" Minut on kutsuttu hymyilemään.
Tähän maailmaan,
tähän kaupunkiin,
tälle kadulle.
Hymyilemään niille
joita elämä ei helli,
joiden silmät tulvivat
ja selät painuvat
kivusta kumaraan.
Minut on kutsuttu koskettamaan.
Silittämään mummojen kurttuisia käsiä,
suutelemaan pienten poikien nenänpäitä,
syleilemään jätettyjä
ja niitä, joita ei ole jätetty,
kun ei ole koskaan edes otettu.
Minut on kutsuttu nauramaan
niin että ostoskeskuksen
käytävät kaikuvat,
ja sivistyneen hillityt burberrynaiset
kohauttelevat olkapäitään paheksuen.
Minut on kutsuttu laulamaan
virsiä kirkonpenkissä niin kovaa
että Jumala varmasti kuulee.
Laulamaan jokirannan juopoille
juokse sinä humma
kun tuo taivas on niin tumma.
Niin että hekin hetkisen
voivat muistaa
millaista oli kerran."
-Kirjasta Ruusu sinulle, Sinikka Svärd-
Edellinen teksti löytyi tätini ja hänen miehensä minulle antamasta kirjasta syntymäpäivänäni, kohta jo lähes seitsemän vuoden takaa.
Seitsemän vuotta. Siihen seitsemään vuoteen mahtuu monenlaista muutosta, iloja ja suruja.
Aina kuitenkin elämä on kantanut. Ylä ja alamäissä. Elämän räsymatossa on todellakin monenkirjavaa väriä ja kudetta. Niin se menee ja kuuluukin mennä.
Tällä hetkellä tunnen olevani kutsuttu erityiseen tehtävään.
Pääsin viimein töihin ja en mihin tahansa työhön. Saan työskennellä Heinäveden kunnalla uusien Syyrialaisten kuntalaistemme kanssa. Olen valtavan kiitollinen tästä työstä.
Kun ensimmäistä kertaa kuulin täällä mahdollisuudesta että saamme Heinävedelle kiintiöpakolaisia aloin miettiä onko mahdollista päästä työhön heidän kanssaan? Silloin kirjoitin Heinäveden lehteen yleisönosastokirjoituksen otsikolla "valmiina palvelukseen". Kirjoituksellani halusin herätellä ihmisiä ajatukseen ja ravistella asenteita.
Nyt ensimmäisen kuukauden jälkeen voin iloisena todeta että myönteisyys on
saanut enemmän jalansijaa ja se jos mikä lämmittää syvällä sydämessä.
Heinäveteläiset ovat ottaneet uudet Syyrialaiset kuntalaiset lämpimästi vastaan. Ihmiset ovat lahjoittaneet paljon tarpeellista vaatetta ja tavaraa ja uudet kuntalaisemme ovat todella kiitollisia kaikesta siitä avusta jota ihmiset heille tarjoavat.
Ystävällisyys näkyy tervehtimisenä, hymyilemisenä, välittämisenä. Alkuun minulle sanottiin että toivota heidät tervetulleeksi puolestani ja toki näin tein, kerroin heille kuinka ihmiset reakoivat heidän tänne muuttoonsa. Tämä on sitä ystävällisyyden kieltä mikä toimii vaikkei vielä osata kommunikoida samalla kielellä. Aito välittäminen menee suoraan sydämeen ja se ei tarvitse sanoja. Sen pystyy aistimaan. Se on lähimmäisen rakkautta, jota jokainen meistä voi jakaa. Monet, monet kuntalaiset ovat tuoneet lämpimiä vaatteita, leluja lapsille, kaikenlaista tarpeellista. Myös vapaaehtoisia on löytynyt mukaan ja seurakunnan puolesta meille tarjotaan tilat jossa voimme kokoontua yhdessä, niin että jokainen joka haluaa tutustua uusiin Syyrialaisiin asukkaisiin voi halutessaan niin tehdä.
Kiitos kuntalaisille lämpimästä vastaanotosta, uudet ystävämme ovat sanoinkuvaamattoman kiitollisia kaikesta avusta jota he ovat saaneet, he eivät ole tottuneet tällaiseen huolenpitoon. Kuulen päivittäin monesta suusta kiitoksia ja se loistaa heidän silmistään ja tuntuu lämpimänä halauksissa joilla tervehdimme tavatessamme.
Kaiken heidän kokemansa julmuuden jälkeen mitä sota ja ihmisten järjetön toiminta on saanut aikaan, ei voi kuin ihmetellä mistä kumpuaa tuo jaksaminen? Paljon on pitänyt jättää taakse ja aloittaa kaikki alusta uudessa maassa, vieraassa kulttuurissa ja silti kaikesta huolimatta toivo on läsnä, paremmasta huomisesta.
He opettavat meille paljon. Toivon sydämestäni heille kaikkea hyvää uudessa elämässä ja toivon heidän kotoutuvan mahdollisimman hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan. Yritän tehdä parhaani auttaakseni heitä omalta osaltani ja lupaan jakaa toivon siemeniä ympärilleni. Tässä kiitollisuuden ilmapiirissä tunnen että on helppo toimia.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Rakkauden ja ystävällisyyden värittämää syksyä toivoo Anne
perjantai 29. syyskuuta 2017
torstai 31. elokuuta 2017
Syksyn satoa
Kesä mennyt on, syksy saapuu.... Täällä rannikolla kylläkin vielä aika lämpimänä vaikkakin kosteaa sateen tihkua tulee taivaan täydeltä, ilma harmaa ja tuulinen. Sytytin parvekkeelle kynttilän.
On aika katsoa taaksepäin, mitä jäi kesästä käteen mitä mieleen?
Varmastikin jotain ihan jokaiselle, toivottavasti myös hyviä muistoja, jaettuja hetkiä itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Sillä muistot juurikin on niitä, mitkä kantaa myös läpi pimeiden aikojen. Hyvät muistot ja kokemukset.
Tänä kesänä sain niitä koppaani kerättyä. Muuta satoa sen sijaan vähemmin.
Kesä ei ollut kasvien kannalta paras ja suotuisin mutta toki kukkien väriloistoa pääsin nauttimaan ja vähän temppuilemalla sain ne myös kukoistamaan. Paitsi pelargoniat! Hyvästä lähtötilanteesta huolimatta ne eivät tykänneet tästä kesästä: Liian vähän lämpöä ja liikaa vettä. Vaihtelin paikkoja ja tein kaiken mitä pystyin niiden suhteen vaan lopulta täytyi luovuttaa - aina ei voi onnistua.
