Tämä päivä on merkityksellinen itselleni. Tänään on viimeinen mahdollisuus jättää hakemus Heinäveden kunnan työpajaohjaajan tehtävään.
Tein sen heti kun löysin tämän avoinna olevan tehtävän mollin sivuilta. Niinikään kävin myös keskustelemassa asiasta kunnansihteerin kanssa ja toimitin kaiken mahdollisen rekvisiitan hänelle, ts.työtodistukset ja opiskelutodistukset. Kaikki on siis kunnossa minun puoleltani. Kaikki mihin pystyn itse vaikuttamaan. Enää voin vain toivoa, että maailmankaikkeuden energiat ovat puolellani ja saan viimein paikan johon taitoni riittävät. Haasteen myös työelämässä, yhteisöä palvellen.
Maaliskuun lopulla tulee kuluneeksi 3 vuotta muutostani Heinävedelle. Tuolloin minusta haluttiin kirjoittaa lehteen koska pitivät niin ihmeellisenä muuttoa aivan tuntemattomalle paikkakunnalle, josta en tiennyt yhtään mitään. Tai luostarit tiesin, mutten niissäkään ollut aiemmin vieraillut.
Lisäksi ihmetystä aiheutti mereltä järvimaisemaan siirtyminen ja sekin ettei siinä vaiheessa ollut mitään suunnitelmia, vain" tyhjä valkea paperi" jonka voisin alkaa täyttämään uusilla asioilla tai en millään.
Tilanne oli kutkuttavan herkullinen ja tiesin että olin etuoikeutettu koska pystyin toimimaan näin. Se jos mikä, on luovaa. Antaa tilaa itselleen, kuulostelee mitä minä haluan tehdä? Mitä kaipaan?
Hiljaisuutta, rauhaa, lepoa suorittamisesta.
Haastattelussa muistan kertoneeni, kuinka luotan tähän pieneen kuntaan. Ihastuin Heinäveden luontoon, sen kauneuteen ja väreihin. Olen jollain lailla oppinut myös järven elämää, vaikkei minusta pysty koskaan kitkemään kaipuuta kunnon merielämään. Se on sielunmaisemaani mikä on aina minussa. Ja tulee pysymään.
Olen myös sanonut moneen kertaan että siinä vaiheessa kun saan vakituisen työpaikan, vaihdan kirjat Heinävedelle. Toivottavasti universumi on nyt puolellani.
Vanhin poikani on ostanut minulle lahjaksi vuonna 2009 I GHINGin, muutosten kirjan. Tänä aamuna heitin kolmea kiinalaista kolikkoa ja kysyin mielessäni tilannetta. Sain vastaukseksi Luovuus :
"Ensimmäisen viiruston kuusi ehyttä viivaa edustavat valoa antavaa, aktiivista, vahvaa ja henkistä alkuvoimaa. Sen kuva on taivas, olemus tarmoa ja liikettä ja se sisältää myös ajan voiman ja jatkumisen, pitkäaikaisen keston. Tämä on luomisvoiman hexarammi. Nyt on aika olla rohkea olematta silti uhkarohkea. Viirusto liittyy touko-kesäkuuhun."
Toivon todella että saan mahdollisuuden alkaa tekemään töitä työpajatoiminnassa pitkäaikaistyöttömien kanssa.
Tehtävänä on tukea asiakkaiden motivaatiota, elämänhallintaa ja työelämään siirtymistä.
Itse uskon vahvasti siihen että löytämällä jokaisessa ihmisessä uinuvat voimavarat ja saamalla ne käyttöön, pääsemme sellaisiin tuloksiin että ne hämmästyttävät löytäjäänsäkin.
Sen ilon haluaisin nähdä ihmisissä joiden kanssa tulen työskentelemään.
Luovuus on valtava voima ja sen valjastaminen käyttöön yhteisön hyväksi tulee olemaan haaste jonka olen valmis vastaanottamaan.
Nyt toivon ja uskon.
keskiviikko 18. tammikuuta 2017
torstai 29. joulukuuta 2016
Toivoa vuodelle 2017
Elämme viimeisiä hetkiä vuonna 2016. Viimeisiä päiviä. Täytyy oikein keskittyä näihin hetkiin samalla kun jo malttamattomana odottaa tuota uuden vuoden vaihtumista. Kun kaikki alkaa puhtaalta pöydältä.
Niin ajattelen taas uuden vuoden kynnyksellä.
Tämä loppu vuosi piti sisällään todellakin erilaisia tapahtumia, tunteita, sairauksia, kuolemia mutta myös syntymiä. Kahden ystäväni perheeseen syntyi pieni vauva, uusi ihmistaimi. Aloittaen kasvunsa niin pienestä, kauniista ja täynnä rakkautta joka ympäröi tuon pienen ihmisen. Siinä vaiheessa pahuus on kaukana.
"Ruusunnupun suloisuus sen auetessa päivään,
ensisäteen hehku uus ja sateenkaaren häivä,
lupaus paremmasta huomisesta
on pienen lapsen luomisessa
syntymä ihmeistä suurin."
Siunattua tulevaisuutta näille pienokaisille, pojalle ja tytölle.
Rakkautta joka ympäröi ja suojelee.
Ja kuin syntymä niin myös kuolema oli läsnä tässä loppu vuodessa.
Ystäväni äiti nukkui rauhalliseen ikiuneen tyttäriensä saattaessa, silittäessä molemmin puolin äitiään ja hän sai kuin nukkua rauhaisaan uneen. Pitkä hyvä, läheisten kanssa vietetty elämä takanaan.
"Polkua mennyttä katselen, sidon muistojen kukista seppeleen.
Siihen kukat niin ilon kuin murheenkin, polun varrelta poimin, jota kuljettiin."
Myös miesystäväni pitkäaikainen ystävä kuoli äskettäin ja olimme saattamassa häntä viimeiselle matkalle pienen hautajaisseurueen mukana. Myöskin hänellä oli pitkä omanoloinen elämä takanaan kuitenkin aivan erinlainen kuin ystäväni äidillä. Ystävistä ainoana jäljellä juuri miesystäväni muistelemassa vainajaa.
"Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
niin kaunis on maa, niin korkea taivas,
soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet."
