Toukokuu saapui. Tarkoittaa että kevät on täällä ja kesään ei ole enää kuin pieni harppaus!
Purot juoksevat jo tien varsilla ja solisevat iloisesti, kevät tuli sittenkin! Talvi tuntui puristavan otettaan tänä vuonna oikein tosissaan mutta antoipa viimein periksi, mokoma.
Eihän tuo lämpötila nyt vielä paljoa ole ja tälläkin hetkellä tuulee, joka saa kelin hyiseväksi, mutta silti aurinko kurkistelee ja linnut kirmailevat pesäpuuhia suunnitellen, toivoa lämmöstäkin siis on.
Huomenna sunnuntaina on Leppävirran kirkossa Suvivirsi kiitoskonsertti klo 14 alkaen. Ohjelmatuotolla kerätään varoja koulutuksen kehittämiseksi Kirkon Ulkomaanavun kohdemaissa. Itäisten kylien kuoro esittää 16 laulua joiden lisäksi laulamme yhdessä yleisön kanssa suvilinnun laulukirjasta useampia lauluja, tervetuloa laulamaan ja kuuntelemaan.
Tuntemaan yhteenkuuluvaisuutta musiikin avulla ja riemuitsemaan tunteesta kuinka me olemme yhtä suurta perhettä!
Elämässä on onnellista jos saa kokea kuuluvansa yhteen minkä tahansa yhteisön tai pienemmänkin porukan kesken.
Itse olen kasvanut viiden hengen perheessä ja myös itselleni sain saman kokoisen perheen eli kolme poikaa ja aikuiset.
Nyt kun elämä on kulkenut eteenpäin ja lapset kasvaneet ja perustavat omia perheitään niin tulee uusia yhteisöjä jotka parhaimmassa tapauksessa voi kokea "perheenä".
Ajattelen myös niin että kaikilla ei ole omaa perhettä lainkaan ja jotkut ovat aivan yksin maailmassa, silloin korostuu entisestään tämä yhteisöllisyys ja sen mukanaan tuoma ilo. Yhteistä harrastamisesta. Kenellä sitten mikäkin harrastus.
Itse koen laulamisen ja musiikin hyvin voimaannuttavana siksi sitä jaksan mainostaa aina vaan. Ja yrittää kertoa laulun ilosanomaa jotta mahdollisimman monet pääsisivät laulun parantavaan maailmaan.
Viikko sitten päättyi myös kuntoutus ja meillä myös kuntoutusporukka oli erittäin hyvä ja erilaisuudet ja eri ikäiset ihmiset nivoutuivat hienosti vuoden aikana "yhteen" saaden vertaistukea toisistaan ja väittäisin että aikalailla jaksamista kunkin omaan arkeen ja tilanteeseen. Teimme listan pienestä joukostamme ja vuoden päästä yksi meistä kasaa porukan ja menemme "jälki löylyihin" jossa näemme taas toisemme ja voimme kertoa kuulumisia.
Tsemppiä kaikille omassa elämässä ja ennenkaikkea kuunnellaan ja ollaan armollisia itsellemme.
Ihanaa kevättä ja kesän odotusta, annetaan lämmön sulattaa jäykkyydet ja nautitaan elämästä täysin rinnoin.
perjantai 5. toukokuuta 2017
sunnuntai 2. huhtikuuta 2017
Kuka purttasi kuljettaa
On taas herännyt ajatuksia siitä, miten elämä täällä kulkee ja onko sitä oman laivansa kapteeni ollenkaan? Vai heittelehditäänkö me täällä elämänmerellä ja virroissa ihan miten sattuu kunkin tuulen mukaan?
Liian paljon tänä päivänä annetaan muiden ohjailla ja sanella asioita, vaikka oikeastaan jokainen itse tietää parhaiten omalla kohdalla omat asiansa.
On kaikenlaista ohjetta ja ohjaajaa ja asiantuntijaa ja tarinaa. Onko tuo ihme että moni eksyy vielä syvemmälle kysymyksien viidakkoon ja menettää viimeisenkin toimintakykynsä.
Tuntuu monesti että muut tietävät mikä ihmiselle on hyväksi ja jos sattuu heikompi henkilö, sairas, väsynyt, masentunut tai muuten vaan ulalla omasta elämästään ja keskiöstään, niin johan tulee ohjetta ja apuja vierailta, jotka ei oikeastaan edes ole selvillä missä mennään. Se vaan on niin kiva neuvoa vierestä ja päästä pätemään!
Toki voin nyt kolme vuotta savolaisten kanssa asuneena ajatella että vastuu on kuulijalla. Niimpä on. Mutta miksiköhän niin paljon kuulee ahdistusta siitä että kun se sanoi niin ja se neuvoi noin? Millä reseptillä saisi ihmisen uskomaan että jokaisessa yksilössä on omat, uinuvat voimavarat, kunhan ne oppisi näkemään. Jokaisessa.
Täytyy ottaa itseään niskasta ja vähän ravistella. Herätä näin kevään korvalla siihen todellisuuteen missä mennään. Lopettaa muiden syyttely omasta huonosta olostaan ja ottaa vastuu itselleen. Lopettaa haavakieli eli vetoaminen mitä moninaisempiin sairauksiin ja onnettomuuksiin.
Siitä maailmasta ei pääse koskaan jos ei suostu lopettamaan syiden etsimistä.
En tunne varmaan ketään jolla ei olisi vaivoja, suruja, tragedioita.
Jos jäämme haavoinemme haavamaahan niin matka pysähtyy, pursi karahtaa kiville ja siellä olemme!
Varokaa niitä ihmisiä jotka kannustamisen sijaan haluavatkin muistuttaa sinua vaivoistasi jos et itse niistä enää puhu, olet tullut sinuiksi itsesi kanssa ja olet selättänyt sairauden. Ulkopuolelta voit saada muistutuksia että ota nyt huomioon että kunto heikkenee koko ajan, apua!
