Valoa kohti

 

Armaan läheisyys

Sua aattelen

kun päivän kimmelteessä nään aavan veen

sua aattelen

kun kuultaa lähteen veessä kuun kujanteet

nään sinut tomun kohotessa tiellä

sun yhä nään

kun vaeltaja vaivoin kulkee siellä

yön pimeään.

Sua kuuntelen

kun laine rannan kehtoon kohisten käy

jään usein ääntäs kuuntelemaan 

lehtoon kun hiljentyen

olen luonas sun pois kauaskin jos lähdet

jäät lähellein

jo painuu päivä, kohta syttyy tähdet

käy vierellein.

Sanat Uuno Kailas (29.3.1901-22.3.1033) Säv.Tony Edelman

Eilen tämä hieno sävellys alkoi soimaan päässäni aamulla, heti noustessani ylös ja etsin sanat käsiini ja lauloin liikuttuneena laulun muutamaan kertaan. Haluaisin osata, kyetä laulamaan tämän itkemättä.

Tunteet ovat kuitenkin ihmiselle tärkeä osa selviytymistä, niiden avulla meissä säilyy inhimillisyys kaiken mahdottomuuden keskellä.

Sunnuntaina ostin punaiset tulppaanit - ensimmäiset tänä keväänä, kutsuivat minua ostosreissulla. Olivat kyllä jo nuukahtaneet, mutta otin silti ne mukaani, ajatellen että eivätköhän tuosta virkoa kun teen muutaman toimenpiteen kotona. 

Kotiin päästyäni leikkasin imupinnat auki ja annoin raikasta vettä, seurailin hetken ja jo vain nostivat päänsä ja napakoituivat. Tulppaanit kuuluvat minun alku kevääseen <3

Tuo punahohtoinen kynttiläkin näyttäisi tulppaanilta. Olen sen vuosia sitten saanut jouluna Lauralta ja perheeltään. Tänä jouluna otin sen ja sytytin - halusin lämpimän tunteen sydämeen <3

Uskon saman tunteen läikähtäneen myös 400 kilometrin päässä ystäväni rinnassa<3

Tuo sunnuntai oli merkityksellinen päivä monella tapaa. Minulle ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta jakaa sitä heidän kanssaan, joille aikani olisi kuulunut, siksi vietin sen yksin, mutta muistellen ja kiitollisuutta tuntien. Sain työstettyä taulun, maalattua sen viimein loppuun ja tuo taulu kuvaa minulle kiitollisuutta kaikesta siitä mitä olen saanut<3

Ja vaikka tällä hetkellä aika ja elämä on haastava, niin emme saa antaa asioiden lannistaa, nujertaa emme myöskään saa antaa ihmisten syyllistää ja pilkata vain siksi etteivät he ymmärrä.

Puhumme eri kieltä.

Mutta nostan pääni kuten nuo punaiset tulppaanit, suoristan selkäni ja voimistun.

Elämässä on yksi ilo,

jota ei voi muuttaa suruksi.

Se, että sinä

ilahdutat jotakuta toista,

se on ainoa aito ilo.

- Arnulf Qverland ( 1889-1968 )

Tämän vuoden 2025 alkuun: Uskaltakaa näyttää tunteenne, sanoa miten koette tilanteet, olkaa rohkeita ja luottakaa itseenne. Löytäkää tapanne vahvistua ja uskaltakaa unelmoida!

Valoa kohti- kevät on edessäpäin <3

Anne

Hyvää joulua

 

Tonttumuori pääsi tapaamaan ystäväänsä Lauraa 7.12 pohjois-karjalaan.

Saimme viettää vielä yhteistä aikaa tunnelmoiden ja joulun odotusta oli ilmassa. 

Glögiä kilisteltiin ja tuttuja joulun makuja maistellen - ystävyydestä kiitollisena <3

Hienosti olivat asukkaat jälleen koristelleet käytäviä ja nyt jätinkin heille pöydälle muutamia tuotteita joita voi ottaa jos haluaa. Kirjoitin tonttumuorin terveiset Kotkasta.

Tällä hetkellä kotona nautiskellen jouluisista asioista ja vielä muutamia muistamisia ja tapaamisia mutta rauhallisella mielellä, jouluun hiljentyen <3 

Eilen olimme laulamassa Kyminkirkossa kauneimpia joululauluja Lenin kanssa. Siitä on muodostunut meille perinne ja oikein hyvä sellainen. Voimistuin ja hyvillä mielin laskeudutaan jouluun <3

" Hyvän tahdon sanomaa

joulun kellot kajahtaa.

Vaiti kuulee ihminen

ääntä joulun kellojen.