Taivaan kodissa myös nyt täältä poisnukkuneet ovat rakkauden ympäröimänä, Taivaallisen valon ja rakkauden. Siunattuna ikiuneen.
Elämässä on todentotta ollut läsnä nyt niin erilaisia asioita, tunnetiloja, kuin vuoristorataa. Ilot, surut, pettymykset, onnistumiset, katkeruudet,syytökset, ja silti rakkaus, joka edelleen yrittää pitää pintansa ja voittaa.
Tähän loppuun tädiltäni saamasta kirjasta ajatelma nimeltä......
"En ole eilinen"
"En ole eilinen.
olen tänään.
Ohikiitävä hetki
johon voit tarttua
tai jonka voit antaa
mennä ohi.
Olen pyörre,
joka voi tempaista
sinut mukaansa
jos sallit.
Tai voit potkia vastaan
kaikin voimin.
Elää ikuisesti eilisessä
tai huomisessa.
Mutta minä
en ole eilinen
enkä huominen.
minä olen tänään."
kirjasta Ruusu sinulle, Sinikka Svärd
Uskoa, toivoa ja rakkautta, anteeksiantoa ja kiitollisuutta tulevalle vuodelle 2017 joka aukeaa eteemme kuin puhdas valkea paperi.
Täytetään se hyvin.
Niin ajattelen taas uuden vuoden kynnyksellä.
Tämä loppu vuosi piti sisällään todellakin erilaisia tapahtumia, tunteita, sairauksia, kuolemia mutta myös syntymiä. Kahden ystäväni perheeseen syntyi pieni vauva, uusi ihmistaimi. Aloittaen kasvunsa niin pienestä, kauniista ja täynnä rakkautta joka ympäröi tuon pienen ihmisen. Siinä vaiheessa pahuus on kaukana.
"Ruusunnupun suloisuus sen auetessa päivään,
ensisäteen hehku uus ja sateenkaaren häivä,
lupaus paremmasta huomisesta
on pienen lapsen luomisessa
syntymä ihmeistä suurin."
Siunattua tulevaisuutta näille pienokaisille, pojalle ja tytölle.
Rakkautta joka ympäröi ja suojelee.
Ja kuin syntymä niin myös kuolema oli läsnä tässä loppu vuodessa.
Ystäväni äiti nukkui rauhalliseen ikiuneen tyttäriensä saattaessa, silittäessä molemmin puolin äitiään ja hän sai kuin nukkua rauhaisaan uneen. Pitkä hyvä, läheisten kanssa vietetty elämä takanaan.
"Polkua mennyttä katselen, sidon muistojen kukista seppeleen.
Siihen kukat niin ilon kuin murheenkin, polun varrelta poimin, jota kuljettiin."
Myös miesystäväni pitkäaikainen ystävä kuoli äskettäin ja olimme saattamassa häntä viimeiselle matkalle pienen hautajaisseurueen mukana. Myöskin hänellä oli pitkä omanoloinen elämä takanaan kuitenkin aivan erinlainen kuin ystäväni äidillä. Ystävistä ainoana jäljellä juuri miesystäväni muistelemassa vainajaa.
"Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
niin kaunis on maa, niin korkea taivas,
soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet."
Taivaan kodissa myös nyt täältä poisnukkuneet ovat rakkauden ympäröimänä, Taivaallisen valon ja rakkauden. Siunattuna ikiuneen.
Elämässä on todentotta ollut läsnä nyt niin erilaisia asioita, tunnetiloja, kuin vuoristorataa. Ilot, surut, pettymykset, onnistumiset, katkeruudet,syytökset, ja silti rakkaus, joka edelleen yrittää pitää pintansa ja voittaa.
Tähän loppuun tädiltäni saamasta kirjasta ajatelma nimeltä......
"En ole eilinen"
"En ole eilinen.
olen tänään.
Ohikiitävä hetki
johon voit tarttua
tai jonka voit antaa
mennä ohi.
Olen pyörre,
joka voi tempaista
sinut mukaansa
jos sallit.
Tai voit potkia vastaan
kaikin voimin.
Elää ikuisesti eilisessä
tai huomisessa.
Mutta minä
en ole eilinen
enkä huominen.
minä olen tänään."
kirjasta Ruusu sinulle, Sinikka Svärd
Uskoa, toivoa ja rakkautta, anteeksiantoa ja kiitollisuutta tulevalle vuodelle 2017 joka aukeaa eteemme kuin puhdas valkea paperi.
Täytetään se hyvin.
maanantai 19. joulukuuta 2016
Lämmin jouluinen tervehdys
Enää muutama päivä jouluun. Kiire näkyy kaupoissa, liikenteessä. Toivon malttia, toivon ettei anneta stressin tarttua. Yritetään pitää mielessä kaikkein oleellisin, vaikka joka puolelta pursuaa ohjetta miten saat rakennettua oikean joulun. Oikea joulu ei vaadi tuota kaikkea. Älkää uskoko markkinamiehiin!
Haimme eilen miesystäväni kanssa meidän ensimmäisen jouluvieraan. Ajoimme 200 kilometriä kohti Helsingin seutua ja vanhin poikani ja hänen avovaimonsa ajelivat sieltä suunnilleen saman verran tänne päin. Kohtasimme Kuortin ABC:llä ja meille annettiin kahdeksan kuukautta vanha valkoinen pörröinen kaveri Puffy matkalaukkuineen! Puffy ei nimittäin vielä tohdi matkustaa toisen granmummyn luo jenkkeihin joten saimme jouluksi seuraa ja vieläpä vähän joulun jälkeenkin.
Puffy suukotteli vuolaasti minut iloisen jälleennäkemisen merkiksi ja sanoi heipat kotiväelle ja niin alkoi meidän joulutarina. Kerroin että meillä onkin nyt eläinten joulu! Vietetään aitoa joulua luonnossa. Tarjotaan linnuille ja oraville erityisherkkuja ja tietysti lyhde tuonne lintulaudan puuhun kiinni.
Puffy ja kissani Nikita saavat nyt tutustua kaikessa rauhassa toisiinsa ja toivottavasti tämän kolme viikkoisen vierailun jälkeen voimme todeta että joulun taika toimi ja kissa ja koira elävät sulassa sovussa tästä eteenpäin.