Omalla kohdallani olen päässyt liikunnan ja oikean elämäntavan löytymisen myötä voittajaksi selkärankareumani oireiden suhteen. Liikkuminen on varmaan ihan avainsana minun tapauksessani. Toki ruokavalio joka on mahdollisimman vähän limaa elimistöön tuottava.Maito, valkoiset jauhot ja valkoinen sokeri pois. Kylmä hoito avannossa. Liikkuvuus rangassa eli venyttelyt, uinti. Tarvittaessa hieronnat. Tämän kuun lopulla viimeinen jakso kuntoutusta jossa olen päivittämässä tämän hetkistä tietoa aiheesta.
Toivon että itsekukin kunnostaa oman purtensa näin kevään koittaessa ja heittää ylimääräisen rannalle, suunnaten kohti kimmeltäviä ulapoita, rohkeana ja seikkailunhaluisena, riskejäkin kaihtamatta. Lupaamalla itselleen paremman elämän päättäen tarttua toimeen, sen sijaan että antaa muiden ohjata ajatuksiaan ja tekemisiään.
Kukaan muu kuin sinä itse ei voi tietää miltä siellä syvällä sydämessäsi tuntuu.
Ole rehellinen itsellesi ja kuuntele omaa ohjaustasi, se tulee korkeimmalta.
Astu omaan laivaasi sillä " yksi pieni hetki voi olla arvokas ja merkitä paljon"
Myötätuulta toivoo Anne :)
Liian paljon tänä päivänä annetaan muiden ohjailla ja sanella asioita, vaikka oikeastaan jokainen itse tietää parhaiten omalla kohdalla omat asiansa.
On kaikenlaista ohjetta ja ohjaajaa ja asiantuntijaa ja tarinaa. Onko tuo ihme että moni eksyy vielä syvemmälle kysymyksien viidakkoon ja menettää viimeisenkin toimintakykynsä.
Tuntuu monesti että muut tietävät mikä ihmiselle on hyväksi ja jos sattuu heikompi henkilö, sairas, väsynyt, masentunut tai muuten vaan ulalla omasta elämästään ja keskiöstään, niin johan tulee ohjetta ja apuja vierailta, jotka ei oikeastaan edes ole selvillä missä mennään. Se vaan on niin kiva neuvoa vierestä ja päästä pätemään!
Toki voin nyt kolme vuotta savolaisten kanssa asuneena ajatella että vastuu on kuulijalla. Niimpä on. Mutta miksiköhän niin paljon kuulee ahdistusta siitä että kun se sanoi niin ja se neuvoi noin? Millä reseptillä saisi ihmisen uskomaan että jokaisessa yksilössä on omat, uinuvat voimavarat, kunhan ne oppisi näkemään. Jokaisessa.
Täytyy ottaa itseään niskasta ja vähän ravistella. Herätä näin kevään korvalla siihen todellisuuteen missä mennään. Lopettaa muiden syyttely omasta huonosta olostaan ja ottaa vastuu itselleen. Lopettaa haavakieli eli vetoaminen mitä moninaisempiin sairauksiin ja onnettomuuksiin.
Siitä maailmasta ei pääse koskaan jos ei suostu lopettamaan syiden etsimistä.
En tunne varmaan ketään jolla ei olisi vaivoja, suruja, tragedioita.
Jos jäämme haavoinemme haavamaahan niin matka pysähtyy, pursi karahtaa kiville ja siellä olemme!
Varokaa niitä ihmisiä jotka kannustamisen sijaan haluavatkin muistuttaa sinua vaivoistasi jos et itse niistä enää puhu, olet tullut sinuiksi itsesi kanssa ja olet selättänyt sairauden. Ulkopuolelta voit saada muistutuksia että ota nyt huomioon että kunto heikkenee koko ajan, apua!
Omalla kohdallani olen päässyt liikunnan ja oikean elämäntavan löytymisen myötä voittajaksi selkärankareumani oireiden suhteen. Liikkuminen on varmaan ihan avainsana minun tapauksessani. Toki ruokavalio joka on mahdollisimman vähän limaa elimistöön tuottava.Maito, valkoiset jauhot ja valkoinen sokeri pois. Kylmä hoito avannossa. Liikkuvuus rangassa eli venyttelyt, uinti. Tarvittaessa hieronnat. Tämän kuun lopulla viimeinen jakso kuntoutusta jossa olen päivittämässä tämän hetkistä tietoa aiheesta.
Toivon että itsekukin kunnostaa oman purtensa näin kevään koittaessa ja heittää ylimääräisen rannalle, suunnaten kohti kimmeltäviä ulapoita, rohkeana ja seikkailunhaluisena, riskejäkin kaihtamatta. Lupaamalla itselleen paremman elämän päättäen tarttua toimeen, sen sijaan että antaa muiden ohjata ajatuksiaan ja tekemisiään.
Kukaan muu kuin sinä itse ei voi tietää miltä siellä syvällä sydämessäsi tuntuu.
Ole rehellinen itsellesi ja kuuntele omaa ohjaustasi, se tulee korkeimmalta.
Astu omaan laivaasi sillä " yksi pieni hetki voi olla arvokas ja merkitä paljon"
Myötätuulta toivoo Anne :)
lauantai 18. maaliskuuta 2017
Kirje ystävältä
"Nauti olemisen kauneudesta" kirjoitti minun kahdeksan kymppinen ystäväni kirjeessään minulle. Sain hänen kirjeensä muutama päivä sitten.
Olemme ystäviä jo lähes neljän kymmenen vuoden takaa. Olimme työkavereita viikkopäiväkodissa Kotkassa. Meitä kumpaakin oli siunattu luovuudella ja varsinkin ystäväni oli hyvin taiteellinen, monen mielestä varsin persoonallinen ja erikoinen ihminen. Jostain syystä me kaksi tulimme hyvin toimeen ja muistan monia monia somistamiseen ja piirtämiseen liittyviä juttuja joita me teimme yhdessä.
Elämä kuljettaa kuitenkin ihmisiä kunkin oman suunnitelman mukaan eikä kaikkia välttämättä tapaa enää myöhemmin elämässä. Meillä kuitenkin puuttuivat omat enkelimme asioiden kulkuun ja tästä on nyt jo useampia vuosia kun ystäväni tuli unessa käymään.
Selvitin osoitteen ja sain yhteyden nimenomaan kirjeellä. Niin jatkui ystävyytemme ja nyt välimatkan ollessa 300 kilometriä pidämme yhteyttä kirjeitse. Hänen vointinsa rajoittaa myös liikkumista joten kirjeenvaihto on oivallinen tapa pitää yhteyttä.