Niinhän se menee, elämässä yleensäkin, pettymyksiä tulee, väistämättä eteen halusimme tai emme. Ja olisihan se outoa jos kaikki sujuisi kuin tanssi vaan, se ei olisi normaalia. Muuttuvia tekijöitä löytyy kaikenaikaa jos yleensä elää. Ja uskaltaa ottaa riskejä. Ei elämää voi kontrolloida ja komentaa menemään kuten haluaa, sehän söisi tästä matkasta kaiken mielenkiinnon. Muutokset ja sattumuksethan tätä polkua värittää.
Omalla kohdallani tämä syyskuu tuo uutta haastetta. Maanantaina tulen tekemään työsopimuksen Heinäveden kunnalla jos kaikki näyttää hyvältä. Se tarkottaisi sitä, että jäisin ainakin toistaiseksi Heinävedelle, mutta haluan nyt ensin tarkistaa mitä sopimus pitää sisällään.
Heinävesi saa nimittäin ensimmäiset pakolaiset asumaan kylään. Meille on tulossa neljä Syyrialaista perhettä ja olen menossa ohjaajaksi heille, yhtenä ohjaajana tiimissä.Työtä on haettu: erilaisia ohjaajan paikkoja, mutta tuloksetta, siksi tämä vaikuttaa nyt jo hyvältä. Jospa saisi sen palan paikoilleen tässä omassa palapelissä.
Se jää nähtäväksi, mutta selvinnee ihan lähipäivinä.
Minun kesäni terveydellinen haaste oli järviuintia. Jo edellisenä kesänä sain omasta mielestäni ihan hyvät matkat kasaan, mutta nyt pääsin uimaan miltei joka päivä ja aloittelin veden lämmettyä uinti kelpoiseksi 29.6.
Aluksi järvessä pystyi hädin tuskin sen 300 metriä uimaan, koska vesi oli sen verran kylmää. Toki ympäri vuoden avannossa ja kylmässä käynneenä se vaikutti helpommalta mutta silti: Joka paikkaa pakotti alussa kunnes vesi lämpeni ja parhaimmillaan oli jo +22 astetta.
Viimeinen uinti tapahtui 22.8 ja silloin täyttyi tavoitteeni 100 kilometriä!
Olin saavuttanut jossain vaiheessa asetetun tavoitteen, alussa en uskaltanut ajatella pääseväni näin pitkälle. Mutta nyt voin huokaista ja olla tyytyväinen suoritukseen.
Täällä Kotkan päässä olenkin saanut vaan tasoitella ja hoidella asioita kuntoon, sitä silmällä pitäen että en pääse niin usein käymään paikkakunnalla jos työt alkaa. Jo matkoihin menee se reilu neljä tuntia suuntaansa niin pitäisi olla useampi päivä että kannattaa lähteä ajoon.
Uskon asioiden kuitenkin kolahtavan paikoilleen kuten on tarkoitettu, joten uutta päin olen menossa.
" Mielin epätietoisin
joskus kuljet matkaa.
Teiden risteys hankalin:
et tiedä miten jatkaa.
Tarvitset vain hiljaisuutta.
Enkeli tulee - odottamatta."
- Ulla Kauhanen-
kirjasta Enkelivaloa
On aika katsoa taaksepäin, mitä jäi kesästä käteen mitä mieleen?
Varmastikin jotain ihan jokaiselle, toivottavasti myös hyviä muistoja, jaettuja hetkiä itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Sillä muistot juurikin on niitä, mitkä kantaa myös läpi pimeiden aikojen. Hyvät muistot ja kokemukset.
Tänä kesänä sain niitä koppaani kerättyä. Muuta satoa sen sijaan vähemmin.
Kesä ei ollut kasvien kannalta paras ja suotuisin mutta toki kukkien väriloistoa pääsin nauttimaan ja vähän temppuilemalla sain ne myös kukoistamaan. Paitsi pelargoniat! Hyvästä lähtötilanteesta huolimatta ne eivät tykänneet tästä kesästä: Liian vähän lämpöä ja liikaa vettä. Vaihtelin paikkoja ja tein kaiken mitä pystyin niiden suhteen vaan lopulta täytyi luovuttaa - aina ei voi onnistua.
Niinhän se menee, elämässä yleensäkin, pettymyksiä tulee, väistämättä eteen halusimme tai emme. Ja olisihan se outoa jos kaikki sujuisi kuin tanssi vaan, se ei olisi normaalia. Muuttuvia tekijöitä löytyy kaikenaikaa jos yleensä elää. Ja uskaltaa ottaa riskejä. Ei elämää voi kontrolloida ja komentaa menemään kuten haluaa, sehän söisi tästä matkasta kaiken mielenkiinnon. Muutokset ja sattumuksethan tätä polkua värittää.
Omalla kohdallani tämä syyskuu tuo uutta haastetta. Maanantaina tulen tekemään työsopimuksen Heinäveden kunnalla jos kaikki näyttää hyvältä. Se tarkottaisi sitä, että jäisin ainakin toistaiseksi Heinävedelle, mutta haluan nyt ensin tarkistaa mitä sopimus pitää sisällään.
Heinävesi saa nimittäin ensimmäiset pakolaiset asumaan kylään. Meille on tulossa neljä Syyrialaista perhettä ja olen menossa ohjaajaksi heille, yhtenä ohjaajana tiimissä.Työtä on haettu: erilaisia ohjaajan paikkoja, mutta tuloksetta, siksi tämä vaikuttaa nyt jo hyvältä. Jospa saisi sen palan paikoilleen tässä omassa palapelissä.
Se jää nähtäväksi, mutta selvinnee ihan lähipäivinä.
Minun kesäni terveydellinen haaste oli järviuintia. Jo edellisenä kesänä sain omasta mielestäni ihan hyvät matkat kasaan, mutta nyt pääsin uimaan miltei joka päivä ja aloittelin veden lämmettyä uinti kelpoiseksi 29.6.
Aluksi järvessä pystyi hädin tuskin sen 300 metriä uimaan, koska vesi oli sen verran kylmää. Toki ympäri vuoden avannossa ja kylmässä käynneenä se vaikutti helpommalta mutta silti: Joka paikkaa pakotti alussa kunnes vesi lämpeni ja parhaimmillaan oli jo +22 astetta.
Viimeinen uinti tapahtui 22.8 ja silloin täyttyi tavoitteeni 100 kilometriä!
Olin saavuttanut jossain vaiheessa asetetun tavoitteen, alussa en uskaltanut ajatella pääseväni näin pitkälle. Mutta nyt voin huokaista ja olla tyytyväinen suoritukseen.