Hyvän tahdon sanomaa

joulun tähti tuikahtaa.

Vaiti katsoo ihminen

yössä kimmellystä sen.

Hyvän tahdon sanomaa

joulun ihme julistaa.

Herkistyypi ihminen

joulumieltä tuntien. "

- Aune Castre`n- Saarnio

Tämä kaunis teksti Lauran vuoden 2022 joulukortista <3

Hyvää Onnellista joulua ja kaikkea hyvää alkavalle vuodelle 2025!

Toivotellen Anne

Tervetuloa joulukuu

 

Ensimmäinen adventtisunnuntai <3

" Pieni liekki tänään syttyy

talven synkkään pimeyteen.

Pieni liekki valon antaa,

toivon tuikkeen sydämeen. "

Sytyttelin kynttilöitä aikaisin aamulla, kuten jokaisena aamuna, tänään kuitenkin ensimmäisen adventtisunnuntain johdosta. Ajatuksena lähestyvä joulun aika <3

Ulkona pimeää ja tänä vuonna olenkin näperrellyt valo mandaloita joita tulen viemään muutamille tärkeille ihmisille, ystävilleni. Kotiini jätän myös muutaman, sillä omat ihmiseni tulevat jouluisin yhteiseen hetkeemme, jossa aterioimme ja vietämme omaa joulujuhlaa <3

Kaunis ajatus ja joulun toivotus myös heille jotka eivät pääse osallistumaan - kaikki ovat sydämessäni läsnä - kuten aina <3

Vielä kuva rannasta, ja sattuipa sama kuin edellisessä mutta tarina veneiden talvilevosta sopii hyvin samaan kuvaan. Nyt kumpikin veneeni on ystävällisten ihmisten avustuksella myös peitetty - ensin isolle veneelle rakennettu kehikko ja sen jälkeen kiipeillen ja keikkuen saatiin pressut ylle! Kiitos avustajille, ilman teitä olisi paljon haastavampaa.

Täällä tiiliruukissa sorsat edelleen piirittivät minua joten leipää on viety edelleen, lauha keli pitää ne vielä tutuilla rannoilla. 

Ensilumen hento jälki

piirtyy yli maan.

Lumen nauhat verkalleen

jäävät keinumaan.

Ensilumen puhtautta

hiljaa katselen.

Kaipaukseen kuljettaa

hetki valkoinen.

Jospa voisin olla

valon kantaja,

niin kuin pieni hiutale,

ilon antaja. 

Positiivareiden kirjasta Valona toisillemme,

Kiitos Annelille <3

Rauhallista adventtiaikaa lukijoille ja seuraajille.

Nyt nautin uunipuuron kanelilla ja sokerilla, kynttilän loistaessa edessäni.

" Pieni liekki pimeydessä

nyt voi olla jokainen,

pieni liekki, joka kantaa

valon luokse kaikkien. "

Säv. Pekka Simojoki San. Anna-Mari Kaskinen

Talven tullessa

 

Rannassa ihaillen maisemaa joka muuttuu hetki hetkeltä. Talvi tekee tuloaan ja rannan laiturit tyhjenevät veneistä. Kaksi viikoa sitten nostettiin "MeriAnne" ja samalla viikolla myös isompi vene "MeriTähti" nousi sikosaaresta maihin. Hienoa oli ajaa vielä kerran tänä syksynä veneiden nosto paikalle - upea keli silloinkin.

Eiliseltä kuvasatoa. Vietin tiiliruukissa aikaa ja mikä onni saada rauhassa touhuta itsekseen. Sorsat kyllä olivat jo kadonneet joten viimeiset leipäpussukat joudun toimittamaan varmaankin kuusisen nurkille. 

Nyt oli tullut avomeriläiseeni niin paljon lunta että siitä syystä sain työskennellä useamman tunnin rannassa, mutta sepä ei haitannut, vaan päinvastoin - aurinko ihan lämmitti hetken aikaa ja lumikin kevyttä - mikäpä oli lapioidessa! Irrottelin kaikki pohjalaudat ja istuimet, harjailin ja putsailin.Toimitan ne suojaan ja ties vaikka valmistelisin ne jo ensi kevääseen.

Tässäpä vielä " MeriAnne" lumipuvussa.

Työn lomassa kaivoin retkijakkarani ja istahdin nautiskelemaan kupposen kahvia näin hienossa kelissä. Tuulta ei ollenkaan ja ranta hiljainen. Tykkään!

Tällä hetkellä taas sää muuttui ja nyt lämpöasteita ja sataa. Tuulee kovasti. Kunhan tilanne tasoittuu ja kuivahtaa keli, niin silloin saa veneet talvisuojat ylleen ja kevättä odotellen.