Nautimme molemmat luonnon kauneudesta ja sen havainnoinnista. Tässäkin kirjeessä hän odottaa jo lintujen paluuta. Paluu on aina suurta juhlaa, kun taas syksyllä kuulen sen surun ja haikeuden lintujen muuttaessa pois.
Seuraamme yhtälailla ikkunamaisemastamme pikkulintujen syömäpuuhia ja sitä mitä kaikkea tuo "elävä taulu" meille voi tarjota.
Minun lintuni ovat tällä hetkellä olleet talitiaiset, joku sinitiainenkin on pistäytynyt paikalla, käpytikka pariskunta samoin punatulkku pariskunta, myös kolmas joka liehittelee ympärillä. Pöllö on tehnyt reikiä lumeen öisin ja pyydystää myyriä mutta päiväsaikaan en ole sitä onnistunut näkemään. Odotan innolla tuoko se poikaset näkyviin? Näihin aikoihin viime vuonna oli touhuillut jo viikon.
Ystävälleni meri on merkinnyt myös elämässä paljon ja hän on "asustanut" viikkoja yksin saaristossa, luoden taidetta. Voin vain kuvitella sen vapauden tunteen! Sielunmaisemamme ovat kohdanneet monet kerrat koska jotkut tärkeät asiat ovat yhteisiä molemmille.
Tässä kirjeessä hän kirjoitti että intensiivisyys kuulemma tekee ihmisen onnelliseksi lisäten siihen että sinähän olet!
Kiitos ystäväni. Kiitos että muistutat minua siitä että tärkeintä on pysyä omana itsenään ja olla rehellinen, ollaanpa sitten kuinka kummallisia tahansa joidenkin "tavallisten" ihmisten mielestä. Tämän kaiken kirjoitan myös hänelle kun taas vastaan kirjeeseen.
Kirje voi todellakin olla pelastus ja tuoda juuri oikeaan aikaan oikeat sanat, saada päivän paistamaan.
Kirjeen loppuun hän kirjoitti sanat "suljen sinut sydämeeni" ja siihen sisältyy kaikki. Niin minäkin.
Tärkeät ihmiset kulkevat aina sydämessämme, missä ovatkin, minne menevätkin.
Elämälle kiitos.
Olemme ystäviä jo lähes neljän kymmenen vuoden takaa. Olimme työkavereita viikkopäiväkodissa Kotkassa. Meitä kumpaakin oli siunattu luovuudella ja varsinkin ystäväni oli hyvin taiteellinen, monen mielestä varsin persoonallinen ja erikoinen ihminen. Jostain syystä me kaksi tulimme hyvin toimeen ja muistan monia monia somistamiseen ja piirtämiseen liittyviä juttuja joita me teimme yhdessä.
Elämä kuljettaa kuitenkin ihmisiä kunkin oman suunnitelman mukaan eikä kaikkia välttämättä tapaa enää myöhemmin elämässä. Meillä kuitenkin puuttuivat omat enkelimme asioiden kulkuun ja tästä on nyt jo useampia vuosia kun ystäväni tuli unessa käymään.
Selvitin osoitteen ja sain yhteyden nimenomaan kirjeellä. Niin jatkui ystävyytemme ja nyt välimatkan ollessa 300 kilometriä pidämme yhteyttä kirjeitse. Hänen vointinsa rajoittaa myös liikkumista joten kirjeenvaihto on oivallinen tapa pitää yhteyttä.
Nautimme molemmat luonnon kauneudesta ja sen havainnoinnista. Tässäkin kirjeessä hän odottaa jo lintujen paluuta. Paluu on aina suurta juhlaa, kun taas syksyllä kuulen sen surun ja haikeuden lintujen muuttaessa pois.
Seuraamme yhtälailla ikkunamaisemastamme pikkulintujen syömäpuuhia ja sitä mitä kaikkea tuo "elävä taulu" meille voi tarjota.
Minun lintuni ovat tällä hetkellä olleet talitiaiset, joku sinitiainenkin on pistäytynyt paikalla, käpytikka pariskunta samoin punatulkku pariskunta, myös kolmas joka liehittelee ympärillä. Pöllö on tehnyt reikiä lumeen öisin ja pyydystää myyriä mutta päiväsaikaan en ole sitä onnistunut näkemään. Odotan innolla tuoko se poikaset näkyviin? Näihin aikoihin viime vuonna oli touhuillut jo viikon.
Ystävälleni meri on merkinnyt myös elämässä paljon ja hän on "asustanut" viikkoja yksin saaristossa, luoden taidetta. Voin vain kuvitella sen vapauden tunteen! Sielunmaisemamme ovat kohdanneet monet kerrat koska jotkut tärkeät asiat ovat yhteisiä molemmille.
Tässä kirjeessä hän kirjoitti että intensiivisyys kuulemma tekee ihmisen onnelliseksi lisäten siihen että sinähän olet!
Kiitos ystäväni. Kiitos että muistutat minua siitä että tärkeintä on pysyä omana itsenään ja olla rehellinen, ollaanpa sitten kuinka kummallisia tahansa joidenkin "tavallisten" ihmisten mielestä. Tämän kaiken kirjoitan myös hänelle kun taas vastaan kirjeeseen.
Kirje voi todellakin olla pelastus ja tuoda juuri oikeaan aikaan oikeat sanat, saada päivän paistamaan.
Kirjeen loppuun hän kirjoitti sanat "suljen sinut sydämeeni" ja siihen sisältyy kaikki. Niin minäkin.
Tärkeät ihmiset kulkevat aina sydämessämme, missä ovatkin, minne menevätkin.
Elämälle kiitos.
tiistai 7. helmikuuta 2017
Paukku pakkasia!
Aurinko kurkistelee kuusen oksien lomasta ja huurre on "kuorruttanut" alastomat haavat ja koivut, kuinka kaunista ja kylmää.
Helmikuu on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja aktiviteettiä riittää vaikkei varsinaista työtä olekkaan. Työpaikkahaastattelussa kuulin kertovani harrastuksistani kun niitä kysyttiin ja täytyy sanoa että harrastukset täyttävät elämääni niin, että ei ole aika tullut pitkäksi. En usko että tulee jatkossakaan.