Täällä Kotkan päässä olenkin saanut vaan tasoitella ja hoidella asioita kuntoon, sitä silmällä pitäen että en pääse niin usein käymään paikkakunnalla jos työt alkaa. Jo matkoihin menee se reilu neljä tuntia suuntaansa niin pitäisi olla useampi päivä että kannattaa lähteä ajoon.
Uskon asioiden kuitenkin kolahtavan paikoilleen kuten on tarkoitettu, joten uutta päin olen menossa.
" Mielin epätietoisin
joskus kuljet matkaa.
Teiden risteys hankalin:
et tiedä miten jatkaa.
Tarvitset vain hiljaisuutta.
Enkeli tulee - odottamatta."
- Ulla Kauhanen-
kirjasta Enkelivaloa
sunnuntai 6. elokuuta 2017
Kirje Presidentille
" Arvoisa Herra Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö"
Näin se alkoi, ensimmäinen kirjeeni Suomen presidentille. Aiemmin ei ole tullut edes mieleen että lähestyisin tasavaltamme presidenttiä. Ei ole ollut mielestäni sopivaa aihetta jossa kääntyisin presidentin puoleen.
Nyt kuitenkin halusin tehdä jonkin konkreettisen teon luonnon puolesta ja tämän kirjeeni aihe oli itämeri ja sen saastuminen.
Halusin kertoa pienen ihmisen näkökulmasta ja kokemuksesta kuinka itämeren saastuttaminen vaikuttaa meihin.
Olen kokenut presidentti Sauli Niinistön ihmisenä joka on tunneälykäs ja keskittyy myös tavallisten kansalaisten asioihin.Loppujen lopuksihan on kysymys välittämisestä, on sitten presidentti tai joku tavallisempi ammatti ihmisellä tai ei ammattia eikä työtä ollenkaan mutta silti suuri,välittävä sydän sykkii rinnassa. Tunneälyä.
Edellisessä blogitekstissänihän pohdiskelin tätä asiaa jo ja mietin kansalaisaloitetta. Nyt kuitenkin olin jo ymmärtävinäni että jopa lakiesitys aiheesta on tehty mutta se ei vaan ole edennyt sen pidemmälle. Miksi ihmeessä? Eikö ympäristöasiat ole juurikin niitä jotka kuuluisi vaikuttaa aika monen ihmisen elämään? Noin niinkuin ylipäätään elämän jatkumisen kannalta? Mielestäni kyllä.
Ympäristön saastumiselta ei voi, eikä saa ummistaa silmiään. Se on edesvastuutonta.
Nyt uskon ja toivon että kirjeelläni on positiivisia vaikutuksia ja että presidentin mahdollisuudet vaikuttaa asioiden etenemiseen ovat oikeasti olemassa.
Tänä Suomen 100 vuotis juhlavuotena ihmisiltä kuulee kysyttävän usein esimerkiksi tv:ssä mitä toivot 100 vuotiaalle Suomelle?
Minun toiveeni liittyy nyt näiden ympäristöasioiden ympärille ja miksi juuri meri? Ehkä se on noussut suurimmaksi huolenaiheeksi juurikin siksi, että olen lähtöisin saaresta, ja saarelaisella on erityinen huoli merestä.
Vaikka olenkin nyt asustellut Heinävedellä ja Järvi Suomessa niin ei se saarelaisuus minnekkään häviä. Meri on jäänyt minuun ja merellä on aina oma erityinen asemansa minussa.
Ehkä meren tilanteen on myös ymmärtänyt kauempaa paremmin ja siksi nyt haluaisin tuoda juuri tämän huolen esiin ja mahdollisimman vaikutusvaltaiselle tasolle, jotta saataisiin tuulta purjeisiin asian suhteen ja voimaan lain joka kieltäisi laivojen käymäläjätepäästöt itämereen!
Kirjeessäni presidentille kirjoitin "Nyt koen kuitenkin jo tämän kirjeen myötä tehneeni sen, mitä pieni, yksittäinen, poliittisesti sitoutumaton ihminen voi tehdä: Kertoa huolensa, toivoa että se otetaan vakavasti, meidän kaikkien tähden."
Puhtaamman ympäristön puolesta.
Tästä päivästä on tasan neljä kuukautta Suomen 100 vuotis juhlaan. Viisautta ja rohkeutta päätöksen tekoon.
Näin se alkoi, ensimmäinen kirjeeni Suomen presidentille. Aiemmin ei ole tullut edes mieleen että lähestyisin tasavaltamme presidenttiä. Ei ole ollut mielestäni sopivaa aihetta jossa kääntyisin presidentin puoleen.
Nyt kuitenkin halusin tehdä jonkin konkreettisen teon luonnon puolesta ja tämän kirjeeni aihe oli itämeri ja sen saastuminen.
Halusin kertoa pienen ihmisen näkökulmasta ja kokemuksesta kuinka itämeren saastuttaminen vaikuttaa meihin.
Olen kokenut presidentti Sauli Niinistön ihmisenä joka on tunneälykäs ja keskittyy myös tavallisten kansalaisten asioihin.Loppujen lopuksihan on kysymys välittämisestä, on sitten presidentti tai joku tavallisempi ammatti ihmisellä tai ei ammattia eikä työtä ollenkaan mutta silti suuri,välittävä sydän sykkii rinnassa. Tunneälyä.
Edellisessä blogitekstissänihän pohdiskelin tätä asiaa jo ja mietin kansalaisaloitetta. Nyt kuitenkin olin jo ymmärtävinäni että jopa lakiesitys aiheesta on tehty mutta se ei vaan ole edennyt sen pidemmälle. Miksi ihmeessä? Eikö ympäristöasiat ole juurikin niitä jotka kuuluisi vaikuttaa aika monen ihmisen elämään? Noin niinkuin ylipäätään elämän jatkumisen kannalta? Mielestäni kyllä.
Ympäristön saastumiselta ei voi, eikä saa ummistaa silmiään. Se on edesvastuutonta.
Nyt uskon ja toivon että kirjeelläni on positiivisia vaikutuksia ja että presidentin mahdollisuudet vaikuttaa asioiden etenemiseen ovat oikeasti olemassa.
Tänä Suomen 100 vuotis juhlavuotena ihmisiltä kuulee kysyttävän usein esimerkiksi tv:ssä mitä toivot 100 vuotiaalle Suomelle?
Minun toiveeni liittyy nyt näiden ympäristöasioiden ympärille ja miksi juuri meri? Ehkä se on noussut suurimmaksi huolenaiheeksi juurikin siksi, että olen lähtöisin saaresta, ja saarelaisella on erityinen huoli merestä.
