielestäni on tärkeää myös katsojana kannustaa harrastelijoita jotka omaa vapaa-aikaansa viettävät näiden eri harrastuspiirien lomassa. Kun siitä sitten erilaisia asioita ja tuotoksia syntyy niin onhan se hienoa kannustaa porukkaa, se auttaa jatkamaan hyviä juttuja ja saa ehkäpä mukaan uusiakin harrastajia piireihin. Valtavasti työtä ja aikaa se vaatii ohjaajilta ja näyttelijöiltä ja sitoutumista asiaan. Ihana oli nähdä kuinka lapsiakin oli mukana esityksessä ja kaikki lapsista ikäihmisiin antoivat parastaan! Sellainen juuri harrastuksen pitäisikin olla, yhteisö joka antaa ja saa toisiltaan paljon. Se on yhteenkuuluvaisuutta ja toimimista tiiminä, parhaimmillaan kunkin jäsenen hyvät puolet nostetaan oikealle paikalle ja yhdessä tehdään jotain mikä jää elämään ja tuo katsojille ja kuulijoille elämyksen.

Tänä keväänä itse pääsin kokeilemaan ensi kertaa huovutusta niinikään Soisalo-opiston kurssilla Niinimäessä. Yllätyin , miten mukavaa se oli! Menin tekemään hassun hatun ja sellainenhan siellä syntyi - metsänvihreää, kevään vihreää ja oranssia. Yksi kurssilaisista sanoi osuvasti että sehän on kuin elämän liekki, ja niinpä hatulle tuli nimikin.
 Eilen kevättöitä pihalla touhutessamme laitoin piippalakin päähän ja miesystäväni kauhisteli että ethän sinä nyt voi hyvää hattua näihin hommiin ottaa, lentää vielä nuotiosta kipinä siihen. Höh! Kun itse olen ajatellut että koska liki metsäläinen olen niin täytyyhän minulla olla tällainen maahis, menninkäishattu jotta tietävät minun kuuluvan samaan porukkaan.
Selvisin hattuni kanssa ilman kipinöitä ja huomasin että lämmin se on ainakin.
 Myös huovutus jatkuu syksyllä ja nyt olen jo saannut viittä vaille valmiiksi bonchon, johon laitoin heinäveden värejä, näin alku keväästä kun koivujen latvat näyttää punertavilta ja rinteillä on vielä lunta osittain ja männyistä tulee vihreys ja kuusista. Sain siis itselleni uuden harrastuksen missä voi taas pelailla värien ja luovuuden kanssa yhdessä.

 Nyt voi sitten rauhassa keskittyä tulevaan veneen kevätkunnostukseen. talven aikana veneeni on saanut vähän uutta puutta kaarien tueksi ja nyt minun tehtäväni on ensin tervata uusi puu ja sen jälkeen normaalit kyllästyspuuhat ja lakkaukset, tarpeen mukaan. Tänä kesänä "MeriAnne" pääseenkin ihan omaan rantaan ja kesällä voimme alkaa kyntää järven aalloilla ihan tosissaan. Sitä odotellen.

Kevät iloa lukijoille toivoo Anne:)