Työpajaohjaajaksi en kuitenkaan tullut valituksi. Se selvisi tänä aamuna, sain tekstiviestin asiasta. Työpaikat ovat todella tiukassa ja aina löytyy parempi ja korkeammin koulutettu, niin se vain on. Joten jälleen voi todeta että "rinta rottingilla kohti uusia pettymyksiä!"
Jatketaan siis vapaata pudotusta elämässä ja katsotaan mihin päädytään.
Asioilla on aina hyvät ja huonot puolet. Nyt voin jatkaa vapaana taiteilijana porskuttamista ja elellä kiireettömänä elämää. Se ei ole hassumpaa.
Vähempi rahaa mutta enempi aikaa. Saan ihastella näitä kirkkaita talvisia kelejä ja kun taas tulee vähän siedettävämpiä lämpötiloja voin vetäistä sukset jalkaan ja sivakoida järvellä, läpi timattisen hangen uskomattoman kauneuden. Valo alkaa vaikuttaa jo täälläkin ja saamme tuntea sen mielialaa piristävän otteen.
Tammikuussahan miesystäväni järjesti minulle syntymäpäivämatkan Play De Inglesiin ja siellä saimme viikon valohoitoa sillä kelit suosivat meitä todellakin. Oppaat kertoivat että joulun aikaan siellä oli ollut hurjat sateet ym. mutta nyt reissumme aikana säiden haltija helli kylmästä talvesta tulleita matkalaisia. Ihanaa aurinkoa, turkoosia vettä, iloisia delfiinejä vapaina meressä omassa elementissään ja lomameininkiä parhaimmillaan. Sieltä palattuamme tunsin hyvin voimakkaana auringon vaikutuksen itsessäni - mahtavat tsempit! Ja vaikkei kyseessä ollut kuin viikon matka niin aurinko mokoma oli saanut ihonkin paljon parempaan kuntoon. Toki se myöskin katkaisi pitkää talvea joten onneksi olen syntynyt kylmimpänä aikana ja pääsin juhlimaan lämpöön. Kiitoksia ystävälle!
Ystävänpäiväkin sieltä lähestyy kovaa vauhtia. Olen kirjoitellut jo ajoissa muistamisia ystävilleni, Suomeen ja ulkomaille. Tänään lähettelen posteja eteenpäin kun nykyään postikin kuulemma vähän tökkii. Haluaisin nyt ilahduttaa kuitenkin oikeaan aikaan vaikka ystävänpäivä onkin oikeastaan joka päivä.
" Hyvä ystävyys on kuin sateenkaari,
kun täydellinen määrä onnea ja kyyneleitä sekoitetaan,
tuloksena on värikäs silta sydämestä sydämeen."
Edellinen ajatus Minna ystävältäni joka on yksi niistä ystävistä joiden kanssa olemme saaneet kulkea ystävinä jo 43 vuotta, ylä-asteelta lähtien.
Tähän loppuun kirjasta Ajattelen sinua ( Sinikka Svärd) mietittävää jokaisena päivänä....
Tänä iltana sytytän kynttilän
Tänä iltana sytytän kynttilän kaikille niille
joilla ei ole ainuttakaan tosi ystävää,
niille jotka ovat jonkun toisen mielestä
väärän värisiä, kokoisia tai näköisiä.
Tänä iltana sytytän kynttilän kaikille
pienille, suloisille ja rakastettaville,
joita kukaan ei suukottele tai pidä sylissä.
Joiden minuus säälimättä särjetään
jo elämän ensi metreillä.
Tänä iltana sytytän kynttilän kaikille,
joita alistetaan, lyödään ja halveksitaan
vain siksi, että ovat syntyneet naisiksi
sinne missä miehen sana on ainoa laki.
Missä Jumalakin on julmuri.
Tänä iltana sytytän kynttilän kaikille niille
jotka ovat tärkeitä ja arvokkaita
sellaisina kuin ovat - Luojan luomuksina,
ainutkertaisina ja ihmeellisinä.
Ihanaa ystävänpäivää 14.2.2017
" Mitä ikinä teetkin tänään
ajattelen sinua kiitollisuudella.
Ilman ystävyyttäsi kaikki olisi ollut
paljon kalpeampaa, karumpaa."
- Sinikka Svärd -
Helmikuu on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja aktiviteettiä riittää vaikkei varsinaista työtä olekkaan. Työpaikkahaastattelussa kuulin kertovani harrastuksistani kun niitä kysyttiin ja täytyy sanoa että harrastukset täyttävät elämääni niin, että ei ole aika tullut pitkäksi. En usko että tulee jatkossakaan.
Työpajaohjaajaksi en kuitenkaan tullut valituksi. Se selvisi tänä aamuna, sain tekstiviestin asiasta. Työpaikat ovat todella tiukassa ja aina löytyy parempi ja korkeammin koulutettu, niin se vain on. Joten jälleen voi todeta että "rinta rottingilla kohti uusia pettymyksiä!"
Jatketaan siis vapaata pudotusta elämässä ja katsotaan mihin päädytään.
Asioilla on aina hyvät ja huonot puolet. Nyt voin jatkaa vapaana taiteilijana porskuttamista ja elellä kiireettömänä elämää. Se ei ole hassumpaa.
Vähempi rahaa mutta enempi aikaa. Saan ihastella näitä kirkkaita talvisia kelejä ja kun taas tulee vähän siedettävämpiä lämpötiloja voin vetäistä sukset jalkaan ja sivakoida järvellä, läpi timattisen hangen uskomattoman kauneuden. Valo alkaa vaikuttaa jo täälläkin ja saamme tuntea sen mielialaa piristävän otteen.