Ostimme Disneyn joulukoira joulun jäljillä cd:n ja katsomme sen yhdessä, eläimet ja ihmiset.
Seuraava jouluvieraamme saapuu nimittäin torstaina ja hän on siskontyttöni Leni, joka tulee junalla luoksemme. Menemme noutamaan Lenin Puffyn kanssa. Tänään jo teimme ensimmäisen lenkin kylmälle Heinäveden asemalle, onneksi junat kuitenkin vielä kulkee.
Sain myös käytyä Kotkassa ilahduttamassa ystäviäni ja omiani. Halusin päästä "kartalle" missä mennään kenenkin kohdalla.
Vanhimpien ystävien ja sukulaisten kuulumiset vaikuttaa kyllä siltä että ikä tekee omaa työtään ja muutoksia huomaa. Nyt oli jotenkin tosi sairauksien täyttämä retki sinne rannikolle. Toivon kuitenkin että terveys vielä voittaa.
Kirjoitan tähän kohtaan siskoni Aulin minulle vuosia sitten antaneen "kuusen katveessa" pikku kirjasesta löytämäni runon joka on Kaarlo Sarkian runosta lapsuuden joulu.....
" Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää.
Mut jostain takaa aikojen menneitten yhä silmiini kirkkaus lapsuuden joulujen sädekimpun lämpimän, himmenemättömän heittää.
Kuva kaikista kaunein mieleeni heijastuu : tupa hohtavan puhdas ja koreiltu joulupuu, takan äärellä äiti valkoista puuroa keittää.
On ehointa yllä, on saunasta palattu juuri.
pian käydään poikki sen kaivatun kynnyksen, jota kohti on kuljettu
päiviä laskien. Jo on käsillä korkea hetki, tuokio suuri,
kun kuusen kynttilät liekkeihin leimahtaa.
On tuvassa lämmintä, kirkasta, juhlaisaa
ja ikkunan takana tähdet ja hankien muuri."
Lähetän kaikille sydämellisen joulun toivotuksen, terveyttä tulevaan vuoteen 2017 ja erityis toiveen Ulla Kauhasen kirjasta Enkelivaloa......
" Maailmaan voit sinäkin
tuoda lämpöä enkelin.
Puhdasta iloa, tunnetta syvää,
rakkauden valoa, kaikkea hyvää."
Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2017
toivoo Anne:)
Haimme eilen miesystäväni kanssa meidän ensimmäisen jouluvieraan. Ajoimme 200 kilometriä kohti Helsingin seutua ja vanhin poikani ja hänen avovaimonsa ajelivat sieltä suunnilleen saman verran tänne päin. Kohtasimme Kuortin ABC:llä ja meille annettiin kahdeksan kuukautta vanha valkoinen pörröinen kaveri Puffy matkalaukkuineen! Puffy ei nimittäin vielä tohdi matkustaa toisen granmummyn luo jenkkeihin joten saimme jouluksi seuraa ja vieläpä vähän joulun jälkeenkin.
Puffy suukotteli vuolaasti minut iloisen jälleennäkemisen merkiksi ja sanoi heipat kotiväelle ja niin alkoi meidän joulutarina. Kerroin että meillä onkin nyt eläinten joulu! Vietetään aitoa joulua luonnossa. Tarjotaan linnuille ja oraville erityisherkkuja ja tietysti lyhde tuonne lintulaudan puuhun kiinni.
Puffy ja kissani Nikita saavat nyt tutustua kaikessa rauhassa toisiinsa ja toivottavasti tämän kolme viikkoisen vierailun jälkeen voimme todeta että joulun taika toimi ja kissa ja koira elävät sulassa sovussa tästä eteenpäin.
Ostimme Disneyn joulukoira joulun jäljillä cd:n ja katsomme sen yhdessä, eläimet ja ihmiset.
Seuraava jouluvieraamme saapuu nimittäin torstaina ja hän on siskontyttöni Leni, joka tulee junalla luoksemme. Menemme noutamaan Lenin Puffyn kanssa. Tänään jo teimme ensimmäisen lenkin kylmälle Heinäveden asemalle, onneksi junat kuitenkin vielä kulkee.
Sain myös käytyä Kotkassa ilahduttamassa ystäviäni ja omiani. Halusin päästä "kartalle" missä mennään kenenkin kohdalla.
Vanhimpien ystävien ja sukulaisten kuulumiset vaikuttaa kyllä siltä että ikä tekee omaa työtään ja muutoksia huomaa. Nyt oli jotenkin tosi sairauksien täyttämä retki sinne rannikolle. Toivon kuitenkin että terveys vielä voittaa.
Kirjoitan tähän kohtaan siskoni Aulin minulle vuosia sitten antaneen "kuusen katveessa" pikku kirjasesta löytämäni runon joka on Kaarlo Sarkian runosta lapsuuden joulu.....
" Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää.
Mut jostain takaa aikojen menneitten yhä silmiini kirkkaus lapsuuden joulujen sädekimpun lämpimän, himmenemättömän heittää.
Kuva kaikista kaunein mieleeni heijastuu : tupa hohtavan puhdas ja koreiltu joulupuu, takan äärellä äiti valkoista puuroa keittää.
On ehointa yllä, on saunasta palattu juuri.
pian käydään poikki sen kaivatun kynnyksen, jota kohti on kuljettu
päiviä laskien. Jo on käsillä korkea hetki, tuokio suuri,
kun kuusen kynttilät liekkeihin leimahtaa.
On tuvassa lämmintä, kirkasta, juhlaisaa
ja ikkunan takana tähdet ja hankien muuri."
Lähetän kaikille sydämellisen joulun toivotuksen, terveyttä tulevaan vuoteen 2017 ja erityis toiveen Ulla Kauhasen kirjasta Enkelivaloa......
" Maailmaan voit sinäkin
tuoda lämpöä enkelin.
Puhdasta iloa, tunnetta syvää,
rakkauden valoa, kaikkea hyvää."
Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2017
toivoo Anne:)
keskiviikko 16. marraskuuta 2016
Ilo
"Ilo on tässä ja tuolla,
eilen, tänään ja huomenna.
Se herää aamulla tai illalla,
kukkii kesät ja talvet.