Vaikka olenkin nyt asustellut Heinävedellä ja Järvi Suomessa niin ei se saarelaisuus minnekkään häviä. Meri on jäänyt minuun ja merellä on aina oma erityinen asemansa minussa.
Ehkä meren tilanteen on myös ymmärtänyt kauempaa paremmin ja siksi nyt haluaisin tuoda juuri tämän huolen esiin ja mahdollisimman vaikutusvaltaiselle tasolle, jotta saataisiin tuulta purjeisiin asian suhteen ja voimaan lain joka kieltäisi laivojen käymäläjätepäästöt itämereen!
Kirjeessäni presidentille kirjoitin "Nyt koen kuitenkin jo tämän kirjeen myötä tehneeni sen, mitä pieni, yksittäinen, poliittisesti sitoutumaton ihminen voi tehdä: Kertoa huolensa, toivoa että se otetaan vakavasti, meidän kaikkien tähden."
Puhtaamman ympäristön puolesta.
Tästä päivästä on tasan neljä kuukautta Suomen 100 vuotis juhlaan. Viisautta ja rohkeutta päätöksen tekoon.
torstai 20. heinäkuuta 2017
Viimeinen risteily?
Kesäinen tervehdys järven rannalta. Aivan ihanaa oli aloittaa tämäkin aamu pulahtamalla virkistävään järviveteen vaikkei se 17 astetta enempää olekaan. Tyyni järvenpinta ja auringonsäteet leikkivät sudenkorentojen kanssa kilpaa. Jokunen vesimittarikin liukui edestäni kun uin matkaa ja nautin rauhallisesta luonnosta. Virkistävää ja piristävää, hyvä tapa aloitella uusi kesäpäivä.
Viikko taaksepäin olimmekin Kotkassa ja osallistuimme meripäiviin muutamana päivänä. Nythän Kotkan kantasatamassa oli Tall ship purjelaivat joten katseltavaa riitti!
Lähdimme torstai-iltana ilallisristeilylle m/s Royal Catilla ja risteily vei ruotsinsalmen ympäristöön ajaen mm.kotisaareni Tiutisen ohitse. Ilma oli pilvinen mutta ei tuulinen joten ihan mukavaa oli katsella maisemia tutuissa paikoissa. Risteily sujui moitteettomasti ja tarjoilut olivat erinomaiset. Tämä alus liikennöi normaalisti Helsingin kauppatorin nurkilta mutta nyt Tall ships-risteilyjä tarjoten myös näin Kotkassa.
Jokin aika sitten näin keskellä päivää ohjelman, missä ruotsalainen tai norjalainen nainen on yrittänyt selvitellä risteilylaivojen jätevesipäästöjen aiheuttamia ongelmia ja saada asiaa etenemään niin, että jätevesiasiat saataisiin lailla kuntoon. Näin ohjelmasta vain osan ja siksi en nyt voi kirjoittaa naisen nimeä tms. mutta kyse oli viime vuodesta ja sen verran ehdin nähdä että esim. Pietarin satamassa ei ole mahdollista laivojen tyhjentää jätevesiään ollenkaan. Myös joku muu satama Pietarin lisäksi. Ja vaikka laivoilla olisi mahdollisuus tyhjentää jätevetensä, niin aika ei kuulemma riitä siihen. Toisinsanoen koska risteilyt tulevat ja lähtevät samantien, niin varustamoille aika on rahaa, joten ei malteta olla satamissa sen vertaa että paskavedet saataisiin laillisesti sinne minne kuuluu.
Tästäpä päästäänkin asian ytimeen. Risteilyaluksia tulee aina vain lisää ja jos laki ei velvoita isoja aluksia toimimaan viisaasti jätevesien suhteen, niin tokihan silloin kaikki paska mitä 2500 risteilyasiakkaalta per alus tulee poistuu itämereen!
Kun puhutaan pienemmistä aluksista ja meidän tavallisten veneilijöiden veneilystä, niin jo vuoden 2005 alusta tuli Suomen aluevesillä voimaan käsittelemättömän käymäläjätteen täydellinen päästökielto.
Käymäläjäteen voi edelleen laskea mereen vain, jos etäisyys lähimmästä rannasta on 12 mpk.
Veneiden , joissa on wc, on oltava varusteltuja septitankilla ja tankin imutyhjennys järjestelmällä. Vaihtoehtoina käyvät edelleenkin perinteinen kemiallinen tai kompostoiva käymälä.
Pidä saaristo siistinä ry pitää nettisivuillaan listaa imutyhjennyspaikoista.
Näinhän se menee monessa muussakin asiassa: Pienet ihmiset joutuvat syyniin tarkasti, mutta suuret tekijät päästetään läpi.
Olen myös jossain vaiheessa osallistunut keräyksiin itämeren puolesta, mutta mitäpä joku pikku summa auttaa tässä tilanteessa?
Enempi auttaa se, että lopettaa risteilyt tykkänään! Kunnes laivoilla on näyttää dokumenttia siitä että jätevesien tyhjennys toimii asianmukaisesti.
Meillä pienillä tekijöillä on kaikenlaisia tarkastajia kuten esim.kalastuksen valvoja. Totuus on että kohta ei tarvitse valvojia siihenkään puuhaan koska ei ole kalojakaan.
Olen nyt mökkeillyt Heinävedellä yli kolme vuotta ja saanut nauttia kirkkaammista vesistä.
Viime kesänä sitten pääsin poikani veneellä Kotkan kirkonmaan nurkilla olevaan Hietakariin piipahtamaan.
Kaunis aurinkoinen kesäpäivä ja jossain vaiheessa pulahdin siellä uimaan. Aaltoja jonkin verran ja ihmeissäni haukoin siellä laineiden seassa, koska se liman määrä mikä lellui ja lillui ympärilläni oli jotain mahdotonta!
Toki tuuli sitä vaikutelmaa vielä lisäsi, mutta muutos edelliseen meressä uimiseen oli melkoinen. Tämä on tilanne nykyään.
En tiedä pelastuuko itämeri edes sillä että saataisiin laki voimaan joka kieltää jätevesien pumppaamisen kokonaan ,mutta kyllä se olisi suuri askel parempaa kohti, ja hyvä ympäristöteko vieläpä näin Suomen 100 vuotisjuhla vuotena.
Aion selvitellä asiaa edelleen ja mietin kansalaisaloitetta asian tiimoilta. Se, mitä jokainen meistä voi tehdä on "äänestää jaloillaan". Risteilyvarustamot elävät risteilijöillä.
Minun pikku avomeriläisessä ei ole wc.tä.
Se on vanha 5.20metriä pitkä ja 1.70 metriä leveä puuvene keskimoottorilla. Hoidan sitä niin kuten näitä vanhoja paatteja on hoidettu kautta aikain. Lakkaan ulkopuolelta ja tervaan sisäpuolen.