Mukavaa talven alkua kaikille lukijoilleni - nautitaan hetkistä <3

Anne

Pyhäinpäivänä

 

Hietakarilla 29.10. tiistaina. Ajelin kauniissa aurinkoisessa säässä hissukseen itsekseni ja nautin suunnattomasti. Sain vielä tämän loppu syksyn retkeni ja pääsin sytyttämään lyhdyt Nikelle, Leolle ja Nikitalle <3 Tuuli kuitenkin yltyi turhan paljon ja siksi minun ei auttanut kuin saada "MeriAnne" lähes samantien työnnettyä takaisin aalloille. Paluu matka menikin kovempaa kyytiä ja Bernard nakutti hienosti. Edellisenä yönä oli jo ollut pakkasen puolella keli mutta sain toteutettua tärkeän tehtäväni joka tuntuu hyvältä sydämessä<3 

Kun nyt, pyhäinpäivän aattona tätä kirjoitan,niin ulkona sataa valkeanaan räntää - olisipa ollut haastavampi keli jos olisin ajatellut jättäväni lyhtyjen sytyttämisen lähemmä pyhäinpäivää, voisin sanoa jo miltei liian haastavaa. Saaressa hauta muistomerkki jää talveksi odottamaan seuraavaa kevättä ja silloin taas nähdään ja sytytellään tulia. 

Näin kauniissa maisemassa pääsin rantautumaan kotisatamaan.

Huomenna sitten haudoille sytyttämään edesmenneille rakkaille lyhdyt Parikalle ja Metsäkulmalle<3

" Jokainen meistä

tekemässä

mustaa valkoiseksi

pimeyttä valoksi  

pelkoa rakkaudeksi.

Jokainen meistä

anteeksi antamassa

anteeksi pyytämässä

rakkautta oppimassa.

Jokainen meistä

ihmeen astiana 

maailmassa.

Vuorotahdissa

kukin meistä.

Välillä levossa

palautumisen rytmissä

uuteen aaltoon

syntymässä

välillä vyöryn harjalla

pintaan nostettuna

myötävirrassa.

Kukin meistä

muuttuvan aallokon

osana

elämän meren 

kaikkeudessa. "

Kirjasta Sinulle, Heli Kolho ja Tuula Turunen

Lohdullista Pyhäinpäivää <3

Anne

Lähdettiin Livohkaan! Hyvä kiertämään

 

Syksyinen matkamme kohti Livohkaa alkoikin yllättäen tutuissa Heinäveden maisemissa.

Jo alkutaipaleella vanhaan pakuun ilmaantui ongelmia, joten Varkaudesta suunta pitikin ottaa kohti Kannassaarta. Joensuun sijaan. Mietintämyssyt päähän ja järkeistellen seuraavana aamuna alkoi tilannekuva hahmottua ja pääsimme jatkamaan eteenpäin.

 

Lenin Heli tädin luokse olimme saaneet kutsun ja saimme varsin lämpimän vastaanoton ja minullekin tuli näin mahdollisuus tutustua Lenin tätiin ja mieheensä Onniin - erittäin ystävällisiä ihmisiä ja tarjosivat matkalaisille mainiot yösijat, herkulliset ruuat ja saunankin vielä! Kylläpä kelpasi aloitella Lenin syntymäpäiväretki näin mukavissa tunnelmissa. Sydämellinen kiitos vieraanvaraisuudestanne Heli ja Onni <3

Automme oli kaksi päivää Joensuussa korjaamolla ja Onni auttoi siirtymisissä paikasta toiseen.Ilman ystävällisiä auttajia tehtävä olisi ollut paljon hankalampi, monimutkaisempi, joten tässä sanottuamme näkemiin annoimme myös lupauksen ensi kesän veneilyretkestä Kotkan saaristossa. Ei siis hyvästi vaan näkemiin <3 Mieli keventyneenä ja sydän lämpimänä jatkoimme matkaa.

Pääsimme myös käymään ystäväni Lauran luona ja tämän reissun tarkoitus oli jakaa jo etukäteen  "joulupukkina" edesmenneen isäni tuotteita kaikille ystävilleni ja tutuilleni jotka osuivat tämän matkan varrelle. Niinpä myös Lauralle tuli lähetys ja ajatuksena että tuleviin joulutouhuihin tulisi apua näistä tuotteista. Isäni kädenjälki on monille mieluisaa katsottavaa ja nyt Lauran kohdalla myös " Tiuskan pojan oppivuodet"-kirjanen sai hymyn huulille ja Laura totesi minulle että " Tämän luen hyväksi kaikessa rauhassa". Ihanaa kun voi jakaa hyvää eteenpäin, sitä me kaikki tarvitsemme tässä ajassa enemmän kuin koskaan. Siksi toivomus kaikille lahjapakettien saajille: Laitetaan hyvä kiertämään<3 

Matkamme Livohkaan sujui tuttuun tapaan laulaen ja Leni on tehnyt meidän yhteistä soittolistaa ja näin matka joutuu kuin siivillä. Livohkassa itselleni oudolta näytti päärakennuksen tyhjä alue mutta mitään ei ollut tehtävissä, kosteusvaurioiden takia iso kaunis rakennus oli nyt haihtunut kuin savuna ilmaan.