Se on vanha tai uusi,
maistuu suolaiselta ja makealta.
Ilo on sinun ja minun,
köyhän ja rikkaan.
Ei se katso kasvoja
eikä mammonan määrää.
Se tulee ja menee,
syttyy ja sammuu,
ei kysy lupaa
eikä kolkuttele oville.
Ilo pujahtaa odottamatta piiloon
ja hyppää taas esiin
yllättävistä paikoista
kummallisina hetkinä.
Se voi näyttää aivan toisenlaiselta
kuin olet odottanut
ja lipua ohi niin
ettet huomaakaan.
Kulje siis avoimin silmin
tuntosarvet herkkinä
ja kun se osuu kohdalle
tartu siihen kaksin käsin
äläkä päästä irti."
Kirjasta "Ajattelen sinua" Sinikka Svärd ja Julia Prusi
Iloitsen juuri nyt, tällä hetkellä siitä, että saan istua omineni täällä mökillä ja aivan kohta on sinisen hetken aika - nautin suunnattomasti tästä rauhasta ja luonnosta joka näyttäytyy niin monin kasvoin minulle.
Iloitsen siitä että omilla rakkailla on asiat hyvin ja kukin saa elellä juuri omanlaistaan elämää ja kiitollisuus täyttää joka solun minussa.
Kiitän ja laulan kiitosta kaiken Luojalle, universumille ja maailmankaikkeudelle.
Eilen halusin keskittyä joulun muistamisiin, aloittelen joulun valmistelut ajoissa.
Lähetän paljon perinteisiä joulukortteja tai jaan ne samalla kun annan joulumuistamiset, läheisilleni, ystäville.
Olen varma, että hyvät ajatukset lentävät juuri sille ihmiselle jolle kirjoitan korttia tai pakkailen hänen lahjaansa. Haluan tehdä tämän kaikessa rauhassa.
Eilen laitoin "Rajattomat" yhtyeen joululevyn soimaan taustalle ja kynttilöitä paloi kymmenittäin ympäri mökkiä.
Hoitohuoneeseen ripustin lämpimän keltaiset jouluvalot.
Joulun odotus ja siihen valmistautuminen rauhassa on jotain hyvin tärkeää itselleni.
Kuorossa olemme nyt alkaneet harjoitella joululauluja tai viimeistelemään sillä seuraava esiintyminen on Soinilansalmella 5.12. jolloin siellä on kyläläisille joululaulajaiset. Sinne vaan porukalla hakemaan hyvää joulumieltä:) Itse joulu kun tuppaa menemään aina niin vauhdilla ohi. Suurimmalla osalla ihmisistä. Toivoisin kuitenkin ihmisten pysähtyvän sen ihan oleellisimman äärelle ja antavan joulun sanomalle tilaa. Pyhän koskettaa. Se onnistuu hiljentymällä.
Tänä jouluna saan tänne mökille seuraksi siskontyttöni Lenin ja Villen ja Gillionin Puffy-koiran. He itse lentävät jenkkeihin sillä nyt on vuoro käydä siellä jouluna.
Me hoidamme Lenin kanssa Puffyn täällä ja uskon että selviydymme ihan hyvin. Saas nähdä pelästyykö supisuomalaista joulupukkia jos sellainen vastaan tulee?
Tähän loppuun " Joulun tähden" sanat, jonka mm. esitämme tulevissa joululauleloissa......
Kerran öisellä taivaalla hohti tähti suuri ja tuntematon.
Ja se miehet luo lapsen sen johti, joka taivaasta saapunut on.
Vaikka päivittäin virheitä teemme, tähden valolta piiloutuen
yhä loistaa se pimeyteemme, meille viestiä julistaen.
Koko maailma kuulla nyt saa poika Jumalan syntynyt on,
rauhaa toivoo hän tähdille taivaan rauhaa julistaa hän päälle maan.
Koko maailma kuulla nyt saa viha ei ole voittamaton.
Ihminen veljeänsä nyt voi armahtaa pelko hukkuu valoon valtavaan.
Huolet maan ylle varjoja heittää, valot sammuvat yksitellen.
Tähden loistetta ei voida peittää, vaan se tulvahtaa luo jokaisen.
Ketään jätä se ei puolitiehen valo ehtii luo eksyneiden.
Ja se johtaa luo hiljaisen miehen, joka viestiä tuo rakkauden.
Koko maailma kuulla nyt saa......
Ole pisara vain, joka lähti vettä elävää vuodattamaan.
Ole öisellä taivaalla tähti, joka tuhlaten luo valoaan.
Ole viemässä valoa tuota, joka sytyttää voi sydämen.
Rauhan ruhtinaan hiljaisen luota ilo kumpuaa luo jokaisen.
Koko maailma kuulla nyt saa.....
Olemme kaikki valon eteenpäin viejiä, jos niin haluamme. Minä haluan,
sillä pisaroista kasvaa joki, ja se löytää tiensä mereen.....
Rakkauden täyttämää loppu vuotta, Anne
eilen, tänään ja huomenna.
Se herää aamulla tai illalla,
kukkii kesät ja talvet.
Se on vanha tai uusi,
maistuu suolaiselta ja makealta.
Ilo on sinun ja minun,
köyhän ja rikkaan.
Ei se katso kasvoja
eikä mammonan määrää.
Se tulee ja menee,
syttyy ja sammuu,
ei kysy lupaa
eikä kolkuttele oville.
Ilo pujahtaa odottamatta piiloon
ja hyppää taas esiin
yllättävistä paikoista
kummallisina hetkinä.
Se voi näyttää aivan toisenlaiselta
kuin olet odottanut
ja lipua ohi niin
ettet huomaakaan.
Kulje siis avoimin silmin
tuntosarvet herkkinä
ja kun se osuu kohdalle
tartu siihen kaksin käsin
äläkä päästä irti."
Kirjasta "Ajattelen sinua" Sinikka Svärd ja Julia Prusi
Iloitsen juuri nyt, tällä hetkellä siitä, että saan istua omineni täällä mökillä ja aivan kohta on sinisen hetken aika - nautin suunnattomasti tästä rauhasta ja luonnosta joka näyttäytyy niin monin kasvoin minulle.