Tuolla se rannalla tälläkin hetkellä odottaa laineille pääsyä.
Enää koneen huolto ja kohtapa järvellä voi kuulla bernhard- koneen puputusta ja nähdä takana istuvan kapteenin tyytyväisenä ohjaavan alustaan, ilman päästöjä.
" Jos haluat rakentaa laivan,
älä rummuta ihmisiä kokoon
puutavaraa keräämään
äläkä jaa heille tehtäviä ja töitä,
vaan opeta heidät mieluummin
ikävöimään merelle."
- Antoinede Saint- Exupery -
Viikko taaksepäin olimmekin Kotkassa ja osallistuimme meripäiviin muutamana päivänä. Nythän Kotkan kantasatamassa oli Tall ship purjelaivat joten katseltavaa riitti!
Lähdimme torstai-iltana ilallisristeilylle m/s Royal Catilla ja risteily vei ruotsinsalmen ympäristöön ajaen mm.kotisaareni Tiutisen ohitse. Ilma oli pilvinen mutta ei tuulinen joten ihan mukavaa oli katsella maisemia tutuissa paikoissa. Risteily sujui moitteettomasti ja tarjoilut olivat erinomaiset. Tämä alus liikennöi normaalisti Helsingin kauppatorin nurkilta mutta nyt Tall ships-risteilyjä tarjoten myös näin Kotkassa.
Jokin aika sitten näin keskellä päivää ohjelman, missä ruotsalainen tai norjalainen nainen on yrittänyt selvitellä risteilylaivojen jätevesipäästöjen aiheuttamia ongelmia ja saada asiaa etenemään niin, että jätevesiasiat saataisiin lailla kuntoon. Näin ohjelmasta vain osan ja siksi en nyt voi kirjoittaa naisen nimeä tms. mutta kyse oli viime vuodesta ja sen verran ehdin nähdä että esim. Pietarin satamassa ei ole mahdollista laivojen tyhjentää jätevesiään ollenkaan. Myös joku muu satama Pietarin lisäksi. Ja vaikka laivoilla olisi mahdollisuus tyhjentää jätevetensä, niin aika ei kuulemma riitä siihen. Toisinsanoen koska risteilyt tulevat ja lähtevät samantien, niin varustamoille aika on rahaa, joten ei malteta olla satamissa sen vertaa että paskavedet saataisiin laillisesti sinne minne kuuluu.
Tästäpä päästäänkin asian ytimeen. Risteilyaluksia tulee aina vain lisää ja jos laki ei velvoita isoja aluksia toimimaan viisaasti jätevesien suhteen, niin tokihan silloin kaikki paska mitä 2500 risteilyasiakkaalta per alus tulee poistuu itämereen!
Kun puhutaan pienemmistä aluksista ja meidän tavallisten veneilijöiden veneilystä, niin jo vuoden 2005 alusta tuli Suomen aluevesillä voimaan käsittelemättömän käymäläjätteen täydellinen päästökielto.
Käymäläjäteen voi edelleen laskea mereen vain, jos etäisyys lähimmästä rannasta on 12 mpk.
Veneiden , joissa on wc, on oltava varusteltuja septitankilla ja tankin imutyhjennys järjestelmällä. Vaihtoehtoina käyvät edelleenkin perinteinen kemiallinen tai kompostoiva käymälä.
Pidä saaristo siistinä ry pitää nettisivuillaan listaa imutyhjennyspaikoista.
Näinhän se menee monessa muussakin asiassa: Pienet ihmiset joutuvat syyniin tarkasti, mutta suuret tekijät päästetään läpi.
Olen myös jossain vaiheessa osallistunut keräyksiin itämeren puolesta, mutta mitäpä joku pikku summa auttaa tässä tilanteessa?
Enempi auttaa se, että lopettaa risteilyt tykkänään! Kunnes laivoilla on näyttää dokumenttia siitä että jätevesien tyhjennys toimii asianmukaisesti.
Meillä pienillä tekijöillä on kaikenlaisia tarkastajia kuten esim.kalastuksen valvoja. Totuus on että kohta ei tarvitse valvojia siihenkään puuhaan koska ei ole kalojakaan.
Olen nyt mökkeillyt Heinävedellä yli kolme vuotta ja saanut nauttia kirkkaammista vesistä.
Viime kesänä sitten pääsin poikani veneellä Kotkan kirkonmaan nurkilla olevaan Hietakariin piipahtamaan.
Kaunis aurinkoinen kesäpäivä ja jossain vaiheessa pulahdin siellä uimaan. Aaltoja jonkin verran ja ihmeissäni haukoin siellä laineiden seassa, koska se liman määrä mikä lellui ja lillui ympärilläni oli jotain mahdotonta!
Toki tuuli sitä vaikutelmaa vielä lisäsi, mutta muutos edelliseen meressä uimiseen oli melkoinen. Tämä on tilanne nykyään.
En tiedä pelastuuko itämeri edes sillä että saataisiin laki voimaan joka kieltää jätevesien pumppaamisen kokonaan ,mutta kyllä se olisi suuri askel parempaa kohti, ja hyvä ympäristöteko vieläpä näin Suomen 100 vuotisjuhla vuotena.
Aion selvitellä asiaa edelleen ja mietin kansalaisaloitetta asian tiimoilta. Se, mitä jokainen meistä voi tehdä on "äänestää jaloillaan". Risteilyvarustamot elävät risteilijöillä.
Minun pikku avomeriläisessä ei ole wc.tä.
Se on vanha 5.20metriä pitkä ja 1.70 metriä leveä puuvene keskimoottorilla. Hoidan sitä niin kuten näitä vanhoja paatteja on hoidettu kautta aikain. Lakkaan ulkopuolelta ja tervaan sisäpuolen.
Tuolla se rannalla tälläkin hetkellä odottaa laineille pääsyä.
Enää koneen huolto ja kohtapa järvellä voi kuulla bernhard- koneen puputusta ja nähdä takana istuvan kapteenin tyytyväisenä ohjaavan alustaan, ilman päästöjä.
" Jos haluat rakentaa laivan,
älä rummuta ihmisiä kokoon
puutavaraa keräämään
äläkä jaa heille tehtäviä ja töitä,
vaan opeta heidät mieluummin
ikävöimään merelle."
- Antoinede Saint- Exupery -
maanantai 3. heinäkuuta 2017
Heleätä heinäkuuta!
Niin se vaan alkoi heinäkuukin ja oikeastaan ihan hyvällä kelillä.