Tammikuussahan miesystäväni järjesti minulle syntymäpäivämatkan Play De Inglesiin ja siellä saimme viikon valohoitoa sillä kelit suosivat meitä todellakin. Oppaat kertoivat että joulun aikaan siellä oli ollut hurjat sateet ym. mutta nyt reissumme aikana säiden haltija helli kylmästä talvesta tulleita matkalaisia. Ihanaa aurinkoa, turkoosia vettä, iloisia delfiinejä vapaina meressä omassa elementissään ja lomameininkiä parhaimmillaan. Sieltä palattuamme tunsin hyvin voimakkaana auringon vaikutuksen itsessäni - mahtavat tsempit! Ja vaikkei kyseessä ollut kuin viikon matka niin aurinko mokoma oli saanut ihonkin paljon parempaan kuntoon. Toki se myöskin katkaisi pitkää talvea joten onneksi olen syntynyt kylmimpänä aikana ja pääsin juhlimaan lämpöön. Kiitoksia ystävälle!
Ystävänpäiväkin sieltä lähestyy kovaa vauhtia. Olen kirjoitellut jo ajoissa muistamisia ystävilleni, Suomeen ja ulkomaille. Tänään lähettelen posteja eteenpäin kun nykyään postikin kuulemma vähän tökkii. Haluaisin nyt ilahduttaa kuitenkin oikeaan aikaan vaikka ystävänpäivä onkin oikeastaan joka päivä.
" Hyvä ystävyys on kuin sateenkaari,
kun täydellinen määrä onnea ja kyyneleitä sekoitetaan,
tuloksena on värikäs silta sydämestä sydämeen."
Edellinen ajatus Minna ystävältäni joka on yksi niistä ystävistä joiden kanssa olemme saaneet kulkea ystävinä jo 43 vuotta, ylä-asteelta lähtien.
Tähän loppuun kirjasta Ajattelen sinua ( Sinikka Svärd) mietittävää jokaisena päivänä....
Tänä iltana sytytän kynttilän
Tänä iltana sytytän kynttilän kaikille niille
joilla ei ole ainuttakaan tosi ystävää,
niille jotka ovat jonkun toisen mielestä
väärän värisiä, kokoisia tai näköisiä.
Tänä iltana sytytän kynttilän kaikille
pienille, suloisille ja rakastettaville,
joita kukaan ei suukottele tai pidä sylissä.
Joiden minuus säälimättä särjetään
jo elämän ensi metreillä.
Tänä iltana sytytän kynttilän kaikille,
joita alistetaan, lyödään ja halveksitaan
vain siksi, että ovat syntyneet naisiksi
sinne missä miehen sana on ainoa laki.
Missä Jumalakin on julmuri.
Tänä iltana sytytän kynttilän kaikille niille
jotka ovat tärkeitä ja arvokkaita
sellaisina kuin ovat - Luojan luomuksina,
ainutkertaisina ja ihmeellisinä.
Ihanaa ystävänpäivää 14.2.2017
" Mitä ikinä teetkin tänään
ajattelen sinua kiitollisuudella.
Ilman ystävyyttäsi kaikki olisi ollut
paljon kalpeampaa, karumpaa."
- Sinikka Svärd -
keskiviikko 18. tammikuuta 2017
Luovuus
Tämä päivä on merkityksellinen itselleni. Tänään on viimeinen mahdollisuus jättää hakemus Heinäveden kunnan työpajaohjaajan tehtävään.
Tein sen heti kun löysin tämän avoinna olevan tehtävän mollin sivuilta. Niinikään kävin myös keskustelemassa asiasta kunnansihteerin kanssa ja toimitin kaiken mahdollisen rekvisiitan hänelle, ts.työtodistukset ja opiskelutodistukset. Kaikki on siis kunnossa minun puoleltani. Kaikki mihin pystyn itse vaikuttamaan. Enää voin vain toivoa, että maailmankaikkeuden energiat ovat puolellani ja saan viimein paikan johon taitoni riittävät. Haasteen myös työelämässä, yhteisöä palvellen.
Maaliskuun lopulla tulee kuluneeksi 3 vuotta muutostani Heinävedelle. Tuolloin minusta haluttiin kirjoittaa lehteen koska pitivät niin ihmeellisenä muuttoa aivan tuntemattomalle paikkakunnalle, josta en tiennyt yhtään mitään. Tai luostarit tiesin, mutten niissäkään ollut aiemmin vieraillut.
Lisäksi ihmetystä aiheutti mereltä järvimaisemaan siirtyminen ja sekin ettei siinä vaiheessa ollut mitään suunnitelmia, vain" tyhjä valkea paperi" jonka voisin alkaa täyttämään uusilla asioilla tai en millään.
Tilanne oli kutkuttavan herkullinen ja tiesin että olin etuoikeutettu koska pystyin toimimaan näin. Se jos mikä, on luovaa. Antaa tilaa itselleen, kuulostelee mitä minä haluan tehdä? Mitä kaipaan?
Hiljaisuutta, rauhaa, lepoa suorittamisesta.
Haastattelussa muistan kertoneeni, kuinka luotan tähän pieneen kuntaan. Ihastuin Heinäveden luontoon, sen kauneuteen ja väreihin. Olen jollain lailla oppinut myös järven elämää, vaikkei minusta pysty koskaan kitkemään kaipuuta kunnon merielämään. Se on sielunmaisemaani mikä on aina minussa. Ja tulee pysymään.
Olen myös sanonut moneen kertaan että siinä vaiheessa kun saan vakituisen työpaikan, vaihdan kirjat Heinävedelle. Toivottavasti universumi on nyt puolellani.
Vanhin poikani on ostanut minulle lahjaksi vuonna 2009 I GHINGin, muutosten kirjan. Tänä aamuna heitin kolmea kiinalaista kolikkoa ja kysyin mielessäni tilannetta. Sain vastaukseksi Luovuus :
"Ensimmäisen viiruston kuusi ehyttä viivaa edustavat valoa antavaa, aktiivista, vahvaa ja henkistä alkuvoimaa. Sen kuva on taivas, olemus tarmoa ja liikettä ja se sisältää myös ajan voiman ja jatkumisen, pitkäaikaisen keston. Tämä on luomisvoiman hexarammi. Nyt on aika olla rohkea olematta silti uhkarohkea. Viirusto liittyy touko-kesäkuuhun."
Toivon todella että saan mahdollisuuden alkaa tekemään töitä työpajatoiminnassa pitkäaikaistyöttömien kanssa.
Tehtävänä on tukea asiakkaiden motivaatiota, elämänhallintaa ja työelämään siirtymistä.