Iloitsen siitä että omilla rakkailla on asiat hyvin ja kukin saa elellä juuri omanlaistaan elämää ja kiitollisuus täyttää joka solun minussa.
Kiitän ja laulan kiitosta kaiken Luojalle, universumille ja maailmankaikkeudelle.
Eilen halusin keskittyä joulun muistamisiin, aloittelen joulun valmistelut ajoissa.
Lähetän paljon perinteisiä joulukortteja tai jaan ne samalla kun annan joulumuistamiset, läheisilleni, ystäville.
Olen varma, että hyvät ajatukset lentävät juuri sille ihmiselle jolle kirjoitan korttia tai pakkailen hänen lahjaansa. Haluan tehdä tämän kaikessa rauhassa.
Eilen laitoin "Rajattomat" yhtyeen joululevyn soimaan taustalle ja kynttilöitä paloi kymmenittäin ympäri mökkiä.
Hoitohuoneeseen ripustin lämpimän keltaiset jouluvalot.
Joulun odotus ja siihen valmistautuminen rauhassa on jotain hyvin tärkeää itselleni.
Kuorossa olemme nyt alkaneet harjoitella joululauluja tai viimeistelemään sillä seuraava esiintyminen on Soinilansalmella 5.12. jolloin siellä on kyläläisille joululaulajaiset. Sinne vaan porukalla hakemaan hyvää joulumieltä:) Itse joulu kun tuppaa menemään aina niin vauhdilla ohi. Suurimmalla osalla ihmisistä. Toivoisin kuitenkin ihmisten pysähtyvän sen ihan oleellisimman äärelle ja antavan joulun sanomalle tilaa. Pyhän koskettaa. Se onnistuu hiljentymällä.
Tänä jouluna saan tänne mökille seuraksi siskontyttöni Lenin ja Villen ja Gillionin Puffy-koiran. He itse lentävät jenkkeihin sillä nyt on vuoro käydä siellä jouluna.
Me hoidamme Lenin kanssa Puffyn täällä ja uskon että selviydymme ihan hyvin. Saas nähdä pelästyykö supisuomalaista joulupukkia jos sellainen vastaan tulee?
Tähän loppuun " Joulun tähden" sanat, jonka mm. esitämme tulevissa joululauleloissa......
Kerran öisellä taivaalla hohti tähti suuri ja tuntematon.
Ja se miehet luo lapsen sen johti, joka taivaasta saapunut on.
Vaikka päivittäin virheitä teemme, tähden valolta piiloutuen
yhä loistaa se pimeyteemme, meille viestiä julistaen.
Koko maailma kuulla nyt saa poika Jumalan syntynyt on,
rauhaa toivoo hän tähdille taivaan rauhaa julistaa hän päälle maan.
Koko maailma kuulla nyt saa viha ei ole voittamaton.
Ihminen veljeänsä nyt voi armahtaa pelko hukkuu valoon valtavaan.
Huolet maan ylle varjoja heittää, valot sammuvat yksitellen.
Tähden loistetta ei voida peittää, vaan se tulvahtaa luo jokaisen.
Ketään jätä se ei puolitiehen valo ehtii luo eksyneiden.
Ja se johtaa luo hiljaisen miehen, joka viestiä tuo rakkauden.
Koko maailma kuulla nyt saa......
Ole pisara vain, joka lähti vettä elävää vuodattamaan.
Ole öisellä taivaalla tähti, joka tuhlaten luo valoaan.
Ole viemässä valoa tuota, joka sytyttää voi sydämen.
Rauhan ruhtinaan hiljaisen luota ilo kumpuaa luo jokaisen.
Koko maailma kuulla nyt saa.....
Olemme kaikki valon eteenpäin viejiä, jos niin haluamme. Minä haluan,
sillä pisaroista kasvaa joki, ja se löytää tiensä mereen.....
Rakkauden täyttämää loppu vuotta, Anne
keskiviikko 2. marraskuuta 2016
Hyvä kiertämään
Istun keittiössä ja olen sellaisen tuoksun ympäröimänä, joka vie minut miltei viidenkymmenen vuoden taakse. Vastaleivotun ruisleivän tuoksu.
Mikä kokemus hajuaistille ja kuinka pitkään olen tätä hetkeä oikeastaan odotellut. Nyt viimein sain ystäväni Tiinan avustuksella ohjeen ruisleipäsiin, ja tämä oman taikinajuuren tekeminen ja sen kanssa "pelaaminen" vei kutakuinkin viikon verran. Kyllä kannatti!
Täällä mökillä kun minulla on myös leivinuuni, niin tottahan se on ollut mielessä jo pitkään että onnistuisinkohan?
Nyt voin jo kehaista myös makuaistin liittyessä hajuaistin joukkoon, että kylläpä oli makoisia leipäsiä!
Uunista leijuu vielä viimeisten leipien tuoksu ja tämä kuljettaa minua sinne kauas kotisaarelleni Tiutiseen, jossa isän äiti, minulle Meeri mummo, teki ruisleipää ja antoi minulle ja siskolleni juuri uunista tulleita pieniä, pulleita reikäleipiä. Otimme niitä mukaan ja lähdimme toiseen päähän saarta, missä asustimme perheemme kanssa. Ikää meillä oli varmaan 6-7 vuotta.
Muistan kuinka revimme käsin halki leipäset juostessamme hiekkatietä, ja leikimme että on sota ja meillä ei ole muuta syötävää. Muistan vaarin kertoneen sodassa olleena, kuinka joutuivat kiertämään ja kerjäämään taloista mitä milloinkin irtosi ja leivästä oli puhetta ollut.
Tänä päivänä ei lasten kuule sodasta leikkivän ja mikä kauheinta, he joutuvat itse sodan keskellä, sodan viattomiksi uhreiksi.
Aikuisten julmuuden ja raakuuden tähden. Se on jotain niin pahaa ja kammottavaa että tilanne menee yli käsityskyvyn.
Kuvat lapsiuhreista sekä raakalaisista jotka tappavat kuin robotit - pahuus on pahasti valloillaan.
Tällaisessa maailmassa, pienet ja suuremmat ihmiset joutuvat selviytymään ja toimimaan. Miettien kauhuissaan mihin ihminen vielä pystyy?