Meillä oli heinäkuun ensimmäinen viikonloppu oikea kulttuuriviikonloppu!
Oikeastaan se alkoi jo kesäkuun puolella, koska 30.6 osallistuimme kuulijoina Heinäveden musiikkipäivien yhteen konserttiin.
Heinäveden kirkossa esiintyi Helsinki Sinfonietta, kapellimestarina Santtu-Matias Rouvali ja viulusolistina Pekko Pulakka. Olipa kerrassaan upea konsertti! On mahtavaa katseltavaa ja kuunneltavaa kun nuoret taiturit esiintyvät ja luovat silmiemme eteen ja korviemme kuultavaksi sellaisen musiikkimaailman että kyllä kelpaa. Huippu taitavia lahjakkuuksia. Elämys nosti jonnekkin korkeammalle ja tunnelma jatkui perjantaiseen kesäiltaan. Paljon kiitoksia!
Aivan toisenlaisiin tunnelmiin mentiin sitten seuraavana päivänä mutta yhtä kaikki miellyttäviin vaikka varsin erilaisiin.
Olimme mukana Juvarockissa ja siellähän esiintyjäkaartia riitti kovastikin. Ilma siis kesäisen lämmin kuten heinäkuun ensimmäisenä kuuluukin ja porukkaa oli riittävästi ja tunnelma rento.
Juha Tapio aloitteli pääesiintyjistä tapahtuman klo 16 ja hyvinhän porukka lämpeni mukana.
Ennen sitä olimme nauttineet hyvää ruokaa ja virvokkeita vip-aitiossa tällä kertaa, sillä UPM Metsän asiakkuuskumppaneille oli tarjottu tällainenkin mahdollisuus. Erinomaiset tarjoilut ja rapeita muikkuja paistettiin jatkuvasti lisää. Ruokatarjoilut olivat klo 14-23.00 joten varmastikaan ei nälkä päässyt yllättämään, ei liioin janokaan.
En muista koska olisin viimeeksi minkäänlaisilla festareilla ollut mutta sen huomasi että mukaan oli helppo tempautua. Juha Tapio on niin aito oma itsensä että tällaisia artisteja on ilo kuunnella ja katsella.
Muista esiintyjistä Popeda nautti tietysti ansaittua suosiota 40 vuotta kestäneen uransa ansiosta ja hyvin sai Pate jengin vauhtiin! Kova kunto näyttää äijillä vielä olevan, sen verran oli vauhdikas esiintyminen ja heidän reilu tunnin keikkansa meni myös yleisössä todella nopeasti, ääni kähisten.
Kolmanneksi mainitsen Kaija Koon joka oli myös pakko nähdä ja kuulla.Taattua Kaijaa mutta myös ihan uusia biisejä.
Puoleen yöhön jaksoimme huitoa ja heilua ja eihän sitä siinä menossa huomannut, mutta seuraavana päivänä kyllä : Käsivarret olivat saaneet kunnon kyytiä kun jokainen esiintyjä tietysti halusi nähdä käsimeren edessään huojuvana, niin näin äkkinäinen huitoi kuin heinämies ja seuraavana päivänä bussissa kohti seuraavaa kulttuuririentoa sai hieroa käsivarsiaan tosissaan.
Sunnuntaina 2.7 oli Karttulan Syväniemellä teatteri Hermannissa niin ikään UPM Metsän tarjoama kesäteatteriesitys " Käspaikka" laulunäytelmä.
Esitys kuvasi rajakarjalaisen perheen vaiheita talvisodan syttymisestä jatkosodan päättymiseen saakka.
Esityksen alusta saakka näyttelijät nuorista lapsinäyttelijöistä vanhempiin, tekivät niin koskettavan esityksen tuosta ajasta ja tunnelmista että itselläni oli liikuttunut olo läpi näytelmän. Eläydyin tuon ajan ihmisten suruun ja tuskaan ja varsinkin lasten suoritukset näytelmän alussa olivat todentuntuisia. Elimme kuin sitä aikaa ja näyttelijät osasivat samaistua rooleihinsa jolloin myös katsoja pääsi sinne jonnekkin ja pystyi myötäelämään. Tämä ei suinkaan aina onnistu näytelmien kohdalla mutta täällä teatteri Hermannin näyttelijäkaarti teki saumatonta ja hyvää kesäteatteria ja antoivat hienon, liikuttavan kokemuksen.
Minulla ei ole karjalaisia sukujuuria, mutta vieressä istuvalla miesystävällä on, ja luulenpa että olin miltei sijaisitkijä koska miehethän eivät herkästi päästä tunteita vuolaina valloilleen, toki silmäkulmat kostuvat.
Paljon oli sen ikäistä ja karjalaista väkeä että varmasti tämän näytelmän kohdalla nousi monella pala kurkkuun. Toki näytelmässä kaiken keskellä myös jaksettiin pitää yllä iloista mieltä.
Kiitos paljon koko porukalle mutta erityisesti lapsinäyttelijöille, sieltä nousi esiin muutama lahjakkuus jotka varmasti pääsevät alalle niin halutessaan.
Kultturirientojen jälkeen paluu arkeen, monta hienoa kokemusta ja elämystä rikkaampana. Totesimmekin siellä ruokailussa ennen teatteriesitystä että kovasti paljon on näin kesäisin erilaisia tilaisuuksia jonne mennä, varmasti jokaiselle jotakin. Siitä tarjonnasta itselleen sopivat ohjelmistoon sillä nämä kokemukset mitä kesällä kerätään vakkoihin auttavat pitkälle talveen saakka.
Iloista kesää ja mukavia muistoja toivoo Anne:)
Meillä oli heinäkuun ensimmäinen viikonloppu oikea kulttuuriviikonloppu!
Oikeastaan se alkoi jo kesäkuun puolella, koska 30.6 osallistuimme kuulijoina Heinäveden musiikkipäivien yhteen konserttiin.
Heinäveden kirkossa esiintyi Helsinki Sinfonietta, kapellimestarina Santtu-Matias Rouvali ja viulusolistina Pekko Pulakka. Olipa kerrassaan upea konsertti! On mahtavaa katseltavaa ja kuunneltavaa kun nuoret taiturit esiintyvät ja luovat silmiemme eteen ja korviemme kuultavaksi sellaisen musiikkimaailman että kyllä kelpaa. Huippu taitavia lahjakkuuksia. Elämys nosti jonnekkin korkeammalle ja tunnelma jatkui perjantaiseen kesäiltaan. Paljon kiitoksia!
Aivan toisenlaisiin tunnelmiin mentiin sitten seuraavana päivänä mutta yhtä kaikki miellyttäviin vaikka varsin erilaisiin.