Itse uskon vahvasti siihen että löytämällä jokaisessa ihmisessä uinuvat voimavarat ja saamalla ne käyttöön, pääsemme sellaisiin tuloksiin että ne hämmästyttävät löytäjäänsäkin.
Sen ilon haluaisin nähdä ihmisissä joiden kanssa tulen työskentelemään.
Luovuus on valtava voima ja sen valjastaminen käyttöön yhteisön hyväksi tulee olemaan haaste jonka olen valmis vastaanottamaan.
Nyt toivon ja uskon.
Tein sen heti kun löysin tämän avoinna olevan tehtävän mollin sivuilta. Niinikään kävin myös keskustelemassa asiasta kunnansihteerin kanssa ja toimitin kaiken mahdollisen rekvisiitan hänelle, ts.työtodistukset ja opiskelutodistukset. Kaikki on siis kunnossa minun puoleltani. Kaikki mihin pystyn itse vaikuttamaan. Enää voin vain toivoa, että maailmankaikkeuden energiat ovat puolellani ja saan viimein paikan johon taitoni riittävät. Haasteen myös työelämässä, yhteisöä palvellen.
Maaliskuun lopulla tulee kuluneeksi 3 vuotta muutostani Heinävedelle. Tuolloin minusta haluttiin kirjoittaa lehteen koska pitivät niin ihmeellisenä muuttoa aivan tuntemattomalle paikkakunnalle, josta en tiennyt yhtään mitään. Tai luostarit tiesin, mutten niissäkään ollut aiemmin vieraillut.
Lisäksi ihmetystä aiheutti mereltä järvimaisemaan siirtyminen ja sekin ettei siinä vaiheessa ollut mitään suunnitelmia, vain" tyhjä valkea paperi" jonka voisin alkaa täyttämään uusilla asioilla tai en millään.
Tilanne oli kutkuttavan herkullinen ja tiesin että olin etuoikeutettu koska pystyin toimimaan näin. Se jos mikä, on luovaa. Antaa tilaa itselleen, kuulostelee mitä minä haluan tehdä? Mitä kaipaan?
Hiljaisuutta, rauhaa, lepoa suorittamisesta.
Haastattelussa muistan kertoneeni, kuinka luotan tähän pieneen kuntaan. Ihastuin Heinäveden luontoon, sen kauneuteen ja väreihin. Olen jollain lailla oppinut myös järven elämää, vaikkei minusta pysty koskaan kitkemään kaipuuta kunnon merielämään. Se on sielunmaisemaani mikä on aina minussa. Ja tulee pysymään.
Olen myös sanonut moneen kertaan että siinä vaiheessa kun saan vakituisen työpaikan, vaihdan kirjat Heinävedelle. Toivottavasti universumi on nyt puolellani.
Vanhin poikani on ostanut minulle lahjaksi vuonna 2009 I GHINGin, muutosten kirjan. Tänä aamuna heitin kolmea kiinalaista kolikkoa ja kysyin mielessäni tilannetta. Sain vastaukseksi Luovuus :
"Ensimmäisen viiruston kuusi ehyttä viivaa edustavat valoa antavaa, aktiivista, vahvaa ja henkistä alkuvoimaa. Sen kuva on taivas, olemus tarmoa ja liikettä ja se sisältää myös ajan voiman ja jatkumisen, pitkäaikaisen keston. Tämä on luomisvoiman hexarammi. Nyt on aika olla rohkea olematta silti uhkarohkea. Viirusto liittyy touko-kesäkuuhun."
Toivon todella että saan mahdollisuuden alkaa tekemään töitä työpajatoiminnassa pitkäaikaistyöttömien kanssa.
Tehtävänä on tukea asiakkaiden motivaatiota, elämänhallintaa ja työelämään siirtymistä.
Itse uskon vahvasti siihen että löytämällä jokaisessa ihmisessä uinuvat voimavarat ja saamalla ne käyttöön, pääsemme sellaisiin tuloksiin että ne hämmästyttävät löytäjäänsäkin.
Sen ilon haluaisin nähdä ihmisissä joiden kanssa tulen työskentelemään.
Luovuus on valtava voima ja sen valjastaminen käyttöön yhteisön hyväksi tulee olemaan haaste jonka olen valmis vastaanottamaan.
Nyt toivon ja uskon.
torstai 29. joulukuuta 2016
Toivoa vuodelle 2017
Elämme viimeisiä hetkiä vuonna 2016. Viimeisiä päiviä. Täytyy oikein keskittyä näihin hetkiin samalla kun jo malttamattomana odottaa tuota uuden vuoden vaihtumista. Kun kaikki alkaa puhtaalta pöydältä.
Niin ajattelen taas uuden vuoden kynnyksellä.
Tämä loppu vuosi piti sisällään todellakin erilaisia tapahtumia, tunteita, sairauksia, kuolemia mutta myös syntymiä. Kahden ystäväni perheeseen syntyi pieni vauva, uusi ihmistaimi. Aloittaen kasvunsa niin pienestä, kauniista ja täynnä rakkautta joka ympäröi tuon pienen ihmisen. Siinä vaiheessa pahuus on kaukana.
"Ruusunnupun suloisuus sen auetessa päivään,
ensisäteen hehku uus ja sateenkaaren häivä,
lupaus paremmasta huomisesta
on pienen lapsen luomisessa
syntymä ihmeistä suurin."
Siunattua tulevaisuutta näille pienokaisille, pojalle ja tytölle.
Rakkautta joka ympäröi ja suojelee.
Ja kuin syntymä niin myös kuolema oli läsnä tässä loppu vuodessa.
Ystäväni äiti nukkui rauhalliseen ikiuneen tyttäriensä saattaessa, silittäessä molemmin puolin äitiään ja hän sai kuin nukkua rauhaisaan uneen. Pitkä hyvä, läheisten kanssa vietetty elämä takanaan.
"Polkua mennyttä katselen, sidon muistojen kukista seppeleen.
Siihen kukat niin ilon kuin murheenkin, polun varrelta poimin, jota kuljettiin."
Myös miesystäväni pitkäaikainen ystävä kuoli äskettäin ja olimme saattamassa häntä viimeiselle matkalle pienen hautajaisseurueen mukana. Myöskin hänellä oli pitkä omanoloinen elämä takanaan kuitenkin aivan erinlainen kuin ystäväni äidillä. Ystävistä ainoana jäljellä juuri miesystäväni muistelemassa vainajaa.
"Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
niin kaunis on maa, niin korkea taivas,
soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet."
Taivaan kodissa myös nyt täältä poisnukkuneet ovat rakkauden ympäröimänä, Taivaallisen valon ja rakkauden. Siunattuna ikiuneen.
Elämässä on todentotta ollut läsnä nyt niin erilaisia asioita, tunnetiloja, kuin vuoristorataa. Ilot, surut, pettymykset, onnistumiset, katkeruudet,syytökset, ja silti rakkaus, joka edelleen yrittää pitää pintansa ja voittaa.
Tähän loppuun tädiltäni saamasta kirjasta ajatelma nimeltä......
"En ole eilinen"
"En ole eilinen.
olen tänään.
Ohikiitävä hetki
johon voit tarttua
tai jonka voit antaa
mennä ohi.
Olen pyörre,
joka voi tempaista
sinut mukaansa
jos sallit.
Tai voit potkia vastaan
kaikin voimin.
Elää ikuisesti eilisessä
tai huomisessa.
Mutta minä
en ole eilinen
enkä huominen.
minä olen tänään."
kirjasta Ruusu sinulle, Sinikka Svärd
Uskoa, toivoa ja rakkautta, anteeksiantoa ja kiitollisuutta tulevalle vuodelle 2017 joka aukeaa eteemme kuin puhdas valkea paperi.
Täytetään se hyvin.
Niin ajattelen taas uuden vuoden kynnyksellä.
Tämä loppu vuosi piti sisällään todellakin erilaisia tapahtumia, tunteita, sairauksia, kuolemia mutta myös syntymiä. Kahden ystäväni perheeseen syntyi pieni vauva, uusi ihmistaimi. Aloittaen kasvunsa niin pienestä, kauniista ja täynnä rakkautta joka ympäröi tuon pienen ihmisen. Siinä vaiheessa pahuus on kaukana.
"Ruusunnupun suloisuus sen auetessa päivään,
ensisäteen hehku uus ja sateenkaaren häivä,
lupaus paremmasta huomisesta
on pienen lapsen luomisessa
syntymä ihmeistä suurin."
Siunattua tulevaisuutta näille pienokaisille, pojalle ja tytölle.
Rakkautta joka ympäröi ja suojelee.
Ja kuin syntymä niin myös kuolema oli läsnä tässä loppu vuodessa.
Ystäväni äiti nukkui rauhalliseen ikiuneen tyttäriensä saattaessa, silittäessä molemmin puolin äitiään ja hän sai kuin nukkua rauhaisaan uneen. Pitkä hyvä, läheisten kanssa vietetty elämä takanaan.
"Polkua mennyttä katselen, sidon muistojen kukista seppeleen.
Siihen kukat niin ilon kuin murheenkin, polun varrelta poimin, jota kuljettiin."
Myös miesystäväni pitkäaikainen ystävä kuoli äskettäin ja olimme saattamassa häntä viimeiselle matkalle pienen hautajaisseurueen mukana. Myöskin hänellä oli pitkä omanoloinen elämä takanaan kuitenkin aivan erinlainen kuin ystäväni äidillä. Ystävistä ainoana jäljellä juuri miesystäväni muistelemassa vainajaa.
"Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
niin kaunis on maa, niin korkea taivas,
soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet."
Taivaan kodissa myös nyt täältä poisnukkuneet ovat rakkauden ympäröimänä, Taivaallisen valon ja rakkauden. Siunattuna ikiuneen.
Elämässä on todentotta ollut läsnä nyt niin erilaisia asioita, tunnetiloja, kuin vuoristorataa. Ilot, surut, pettymykset, onnistumiset, katkeruudet,syytökset, ja silti rakkaus, joka edelleen yrittää pitää pintansa ja voittaa.
Tähän loppuun tädiltäni saamasta kirjasta ajatelma nimeltä......
"En ole eilinen"
"En ole eilinen.
olen tänään.
Ohikiitävä hetki
johon voit tarttua
tai jonka voit antaa
mennä ohi.
Olen pyörre,
joka voi tempaista
sinut mukaansa
jos sallit.
Tai voit potkia vastaan
kaikin voimin.
Elää ikuisesti eilisessä
tai huomisessa.
Mutta minä
en ole eilinen
enkä huominen.
minä olen tänään."
kirjasta Ruusu sinulle, Sinikka Svärd
Uskoa, toivoa ja rakkautta, anteeksiantoa ja kiitollisuutta tulevalle vuodelle 2017 joka aukeaa eteemme kuin puhdas valkea paperi.
Täytetään se hyvin.
maanantai 19. joulukuuta 2016
Lämmin jouluinen tervehdys
Enää muutama päivä jouluun. Kiire näkyy kaupoissa, liikenteessä. Toivon malttia, toivon ettei anneta stressin tarttua. Yritetään pitää mielessä kaikkein oleellisin, vaikka joka puolelta pursuaa ohjetta miten saat rakennettua oikean joulun. Oikea joulu ei vaadi tuota kaikkea. Älkää uskoko markkinamiehiin!
Haimme eilen miesystäväni kanssa meidän ensimmäisen jouluvieraan. Ajoimme 200 kilometriä kohti Helsingin seutua ja vanhin poikani ja hänen avovaimonsa ajelivat sieltä suunnilleen saman verran tänne päin. Kohtasimme Kuortin ABC:llä ja meille annettiin kahdeksan kuukautta vanha valkoinen pörröinen kaveri Puffy matkalaukkuineen! Puffy ei nimittäin vielä tohdi matkustaa toisen granmummyn luo jenkkeihin joten saimme jouluksi seuraa ja vieläpä vähän joulun jälkeenkin.
Puffy suukotteli vuolaasti minut iloisen jälleennäkemisen merkiksi ja sanoi heipat kotiväelle ja niin alkoi meidän joulutarina. Kerroin että meillä onkin nyt eläinten joulu! Vietetään aitoa joulua luonnossa. Tarjotaan linnuille ja oraville erityisherkkuja ja tietysti lyhde tuonne lintulaudan puuhun kiinni.