On pakko uskoa ja toivoa että hyvän ja pahan taistelussa vielä kerran hyvä pääsee niskan päälle ja voitolle.
Ajattelen itse niin, että asioiden ollessa maailmanlaajuisesti näin huonolla mallilla, jokaisen pitäisi yrittää omalla kohdalla tehdä hyviä töitä, lähettää hyviä ajatuksia, toivoa ja rukoilla heidän puolesta jotka ovat jo toivonsa menettäneet ja niin pahassa tilanteessa, että vain ihme auttaa.
Hyviä ajatuksia ja toiveita siis ilmoille, ja jos mahdollista, niin myös konkreettisia tekoja. Hyvän siemeniä, jotka kantaa.
Tulevana sunnuntaina 6.11.2016 klo 16 alkaen on konsertti "Laulu kannattaa" Heinäveden yläkoulun liikuntasalissa.
Sekakuoro Ajattomat ja Itäisten kylien kuoro esittää noin kaksikymmentä kuorolaulua ja vaikka konserttiin on vapaa pääsy, niin konsertin ohjelman ostamalla 10e hintaan voit tukea Syyrian Alepon lapsiuhreja.
Tilaisuudessa laulamme myös yhteislauluja muutaman yleisön kanssa ja toivon sydämeni pohjasta ihmisten osallistuvan, konserttiin ja lauluihin ja näin tuovan apua sitä tarvitseville.
Laulu on hyvin voimaannuttava tapa ja terapeuttinen, se tuo yhteisöllisyyttä ja avaa tunteita.
Laulu kannattaa, todellakin.
Lämpimästi tervetuloa kaikkien kuorolaisten ja johtajamme Jyrki Immosen sekä säestäjämme Tiina Tirkkosen puolesta, toivoo Anne :)
Mikä kokemus hajuaistille ja kuinka pitkään olen tätä hetkeä oikeastaan odotellut. Nyt viimein sain ystäväni Tiinan avustuksella ohjeen ruisleipäsiin, ja tämä oman taikinajuuren tekeminen ja sen kanssa "pelaaminen" vei kutakuinkin viikon verran. Kyllä kannatti!
Täällä mökillä kun minulla on myös leivinuuni, niin tottahan se on ollut mielessä jo pitkään että onnistuisinkohan?
Nyt voin jo kehaista myös makuaistin liittyessä hajuaistin joukkoon, että kylläpä oli makoisia leipäsiä!
Uunista leijuu vielä viimeisten leipien tuoksu ja tämä kuljettaa minua sinne kauas kotisaarelleni Tiutiseen, jossa isän äiti, minulle Meeri mummo, teki ruisleipää ja antoi minulle ja siskolleni juuri uunista tulleita pieniä, pulleita reikäleipiä. Otimme niitä mukaan ja lähdimme toiseen päähän saarta, missä asustimme perheemme kanssa. Ikää meillä oli varmaan 6-7 vuotta.
Muistan kuinka revimme käsin halki leipäset juostessamme hiekkatietä, ja leikimme että on sota ja meillä ei ole muuta syötävää. Muistan vaarin kertoneen sodassa olleena, kuinka joutuivat kiertämään ja kerjäämään taloista mitä milloinkin irtosi ja leivästä oli puhetta ollut.
Tänä päivänä ei lasten kuule sodasta leikkivän ja mikä kauheinta, he joutuvat itse sodan keskellä, sodan viattomiksi uhreiksi.
Aikuisten julmuuden ja raakuuden tähden. Se on jotain niin pahaa ja kammottavaa että tilanne menee yli käsityskyvyn.
Kuvat lapsiuhreista sekä raakalaisista jotka tappavat kuin robotit - pahuus on pahasti valloillaan.
Tällaisessa maailmassa, pienet ja suuremmat ihmiset joutuvat selviytymään ja toimimaan. Miettien kauhuissaan mihin ihminen vielä pystyy?
On pakko uskoa ja toivoa että hyvän ja pahan taistelussa vielä kerran hyvä pääsee niskan päälle ja voitolle.
Ajattelen itse niin, että asioiden ollessa maailmanlaajuisesti näin huonolla mallilla, jokaisen pitäisi yrittää omalla kohdalla tehdä hyviä töitä, lähettää hyviä ajatuksia, toivoa ja rukoilla heidän puolesta jotka ovat jo toivonsa menettäneet ja niin pahassa tilanteessa, että vain ihme auttaa.
Hyviä ajatuksia ja toiveita siis ilmoille, ja jos mahdollista, niin myös konkreettisia tekoja. Hyvän siemeniä, jotka kantaa.
Tulevana sunnuntaina 6.11.2016 klo 16 alkaen on konsertti "Laulu kannattaa" Heinäveden yläkoulun liikuntasalissa.
Sekakuoro Ajattomat ja Itäisten kylien kuoro esittää noin kaksikymmentä kuorolaulua ja vaikka konserttiin on vapaa pääsy, niin konsertin ohjelman ostamalla 10e hintaan voit tukea Syyrian Alepon lapsiuhreja.
Tilaisuudessa laulamme myös yhteislauluja muutaman yleisön kanssa ja toivon sydämeni pohjasta ihmisten osallistuvan, konserttiin ja lauluihin ja näin tuovan apua sitä tarvitseville.
Laulu on hyvin voimaannuttava tapa ja terapeuttinen, se tuo yhteisöllisyyttä ja avaa tunteita.
Laulu kannattaa, todellakin.
Lämpimästi tervetuloa kaikkien kuorolaisten ja johtajamme Jyrki Immosen sekä säestäjämme Tiina Tirkkosen puolesta, toivoo Anne :)
torstai 13. lokakuuta 2016
Pitääkö olla huolissaan?
Lokakuuta mennään kovaa kyytiä, siis talvi kolkuttelee jo ovella, kohta sen voi haistaa ilmasta astuessaan ulos.
Tästä on viisi vuotta kun asustimme siskontyttöni Lenin kanssa täällä Kotkan asunnossa muutaman kuukauden yhdessä.
Oli vaikeat ajat elämässämme. Siskoni sairasti ärhäkkää, nopeasti etenevää syöpää ja Leni asui luonani viimeisinä kuukausina.