Olimme mukana Juvarockissa ja siellähän esiintyjäkaartia riitti kovastikin. Ilma siis kesäisen lämmin kuten heinäkuun ensimmäisenä kuuluukin ja porukkaa oli riittävästi ja tunnelma rento.
Juha Tapio aloitteli pääesiintyjistä tapahtuman klo 16 ja hyvinhän porukka lämpeni mukana.
Ennen sitä olimme nauttineet hyvää ruokaa ja virvokkeita vip-aitiossa tällä kertaa, sillä UPM Metsän asiakkuuskumppaneille oli tarjottu tällainenkin mahdollisuus. Erinomaiset tarjoilut ja rapeita muikkuja paistettiin jatkuvasti lisää. Ruokatarjoilut olivat klo 14-23.00 joten varmastikaan ei nälkä päässyt yllättämään, ei liioin janokaan.
En muista koska olisin viimeeksi minkäänlaisilla festareilla ollut mutta sen huomasi että mukaan oli helppo tempautua. Juha Tapio on niin aito oma itsensä että tällaisia artisteja on ilo kuunnella ja katsella.
Muista esiintyjistä Popeda nautti tietysti ansaittua suosiota 40 vuotta kestäneen uransa ansiosta ja hyvin sai Pate jengin vauhtiin! Kova kunto näyttää äijillä vielä olevan, sen verran oli vauhdikas esiintyminen ja heidän reilu tunnin keikkansa meni myös yleisössä todella nopeasti, ääni kähisten.
Kolmanneksi mainitsen Kaija Koon joka oli myös pakko nähdä ja kuulla.Taattua Kaijaa mutta myös ihan uusia biisejä.
Puoleen yöhön jaksoimme huitoa ja heilua ja eihän sitä siinä menossa huomannut, mutta seuraavana päivänä kyllä : Käsivarret olivat saaneet kunnon kyytiä kun jokainen esiintyjä tietysti halusi nähdä käsimeren edessään huojuvana, niin näin äkkinäinen huitoi kuin heinämies ja seuraavana päivänä bussissa kohti seuraavaa kulttuuririentoa sai hieroa käsivarsiaan tosissaan.
Sunnuntaina 2.7 oli Karttulan Syväniemellä teatteri Hermannissa niin ikään UPM Metsän tarjoama kesäteatteriesitys " Käspaikka" laulunäytelmä.
Esitys kuvasi rajakarjalaisen perheen vaiheita talvisodan syttymisestä jatkosodan päättymiseen saakka.
Esityksen alusta saakka näyttelijät nuorista lapsinäyttelijöistä vanhempiin, tekivät niin koskettavan esityksen tuosta ajasta ja tunnelmista että itselläni oli liikuttunut olo läpi näytelmän. Eläydyin tuon ajan ihmisten suruun ja tuskaan ja varsinkin lasten suoritukset näytelmän alussa olivat todentuntuisia. Elimme kuin sitä aikaa ja näyttelijät osasivat samaistua rooleihinsa jolloin myös katsoja pääsi sinne jonnekkin ja pystyi myötäelämään. Tämä ei suinkaan aina onnistu näytelmien kohdalla mutta täällä teatteri Hermannin näyttelijäkaarti teki saumatonta ja hyvää kesäteatteria ja antoivat hienon, liikuttavan kokemuksen.
Minulla ei ole karjalaisia sukujuuria, mutta vieressä istuvalla miesystävällä on, ja luulenpa että olin miltei sijaisitkijä koska miehethän eivät herkästi päästä tunteita vuolaina valloilleen, toki silmäkulmat kostuvat.
Paljon oli sen ikäistä ja karjalaista väkeä että varmasti tämän näytelmän kohdalla nousi monella pala kurkkuun. Toki näytelmässä kaiken keskellä myös jaksettiin pitää yllä iloista mieltä.
Kiitos paljon koko porukalle mutta erityisesti lapsinäyttelijöille, sieltä nousi esiin muutama lahjakkuus jotka varmasti pääsevät alalle niin halutessaan.
Kultturirientojen jälkeen paluu arkeen, monta hienoa kokemusta ja elämystä rikkaampana. Totesimmekin siellä ruokailussa ennen teatteriesitystä että kovasti paljon on näin kesäisin erilaisia tilaisuuksia jonne mennä, varmasti jokaiselle jotakin. Siitä tarjonnasta itselleen sopivat ohjelmistoon sillä nämä kokemukset mitä kesällä kerätään vakkoihin auttavat pitkälle talveen saakka.
Iloista kesää ja mukavia muistoja toivoo Anne:)
sunnuntai 18. kesäkuuta 2017
Griminaali vai gansteripersut?
Jyväskylän perussuomalaisten puoluekokous 10-11.6. vahvisti itselleni sen, että politiikka ja minä emme kuulu yhteen.
Miksi siis löysin itseni sieltä, tapahtumien keskipisteestä?
Olin miesystäväni avecina ja alku menikin hienosti. Meitä oli pieni joukko Heinäveteläisiä. Miesystäväni oli pyydetty pitkän poliittisen uran ansiosta kantamaan Etelä-Savon piirijärjestön lippua. Hieno osoitus luottamuksesta.
Vielä perjantaina tunnelma oli innostunut ja odottava. Kättelimme Sampo Terhon kanssa joka oli jakamassa rintamerkkejä kansan keskellä. Kättelimme ja toivoimme onnea vaaleihin. Hyväntuulinen Terho vaikutti rennolta ja nautti ilmiselvästi tilanteesta.
Lauantaina paviljongissa tilanne muuttui kuin leikaten. Itse seurailen sivusta tilannetta koska en ole puolueessa mutta toki perussuomalaisten keskellä.
Olin keskustellut Tamperelaisen miehen kanssa ennen lippulinnaa, kuinka liikuttavaa on jo pelkkä osallistuminen tähän alku juhlallisuuteen: Mahtipontinen musiikki kajahtaa, suomalaiset kuvat, maisemat ja ihmiset näytetään suurilla skriineillä musiikin soidessa ja lippukulkueen kulkiessa juhlaväen ohi ja keskellä. Näin nytkin.
Kuulimme Soinin liikuttavan jäähyväispuheen ja niin minulla kuin ensimmäistä kertaa mukana olleella Tamperelaismiehellä kyyneleet valuivat poskille. En tiedä hänestä, mutta minun liikutukseni vaihtui järkytykseksi vaalituloksen selvittyä!