Puffy ja kissani Nikita saavat nyt tutustua kaikessa rauhassa toisiinsa ja toivottavasti tämän kolme viikkoisen vierailun jälkeen voimme todeta että joulun taika toimi ja kissa ja koira elävät sulassa sovussa tästä eteenpäin.
Ostimme Disneyn joulukoira joulun jäljillä cd:n ja katsomme sen yhdessä, eläimet ja ihmiset.
Seuraava jouluvieraamme saapuu nimittäin torstaina ja hän on siskontyttöni Leni, joka tulee junalla luoksemme. Menemme noutamaan Lenin Puffyn kanssa. Tänään jo teimme ensimmäisen lenkin kylmälle Heinäveden asemalle, onneksi junat kuitenkin vielä kulkee.
Sain myös käytyä Kotkassa ilahduttamassa ystäviäni ja omiani. Halusin päästä "kartalle" missä mennään kenenkin kohdalla.
Vanhimpien ystävien ja sukulaisten kuulumiset vaikuttaa kyllä siltä että ikä tekee omaa työtään ja muutoksia huomaa. Nyt oli jotenkin tosi sairauksien täyttämä retki sinne rannikolle. Toivon kuitenkin että terveys vielä voittaa.
Kirjoitan tähän kohtaan siskoni Aulin minulle vuosia sitten antaneen "kuusen katveessa" pikku kirjasesta löytämäni runon joka on Kaarlo Sarkian runosta lapsuuden joulu.....
" Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää.
Mut jostain takaa aikojen menneitten yhä silmiini kirkkaus lapsuuden joulujen sädekimpun lämpimän, himmenemättömän heittää.
Kuva kaikista kaunein mieleeni heijastuu : tupa hohtavan puhdas ja koreiltu joulupuu, takan äärellä äiti valkoista puuroa keittää.
On ehointa yllä, on saunasta palattu juuri.
pian käydään poikki sen kaivatun kynnyksen, jota kohti on kuljettu
päiviä laskien. Jo on käsillä korkea hetki, tuokio suuri,
kun kuusen kynttilät liekkeihin leimahtaa.
On tuvassa lämmintä, kirkasta, juhlaisaa
ja ikkunan takana tähdet ja hankien muuri."
Lähetän kaikille sydämellisen joulun toivotuksen, terveyttä tulevaan vuoteen 2017 ja erityis toiveen Ulla Kauhasen kirjasta Enkelivaloa......
" Maailmaan voit sinäkin
tuoda lämpöä enkelin.
Puhdasta iloa, tunnetta syvää,
rakkauden valoa, kaikkea hyvää."
Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2017
toivoo Anne:)
Haimme eilen miesystäväni kanssa meidän ensimmäisen jouluvieraan. Ajoimme 200 kilometriä kohti Helsingin seutua ja vanhin poikani ja hänen avovaimonsa ajelivat sieltä suunnilleen saman verran tänne päin. Kohtasimme Kuortin ABC:llä ja meille annettiin kahdeksan kuukautta vanha valkoinen pörröinen kaveri Puffy matkalaukkuineen! Puffy ei nimittäin vielä tohdi matkustaa toisen granmummyn luo jenkkeihin joten saimme jouluksi seuraa ja vieläpä vähän joulun jälkeenkin.
Puffy suukotteli vuolaasti minut iloisen jälleennäkemisen merkiksi ja sanoi heipat kotiväelle ja niin alkoi meidän joulutarina. Kerroin että meillä onkin nyt eläinten joulu! Vietetään aitoa joulua luonnossa. Tarjotaan linnuille ja oraville erityisherkkuja ja tietysti lyhde tuonne lintulaudan puuhun kiinni.
Puffy ja kissani Nikita saavat nyt tutustua kaikessa rauhassa toisiinsa ja toivottavasti tämän kolme viikkoisen vierailun jälkeen voimme todeta että joulun taika toimi ja kissa ja koira elävät sulassa sovussa tästä eteenpäin.
Ostimme Disneyn joulukoira joulun jäljillä cd:n ja katsomme sen yhdessä, eläimet ja ihmiset.
Seuraava jouluvieraamme saapuu nimittäin torstaina ja hän on siskontyttöni Leni, joka tulee junalla luoksemme. Menemme noutamaan Lenin Puffyn kanssa. Tänään jo teimme ensimmäisen lenkin kylmälle Heinäveden asemalle, onneksi junat kuitenkin vielä kulkee.
Sain myös käytyä Kotkassa ilahduttamassa ystäviäni ja omiani. Halusin päästä "kartalle" missä mennään kenenkin kohdalla.
Vanhimpien ystävien ja sukulaisten kuulumiset vaikuttaa kyllä siltä että ikä tekee omaa työtään ja muutoksia huomaa. Nyt oli jotenkin tosi sairauksien täyttämä retki sinne rannikolle. Toivon kuitenkin että terveys vielä voittaa.
Kirjoitan tähän kohtaan siskoni Aulin minulle vuosia sitten antaneen "kuusen katveessa" pikku kirjasesta löytämäni runon joka on Kaarlo Sarkian runosta lapsuuden joulu.....
" Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää.
Mut jostain takaa aikojen menneitten yhä silmiini kirkkaus lapsuuden joulujen sädekimpun lämpimän, himmenemättömän heittää.
Kuva kaikista kaunein mieleeni heijastuu : tupa hohtavan puhdas ja koreiltu joulupuu, takan äärellä äiti valkoista puuroa keittää.
On ehointa yllä, on saunasta palattu juuri.
pian käydään poikki sen kaivatun kynnyksen, jota kohti on kuljettu
päiviä laskien. Jo on käsillä korkea hetki, tuokio suuri,
kun kuusen kynttilät liekkeihin leimahtaa.
On tuvassa lämmintä, kirkasta, juhlaisaa
ja ikkunan takana tähdet ja hankien muuri."
Lähetän kaikille sydämellisen joulun toivotuksen, terveyttä tulevaan vuoteen 2017 ja erityis toiveen Ulla Kauhasen kirjasta Enkelivaloa......
" Maailmaan voit sinäkin
tuoda lämpöä enkelin.
Puhdasta iloa, tunnetta syvää,
rakkauden valoa, kaikkea hyvää."
Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2017
toivoo Anne:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)