Varmaan juurikin näihin aikoihin astuimme ulos rapusta Lenin ja koirani Leon kanssa lähtiessämme lenkille, yhdelle noista monista ja Leni haistoi ilmaa ja sanoi minulle "täällä tuoksuu talvelle".
Nuuhkaisin itsekin ja todentotta - ilmassa oli talven tulon tuoksu ja se oli hyvä havainto. Talvi tuoksuu raikkaalta, tervetuloa talvi!
Tuo aika oli raskasta monella tapaa. Piti yrittää olla vahva koska tiesin miten vaikeaa Lenillä oli ja silti piti jaksaa mennä kouluun ja toimia vaikka äiti oli sairaana.
He asustivat aivan lähelläni, siksi pystyin nopealla varoituksella toimimaan kun tilanne sitä vaati.
Kun laitoin tyttöä täältä kouluun ja sain lähtemään, menin monesti ikkunan luo vetämään raitista ilmaa ja annoin itkun tulla. Minun oli saatava itkeä yksin ja pyytää Jumalalta voimia tässä tehtävässä jonka olin saanut hoitaakseni.
Muistan monia asioita ja hetkiä tuolta muutamalta kuukaudelta, viisi vuotta sitten. Yksi oli tapa millä sain tytön heräämään paremmin - istuin lempituolissani olohuoneessa ja aamutuimaan kudoin kynttilän hämyssä ja odotin hetkeä, milloin pitää viimeistään saada Leni ylös jotta ehtii syödä ja kävellä ylä-asteelle Karhuvuoreen.
Olin tehnyt aamupalan valmiiksi ja kun kello oli sitä paljon aloin lauleskella hiljaa lempilauluja, lauloin ja kudoin kunnes Leni nousi ja tuli halaamaan, siitä lähti aamut liikkeelle.
Vaikein paikka laulaa oli silloin kun joulun lähestyessä tyttö toivoi että laulan varpunen jouluaamuna, kyyneleet valuivat pitkin poskia laulaessani tätä kaunista mutta surullista joululaulua, varsin hyvin tietäen että ei ole kauaa kun Lenin äiti on " lintuna Taivaan Isän luona".
Kaksi päivää sitten Leni täytti 18 vuotta. Aamulla otin puhelimeni esiin ja lähetin ääniviestinä tytölleni laulun "hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain hyvää syntymäpäivää toivotan, hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain ja paljon onnea vaan!" Lauluuni vastattiin heti kiitoksilla.
Huomiseksi järjestän Lenille 18 vuotis juhlat täällä samaisessa Kotkan kodissa. Leni matkustaa luokseni tänään ja huomenna kahdelta alkavat synttärit. Omat nuoreni tulevat kaikki kippaamaan onnittelumaljat Lenin kunniaksi ja nuori ystäväni, josta on matkan aikana tullut Leninkin ystävä. Juhlat syntyvät juuri näin: Saan kaikki omat rakkaat yhteen ja voimme viettää hauskaa yhdessä. Kaikki ketkä kynnelle kykenevät, poikkeuksena työesteet tietenkin.
Alankin tässä järjestelemään tarjottavaa huomista ajatellen, tuorejuustokakkuja teen pari kappaletta koska tiedän omieni siitä pitävän. Olemme siis valmiina juhlintaan!
Tällä hetkellä kuljemme taas kohti masentavaa marraskuuta, kuten yksi vanhimmista ystävistäni on osuvasti sanonut.
Kuinka huolissaan pitää olla, jos tuntuu että tuleva synkkä aika kaatuu päälle?
Huomaan nimittäin nyt paljon tähän aiheeseen liittyvää proplematiikkaa ja siksi haluan kirjoittaa myös tästä ja juurikin tähän hetkeen.
Elämä ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista. On aika juhlia ja nauraa mutta se on vastakohta tunteille jotka myös kuuluvat elämään, masennus, surullisuus, pettymys.
Jossain vaiheessa olen miettinyt että minulla ei ole keinoja auttaa masentuneita ihmisiä.
Se kuva tuli aikanaan kriisityössä työskennellessäni. Koin että en voi auttaa muuta kuin ohjaamalla seuraavaan osoitteeseen. Se kuului sen työn kuvaan.
Halusin kuitenkin enemmin. Halusin kuunnella. Saada jotain toivoa ihmiselle joka kulkee syvissä vesissä. Huomasin kuitenkin kuinka vaikeaa se on. Lopulta vuosia myöhemmin ymmärrän että masentuneen ihmisen kanssa pitää osaa pysähtyä, vaikka se on uskomattoman hankalaa vain olla, sanomatta oikeastaan sen kummempaa.
Uskoa että se hetki kantaa, hiljaisuus kantaa. Ei tarvi jaella ohjeita, ei tarvi täyttää tilaa sanoilla, voi vain olla. Olla läsnä. Kuunnella hiljaisuutta ja uskoa että myös sanomattomuus toimii, omalla kummallisella tavallaan.
Nyt shiatsuterapeuttina voin tehdä työtä niin kuten itse koen hyväksi, kuunnellen ja hiljentyen, asiakkaasta riippuen. Toivon myös että voin jakaa asiakkaalle turvallista hiljaisuutta, jos hän sitä kaipaa, ettei tarvita sanoja, olemme lämpimässä hyvässä energiassa yhdessä, hoitaja ja hoidettava. Monesti ainakin uusien asiakkaiden kohdalla tulee paljonkin puhetta ja se on minusta hyvä koska pääsee kartoittamaan tilannetta, oppii tuntemaan ihmisen.
Lopulta kuitenkin huomaan että luottamus, kosketus ja hyvä energia toimii ilman sanojakin.
Shiatsu hakee tasapainoa kehon ja mielen välillä.
Tähän loppuun toivon ihastuttavaa värikylläistä syksyn aikaa, talven odotusta, sytytelkää kynttilöitä, lähettäkää Taivasjoukoille valoa, se on viesti meiltä heille jotka kulkevat aina sydämissämme.
Ja ulos mennessänne nuuhkaiskaa ilmaa.......
Anne:)
Tästä on viisi vuotta kun asustimme siskontyttöni Lenin kanssa täällä Kotkan asunnossa muutaman kuukauden yhdessä.