Nyt muutamat päivät toivuttuani ja uutisten ja taas uusien uutisten jälkeen voin vain todeta että viimeinenkin usko suomalaisiin politiikkoihin ja päättäjiin mureni. Jos emme saa muunlaisia johtohahmoja kuin valehtelevia, totuutta piiloittelevia ja rikollisia suojelevia ihmisiä niin kohta 100 vuotias Suomi hajoaa vielä ennen juhlapäivää.
Tämän hetkisen tiedon mukaan perussuomalaisten pieni joukko Halla-Ahon griminaalit eivät nauti kansalaisluottamusta ja valitsemalla johtoon huijareita annetaan kansalle kuva miten parhaiten etenet korkeille palleille. Epärehellisyydellä ja housunpunttia pitkin.
Suomi ja Suomalaiset ansaitsevat parempaa.
Pienelle vaihtoehtoliikkeelle onnea vaikeassa tilanteessa. Terho olisi takonut
maltillisesti uudistavaa politiikkaa perussuomalaisten puheenjohtajana.
Terveisin politiikkaan pettynyt Anne Sandberg
Edellä oleva teksti on lähetetty sekä Kymensanomiin että Heinäveden lehteen yleisönosastokirjoituksena. Tuon viikon takaisen Jyväskylän puoluekokouksen jäljiltä minun oli suorastaan pakko työstää kokemaani ulos kirjoittamisen keinoin. Olimme aivan tyrmistyneitä ja lähdimmekin sieltä pois jo kesken kokousta. Emmekä varmasti olleet ainoat.
Tällä hetkellä olen itse saanut tilaa ympärille ja aikaa käsitellä tuota retkeä keskelle poliittista valtapeliä ja ties mitä salaliittoja. Ehkä kaikki selviää vielä parhain päin mutta tällä hetkellä poliittisella kentällä kuohuu.
Enää viikko Juhannukseen, suomalaiseen keski-kesän juhlaan. Suomi ja Suomalaisuus on nyt tällaisen kokemuksen jälkeen noussut entistä korkeammalle ja Suomen 100 vuotis juhlavuotena todellakin toivoisi yhteen puhaltamista sillä eikö politiikan ja päättäjien kuuluisi kuitenkin ajaa yhteistä tulevaisuutta, meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi, eikä suinkaan" verissä
päin" tavoitella omaa etuaan, keinoja kaihtamatta?
"Oi maamme Suomi synnyinmaa soi sana kultainen, ei laaksoa ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien."
Rauhallista Juhannusta toivoo Anne
torstai 8. kesäkuuta 2017
Kesä on täällä!
"Katso kukkaa jonka terälehdet aamuun aukeaa, katso maata joka kimmeltävän kastepeitteen saa, katso puuta josta linnunlaulu helkkyvästi soi, katso luontoa ja huomaa että Luojan luomaa parantaa ei voi."
Tämän vanhan iskelmän sanoin aloittelen kesäkuun blogiani, olen aina pitänyt kovasti tuosta laulusta ja tälläkin hetkellä voin sanoa että kaikki on juuri kuin tuossa laulun tekstissä.
Heräsin aikaisin.Näin järven höyryävänä aamu-usvassa.Koivujen uudet ihastuttavan vaalean vihreät lehdet näyttävät niin kauniilta ja latvoihin ottaa jo aurinko kosketustaan.Kello ei ole vielä viittäkään.
Kävin eilen ajoissa nukkumaan koska olin aivan poikki kukkaprojektini jäljiltä. Kaksi päivää olen laitellut kesäkukkia, tehnyt niistä amppeleita esim.savusaunamme nurkille.Istuttanut maahan ja erilaisiin astioihin. Ilmat suosivat minua ja siksi tietysti tulikin tehtyä niin intensiivisesti ettei juuri huomaa muuta.Kukat ovat ihastuttavia ja kasvit ylipäätään. Kaksi päivää olen nauttinut ulkona tekemisen riemusta ja kaikesta väriloistosta mitä koivikko ja rannanmaisemat tuovat eteeni. Ystävälleni viestitin että ihan pakahdun tästä ilosta! Tunne on valtava ja olen etuoikeutettu saadessani toteuttaa itselleni tärkeitä asioita täällä upeissa puitteissa. Vieläpä kun kesä viimein tuli.
Ehdin käydä taas Kotkankin maisemissa ja siellähän kesä oli jo paljon pidemällä kuin täällä landella. Siellä pääsin meren rannalle, sain tavata ystäviäni ja nuorisoani ja ehdinpä tavata amerikkalaiset vieraammekin. Tällä kertaa siis Kotkan merellisessä ympäristössä. Kävimme heidän kanssaan tutustumassa Tiutisen saareen josta olemme lähtöisin, halusimme näyttää heille sen. Tiutinenkin on parhaimmillaan kesällä, vehreys vastaanotti meidät. Itse ajattelin Tiutisen kutistuneen entisistä ajoista. Kaikki näytti pienemmältä ja ahtaammalta. Sitä se teettää kun lähtee matkustelemaan maailmalle. Mutta ihan mukava siellä oli käydä katsomassa kotisaartamme.
Merellehän me olisimme halunneet vieraamme viedä mutta keli oli kovin tuulinen vaikkakin aurinkoinen ja aikaa ei tällä kertaa ollut niin paljoa joten menimme varusteinemme äijänniemen uimarannalle jossa oli mahdollisuus tehdä tulet ja paistella eväitä, nauttia yhdessä ja ihastella merta. Uskon että meille kaikille jäi tuosta tapaamisestamme muistot sydämeen.Tärkeitä hetkiä.
Seuraavan kerran he taas tulevat tänne mökille Heinävedelle koska ovat tosiaan ihastuneet Suomeen sekä meihin suomalaisiin. He kokevat meidät suomen perheenään ja kaipaavat tänne aina uudestaan. Ihana asia. He ovat aina tervetulleita vieraaksemme.
Ystävällisyys luo ystävällisyyttä.Aito kosketus ihmisiin ei voi tuoda kuin hyviä asioita. Silti valitettavasti meistä jokainen joutuu kohtaamaan myös negatiivisia ihmisiä elämässämme. Ihmisiä jotka eivät kestä että toisilla menee hyvin, että on löytänyt paikkansa, itsensä. Täytyy vaan pysyä uskossaan vahvana että heillekin suotaisiin hyviä asioita ettei katkeruus pääsisi turmelemaan kaikkea.
Siskoni Aulin jostain vanhasta vihkosta löysin ajatuksen jonka nyt laitan tähän muistutukseksi.... "älä anna kenenkään pilata päivääsi. Jos maan päällä on happea ja pystyt hengittämään, tulee päivä olemaan vallan erinomainen!"
Kaunista kesää ja hyvää mieltä. Ollaan ihmisiä toisillemme. Kiitos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)