 Muistoja monien vuosien takaa on kuitenkin tallessa ja ensimmäiset Livohka reissuni olen saanut tehdä 1995 jouluna omien poikieni ja Nikke koiramme kanssa<3 Ikimuistoisia aikoja ja niitä säilytän sydämessäni. Tänne todellakin sielu halajaa - tuolloin saimme kaikki Lapinkasteen.

" Metsässä  

elävässä tasapainossa

minä en ole vieras.

Tunnen tuoksut

hengitän hiljaa

maan aarteita

ajan kultaa

aurinkoa

tuulta.

Ei kiirettä

ei pakkoa.

Kaikki ajallaan.

Kaikki paikallaan."

Kirjasta Sinulle - Heli Kolho ja Tuula Turunen

Ennen talvea, kuvailen syksyn väritystä kulkiessani hiljaa ajatuksissani. Värit hoitavat, mieli kevenee. Luonnolla on suuri merkitys terveyteemme - annetaan sen hoitaa.

" Elämä ei ole

vain

menemistä

ja tulemista.

Elämä on

olemista

jakamista

rakkautta

isosta laarista.

Voimallista

ja 

taivaallista."

kirjasta Sinulle

Jatkan Livohkan reissutarinaa haltija Metsätähden blogissa jonne löytyy linkki tämän blogin alusta.

Terveisin Anne

Syksy maalaa maisemaa

 

Teimme matkan myös pohjois-karjalaan. Lähdimme 15.9 liikkeelle Lenin kanssa ja meille normi meiningillä - musiikkia ja laulua - näin matka joutuu mukavissa tunnelmissa. Molemmat saavat toivoa omia suosikkejaan ja yhdessä laulamme mukana. Tällä kertaa saimme ihailla myös syksyn väriloistoa joten monella tapaa virkistävä roadtrip. Lyhyt mutta tehokas hyppy arjesta - tekee hyvää sydämelle <3

Syksyllä ilmestyviä

" Näinä päivinä

puut lähettävät

koosteen

lukemattomista lehdistä

väripainoksena

ja avuliaat tuulen pojat

kantavat ilmaiseksi

joka pihaan.

Tarkkaile postiasi! "

- Anna- Helena Kärkkäinen -

Matkalaiset saivat yöpyä tutuissa maisemissa. Saimme viettää laatuaikaa Lenin kanssa, saunoa, minä juoksin järvessä, leffailtaa vietimme herkkujen kera ja nautimme tunnelmoiden kynttilöiden valossa.

 Matkamme päämäärä oli ystäväni joensuussa, lähes 100 vuotias Laura.

 Hänen luokseen ajelimme seuraavana päivänä. Vastassamme Laura, yhtä ystävällisenä kuin aina<3

 Vietimme siellä aikaa seurustellen ja kahvitellen. On ihanaa kun voi rauhassa kuunnella ja olla läsnä - ei minkäänlaista sukupolvien välistä kuilua - samalla aaltopituudella ollaan vaikkakin iän myötä tulevat haasteet ovatkin jo arkea. Ystävyys ei katoa, pikemminkin syvenee<3

 Hyvillä mielin sitten jatkoimme ja iloisesti parvekkeltaan vilkuttaen Laura meille toivotti hyvää matkaa. Kiitollisena ystävyydestämme kumpikin.

Aamuisella retkelläni järvelle. Hämähäkin taidonnäyte kastepisaroineen.

" Mitä jättäisin perinnöksi, kun lähden?

Kevääseen kukat,

kesään kukkuvan käen

syksyyn värikkäät lehdet. "

- Ryökan -

Järvessä vesi +15 asteista joten raikas lähtö päivään.

" Syksyn sadosta 

olen saanut osani.

Jo kajahtavat

villihanhien huudot.

kohta on talvi täällä. "

- Tuntematon -

Nyt kotona - syksyinen tuulinen sadepäivä seurana. Muistoista saamme lohtua jokaiseen päivään.

"Sateen jälkeen ilma raikastuu,

itkun jälkeen sielu kirkastuu. "

Voimia syksyyn - annetaan värien hoitaa, Anne