Oli vaikeat ajat elämässämme. Siskoni sairasti ärhäkkää, nopeasti etenevää syöpää ja Leni asui luonani viimeisinä kuukausina.
Varmaan juurikin näihin aikoihin astuimme ulos rapusta Lenin ja koirani Leon kanssa lähtiessämme lenkille, yhdelle noista monista ja Leni haistoi ilmaa ja sanoi minulle "täällä tuoksuu talvelle".
Nuuhkaisin itsekin ja todentotta - ilmassa oli talven tulon tuoksu ja se oli hyvä havainto. Talvi tuoksuu raikkaalta, tervetuloa talvi!
Tuo aika oli raskasta monella tapaa. Piti yrittää olla vahva koska tiesin miten vaikeaa Lenillä oli ja silti piti jaksaa mennä kouluun ja toimia vaikka äiti oli sairaana.
He asustivat aivan lähelläni, siksi pystyin nopealla varoituksella toimimaan kun tilanne sitä vaati.
Kun laitoin tyttöä täältä kouluun ja sain lähtemään, menin monesti ikkunan luo vetämään raitista ilmaa ja annoin itkun tulla. Minun oli saatava itkeä yksin ja pyytää Jumalalta voimia tässä tehtävässä jonka olin saanut hoitaakseni.
Muistan monia asioita ja hetkiä tuolta muutamalta kuukaudelta, viisi vuotta sitten. Yksi oli tapa millä sain tytön heräämään paremmin - istuin lempituolissani olohuoneessa ja aamutuimaan kudoin kynttilän hämyssä ja odotin hetkeä, milloin pitää viimeistään saada Leni ylös jotta ehtii syödä ja kävellä ylä-asteelle Karhuvuoreen.
Olin tehnyt aamupalan valmiiksi ja kun kello oli sitä paljon aloin lauleskella hiljaa lempilauluja, lauloin ja kudoin kunnes Leni nousi ja tuli halaamaan, siitä lähti aamut liikkeelle.
Vaikein paikka laulaa oli silloin kun joulun lähestyessä tyttö toivoi että laulan varpunen jouluaamuna, kyyneleet valuivat pitkin poskia laulaessani tätä kaunista mutta surullista joululaulua, varsin hyvin tietäen että ei ole kauaa kun Lenin äiti on " lintuna Taivaan Isän luona".
Kaksi päivää sitten Leni täytti 18 vuotta. Aamulla otin puhelimeni esiin ja lähetin ääniviestinä tytölleni laulun "hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain hyvää syntymäpäivää toivotan, hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain ja paljon onnea vaan!" Lauluuni vastattiin heti kiitoksilla.
Huomiseksi järjestän Lenille 18 vuotis juhlat täällä samaisessa Kotkan kodissa. Leni matkustaa luokseni tänään ja huomenna kahdelta alkavat synttärit. Omat nuoreni tulevat kaikki kippaamaan onnittelumaljat Lenin kunniaksi ja nuori ystäväni, josta on matkan aikana tullut Leninkin ystävä. Juhlat syntyvät juuri näin: Saan kaikki omat rakkaat yhteen ja voimme viettää hauskaa yhdessä. Kaikki ketkä kynnelle kykenevät, poikkeuksena työesteet tietenkin.
Alankin tässä järjestelemään tarjottavaa huomista ajatellen, tuorejuustokakkuja teen pari kappaletta koska tiedän omieni siitä pitävän. Olemme siis valmiina juhlintaan!
Tällä hetkellä kuljemme taas kohti masentavaa marraskuuta, kuten yksi vanhimmista ystävistäni on osuvasti sanonut.
Kuinka huolissaan pitää olla, jos tuntuu että tuleva synkkä aika kaatuu päälle?
Huomaan nimittäin nyt paljon tähän aiheeseen liittyvää proplematiikkaa ja siksi haluan kirjoittaa myös tästä ja juurikin tähän hetkeen.
Elämä ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista. On aika juhlia ja nauraa mutta se on vastakohta tunteille jotka myös kuuluvat elämään, masennus, surullisuus, pettymys.
Jossain vaiheessa olen miettinyt että minulla ei ole keinoja auttaa masentuneita ihmisiä.
Se kuva tuli aikanaan kriisityössä työskennellessäni. Koin että en voi auttaa muuta kuin ohjaamalla seuraavaan osoitteeseen. Se kuului sen työn kuvaan.
Halusin kuitenkin enemmin. Halusin kuunnella. Saada jotain toivoa ihmiselle joka kulkee syvissä vesissä. Huomasin kuitenkin kuinka vaikeaa se on. Lopulta vuosia myöhemmin ymmärrän että masentuneen ihmisen kanssa pitää osaa pysähtyä, vaikka se on uskomattoman hankalaa vain olla, sanomatta oikeastaan sen kummempaa.
Uskoa että se hetki kantaa, hiljaisuus kantaa. Ei tarvi jaella ohjeita, ei tarvi täyttää tilaa sanoilla, voi vain olla. Olla läsnä. Kuunnella hiljaisuutta ja uskoa että myös sanomattomuus toimii, omalla kummallisella tavallaan.
Nyt shiatsuterapeuttina voin tehdä työtä niin kuten itse koen hyväksi, kuunnellen ja hiljentyen, asiakkaasta riippuen. Toivon myös että voin jakaa asiakkaalle turvallista hiljaisuutta, jos hän sitä kaipaa, ettei tarvita sanoja, olemme lämpimässä hyvässä energiassa yhdessä, hoitaja ja hoidettava. Monesti ainakin uusien asiakkaiden kohdalla tulee paljonkin puhetta ja se on minusta hyvä koska pääsee kartoittamaan tilannetta, oppii tuntemaan ihmisen.
Lopulta kuitenkin huomaan että luottamus, kosketus ja hyvä energia toimii ilman sanojakin.
Shiatsu hakee tasapainoa kehon ja mielen välillä.
Tähän loppuun toivon ihastuttavaa värikylläistä syksyn aikaa, talven odotusta, sytytelkää kynttilöitä, lähettäkää Taivasjoukoille valoa, se on viesti meiltä heille jotka kulkevat aina sydämissämme.
Ja ulos mennessänne nuuhkaiskaa ilmaa.......
Anne:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)